Vuosituhannen alkuvuosina tutkimusryhmästämme katosi mukava ja lahjakas lääketieteen kandidaatti.

Kuukausien kuluttua hänen kohtalonsa selvisi, kun hänen nimensä komeili eniten verotettujen kansalaisten kärkijoukossa. Ensimmäinen vuokralääkärifirma oli perustettu.

Näihin aikoihin sairaaloista tuli liikelaitoksia, joille luotiin kaikki kunnon tavaramerkit ja strategiat, johtajilta alettiin vaatia talouden osaamista ja liiketalouden maisteritutkinnosta (MBA) tai sen kevytversiosta eMBA:sta tuli uusi käyntikortti johtotehtäviin. Virastojen ja ministeriöiden johtajiksi nimitettiin ”korkeakoulutukinnon” suorittaneita maistereita. Tittelit ministeriöiden sivuilla alkoivat muuttua johtaviksi vanhemmiksi asiantuntijoiksi, mutta varsinaisesta asiaosaamisesta kertovasta taustakoulutuksesta ei enää löydy mainintaa.

Kliinikkolääkärit keskustelevat nyt potilastietojärjestelmien kanssa ja tulosalue- ja linjajohtajat (jos ovat lääkäreitä) laskevat budjetteja, etsivät puuttuvia lääkäreitä ja vastaavat potilaiden valituksiin. Samalla sairaanhoitajat tekevät diagnooseja ja päättävät kuka potilaista pääsee tapaamaan lääkäriä ja farmaseutit ottavat vähitellen haltuunsa lääkehoidot. Lääketieteen opiskelijoita opettavat enenevässä määrin muut kuin lääkäriopettajat. Sairaanhoitopiirit muuttuivat köyhiksi hyvinvointialueiksi.

Lääkintöhallitus oli Suomen valtion keskusvirasto ja viranomainen, joka vastasi terveydenhoitoon liittyvistä asioista vuosina 1811–1991. Sen vastuulla olivat mm. sairaaloiden, terveyskeskusten, lääkärien, kätilöiden, apteekkien ja lääkkeiden valmistuksen valvonta sekä terveydenhoidon kehittäminen. Nykyään samoista asioista vastaa pääasiassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, jonka johtajalta ei enää vaadita tohtorin tutkintoa. Hyvinvointiamme ohjaavat EU, juristit ja poliitikot.

Indentiteetin tärkeys

Onko lääkärin identiteetti katoamassa tässä myllerryksessä?

Kuinka tärkeä asia lääkäriys, lääkärin identiteetti ja sen määreet, on nykypäivän lääkärille? Onko ylpeys omasta ammatista muutakin kuin hyvä palkka?

Onko mahdollinen lääkäriyden ytimen valon himmeneminen osasyy lääkäreiden katoon?

Kokevatko nuoret lääkärit, että heillä on huonot mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä? Miten oman työn tulokset palkitsevat lääkäriä tänä päivänä?

Kokemus siitä, että hallitsee ammattinsa, saa potilaidensa luottamuksen ja pystyy auttamaan potilaita, on ollut keskeinen tekijä lääkärin jaksamisessa työssään. Lääkärin työhön on liittynyt myös ammattiin liittyvä autonomia ja sen mukanaan tuoma vastuu. Onko jäljelle jäänyt nyt vain vastuu?

Lääkäriyteen on liittynyt myös hoidon kehittäminen sen eri asteilla, oman työpaikan käytäntöjen parantamisesta tutkimuksen kautta hankittuun tietoon ja sen jalkauttamiseen kliiniseen työhön. Lääkärit ovat aiemmin johtaneet erittäin merkittäviä kansanterveyden parantamiseen johtaneita hankkeita, joista esimerkkeinä voisi mainita Pohjois-Karjala-projektin ja itsemurhien puolittumiseen johtaneen projektin.

Onko lääkäreillä enää mahdollisuuksia ja valtaa vaikuttaa hyvinvointialueilla potilaiden hoidon kehittämiseen vai kuluvatko kaikki voimavarat organisaatiohimmeleiden muotoiluhankkeisiin ja yhteensopimattomiin potilastietojärjestelmiin?

Lääkäriyden ydin

Väittäisin, että lääketieteen pohjalta syntyneet uudistukset kuten lyhytjälkihoitoinen kirurgia ja anestesia ovat onnistuneet siinä, mihin organisaatiohimmelien hiominen ei koskaan pääse: potilaat toipuvat nopeammin ja paremmin ja resursseja säästyy. Lääketieteen pohjalta syntyvät potilaiden terveyteen vaikuttavat edistykset edellyttävät tutkimustyötä, niin perus- kuin kliinistä tutkimusta. Tämä on tärkeätä myös asiantuntijaksi kasvamisessa. Lääketieteen opiskelijoiden ja lääkäreiden osuus tohtorikoulutuksessa on vähentynyt jyrkästi erityisesti suhteessa muihin oppialoihin.

Jos lääkäriys on kadoksissa hyvinvointialueilla, voi sitä vielä etsiä lääkäriseura Duodecimista ja Finska Läkaresällskapista, jotka edistävät lääkäriyden ytimen arvoja, kolleagiaalisuutta, tietoa ja oppimista. Lääkäriseura Duodecim on tuottanut suurimman osan lääkärin tärkeimmistä toimivista työkaluista (Terveysportti, Lääketietokanta, Käypä hoito -suositukset, suomenkieliset lääketieteen oppikirjat).

Keikkalääkärifirmojen vaikutus on vahingollinen paitsi Suomen julkisen terveydenhuollon toimivuudelle myös lääkäriydelle. Jos lääkäriyden ydin haalistuu kollegoiden arvomaailmassa, voi tällä olla kohtalokkaat seuraukset niin lääkäreiden identiteetille kuin yhteiskunnan lääkäreille antamalle arvostukselle. Samalla heikentyvät lääkäreiden vaikutusmahdollisuudet terveydenhuollon kehittämisessä sen eri tasoilla.

Kirjoittaja on LKT, professori emerita ja tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto.