Hyppäsin viime viikolla taksin kyytiin Helsingissä parinkymmenen minuutin matkalle rautatieasemalta Pasilaan. Kuski oli juttutuulella, ja niin olin minäkin. Aluksi vaihdoimme ajatuksia taksiuudistuksesta ja siitä, miten pieleen menneitä päätöksiä voitaisiin korjata. Keskustelu oli soljuvaa, vastavuoroista ja innostavaa.

Linnanmäen kohdalla keskustelu kuitenkin kääntyi Donald Trumpiin ja siihen, miten yksittäisen henkilön valinta tai vallassa oleminen voi muuttaa koko maailmanjärjestystä. Minä pohdin globaalin maailman haurautta ja olin juuri jatkamassa ajatusta Trumpin erikoisista valinnoista poliittisen lähipiirinsä suhteen sekä pelon ilmapiiristä, joka hänen valinnastaan näyttää syntyneen, kun kuski alkoi avautua.

Hän kertoi näkemyksensä Bidenistä rikollisena, Faucin ennakoivasta armahduksesta "todisteena" tämän syyllisyydestä ja siitä, kuinka Trumpin paluu valtaan laskisi energian hinnat, lopettaisi Ukrainan sodan, kääntäisi talouden laaja-alaiseen kasvuun ja saisi rokotteiden puolustajat vastuuseen kansanmurhaa vastaavista rikoksista – ainakin Yhdysvalloissa.

Kun kaarsimme määränpäähän, kuski oli ehtinyt vielä mainita, ettei altistu "valtamedioiden", kuten Ylen ja Helsingin Sanomien, aivopesulle, vaan hakee tietonsa "alkulähteiltä".

Särö ajatuskuplaan

Hämmentyneenä hyppäsin ulos autosta. Yhteinen keskustelumme oli tehnyt ilman ennakkovaroitusta särön omaan ajattelukuplaani. Matkan alussa olin luullut, että katsomme maailmaa samoin silmin. Linnanmäen kohdalla ymmärsin, että maailmankuvamme erosivat radikaalisti.

Väärinkäsitysten välttämiseksi on painotettava, että kuski oli koko ajan kohtelias ja taitava keskustelija, vaikka huomasinkin keskustelun edetessä vajoavani yhä syvemmälle penkkiin ja jääväni tilanteessa sanattomaksi, toivoen ettei kuski erehdy kysymään mitä työkseni teen.

Kohtaamisen jälkeen olen pohtinut tavallista enemmän sitä, kuinka vähän altistun erilaisille ajattelutavoille ja maailmankuville. Luen kirjoja, jotka syventävät tai laajentavat olemassa olevaa ymmärrystäni, harvoin haastavat sitä. Työskentelen suurimman osan ajastani pitkälle kouluttautuneiden työkavereiden kanssa, joiden kanssa jaan keskeisiltä osin samanlaisen maailmankuvan ja ihmiskäsityksen. Jaamme paitsi yhteiskuntaluokan myös näkemykset luotettavan tiedon luonteesta ja uskon yhteiskuntajärjestykseen sellaisena kuin se meille on annettu.

Vapaa-ajalla moninaisuus on hieman suurempaa, mutta ei silti riittävää luomaan säröjä vakiintuneeseen maailmankuvakuplaani. Sosioekonomiset, sukupuoli-identiteettiin tai ikään liittyvät erot ystäväpiirissäni eivät pakota minua kyseenalaistamaan ajatusmallejani. Luemme kaikki tyytyväisinä Ylen ja Hesarin artikkelit, luotamme viranomaisiin ja maksamme veromme uskoen, että ne käytetään – kaikesta huolimatta – enimmäkseen oikein.

Pidä kiinni

Olen aina neuvonut lääkäriopiskelijoita pitämään kiinni lapsuuden ja nuoruuden ystävistä, jotka eivät lähteneet akateemiselle uralle, ja hankkimaan ystäviä myös yliopiston ulkopuolelta.

Jollemme jo valmiiksi ole, kasvamme opintojemme myötä sosioekonomisesti etuoikeutettujen joukkoon ja olemme valta-asemassa vähintään potilaaseen nähden, jollei usein myös työyhteisöissä ja yhteiskunnallisestikin. Pitämällä lähellä ihmisiä, joille koulutus ei tällaista asetelmaa anna, voimme välttää viisastelun ja patologista ylemmyydentunnetta, joka ei kohtaa suuremman osan potilaidemme arkea.

Epäilen kuitenkin, että olen jäänyt neuvoissani puolitiehen. Arjen ymmärryksen lisäksi meidän tulisi aktiivisesti altistaa itseämme maailmankuvan säröille – sellaisille, jotka avaavat ymmärrystä ihmisten ajattelutapojen ja uskomusten välille ja antaisivat taitoja kuunnella uteliaana silloinkin, kun itse ei näkemyksiä jaa. Kuten asfaltin säröön voi kasvaa kukka, myös ajatusten moottoritielle voi yllättäen syntyä jotakin kaunista.

En usko, että kuski oli maailmankuvassaan yksin. Hänellä oli todennäköisesti ympärillään samanlainen arjessa ajatukset jakava viiteryhmä kuin minulla omassani.

Jälkikäteen jäin harmittelemaan, etten uskaltanut kysyä, mitä hän tarkoitti "tiedon alkulähteillä". Saatoin menettää ainutlaatuisen mahdollisuuden altistua uudenlaiselle näkökulmalle.

Kirjoittaja toimii palvelutehtävässä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtajana.