Euripan eli syrjäisten ja eristyksissä olevien alueiden lääketieteellinen järjestö pyysi minua esittelemään seuraavassa kokouksessaan Suomen terveydenhuoltoa. Ei minkään erityisen syyn vuoksi, vaan aivan tavallisen vuorottelun perusteella. Oletan, ettei meistä muualla Euroopassa paljon tiedetä. On mielenkiintoista kertoa maastamme, jossa syrjäisiä alueita riittää, kyseiseen aiheeseen perehtyneille kuulijoille.

Heti pyynnön ja suostumukseni jälkeen tuli kuitenkin olo kuin kenties Jukka Kuoppamäelle ennen Rostockin laulufestivaaleja vuonna 1972.

Mitä siitä Suomesta kertoisin?

Kuoppamäki tunnetusti tasapainoili kappaleessaan ”Sininen ja valkoinen” köyhyyden ja rikkauden välillä, kunnes päätyi kuvaamaan kotimaataan yksinkertaisen tehokkaasti väriyhdistelmällä, joka sekä ilmentää luontoa että symboloi tuulen liehuttamaa vapautta.

Ei niin runollista

En taida yltää noin runolliseen kuvaukseen omassa esityksessäni. Lienee pakko keskittyä substanssiin. Köyhyyttä löytyy: voisin kertoa suljetuista terveysasemista ja keskussairaaloista ja heikentyneestä luottamuksesta terveydenhuoltoon. Sosiaalinen eriarvoisuus elinajan odotteessa on myös suurta.

Mutta voin kertoa myös rikkaudesta. Meillä on kattava Kanta-arkisto ja koko kansan helposti saatavilla oleva OmaKanta. Pitkään toiminut sähköinen resepti ja uusi BC-lausunto ovat myös maininnan arvoisia. Digipalvelut etenevät sellaisin harppauksin, että rivityöläinen ei osaa ennustaa puolta vuotta eteenpäin. Pitkän linjan kansallisia suorituksia edustavat Terveysportti ja Käypä hoito-suositukset. Manuaalisella puolella monet seulonnat ovat Suomessa saatu toimimaan hyvin ja rokotuskattavuus on ainakin vielä korkealla tasolla. Äitiys- ja lastenneuvola tavoittaa todennäköisesti parhaiten maailmassa kohderyhmänsä (90–99%). Terveysasemia virka-aikana on edelleen lähes joka paikkakunnalla ja sairaalaverkosto on korkeatasoinen hoitotuloksiltaan.

Lääkäreiden ammatillinen taso on hyvä ja sairaanhoitajien panos on itsenäisempää ja laajempaa kuin monessa verrokkimaassa. Ongelmia on eniten hoitoonpääsyssä ja alueellisissa eroissa. Hoidettavissa oleva kuolleisuus on kuitenkin Euroopan matalimpia.

Taivas ei tosin ole näyttänyt vain siniseltä pitkään aikaan terveydenhuollon osalta. Rauhan ajan suurin yhteiskunnallinen hanke, eli sote-uudistus, ajoittui samaan hetkeen julkisen rahoituspohjan romahtamisen kanssa. Tulevaisuus huolestuttaa, eikä vähiten syrjäisten alueiden kantilta katsoen. Ainakin Norjasta käsin on tullut jo kysymyksiä soten tuomista muutoksista. Siellä on tulossa samantyyppinen siirtyminen isompiin alueisiin.

Onnellisin maa

Mutta vaikka sanoin, etten tule yltämään Kuoppamäen runollisuuteen esityksessäni, niin en aio jäädä myöskään pelkkään rahapuheeseen.

Oletettavasti kuulijat jo tietävät, että Suomi on valittu yhdeksän kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Onnellisuuden tekijät ovat sellaisia, joissa raha ei ratkaise, ainakaan kokonaan. Ne ovat vähäistä korruptiota, vapautta elämänvalintoihin ja kokemusta sosiaalisesta tuesta esimerkiksi perheen ja suvun muodossa. Myös vapaaehtoistyö ja halu lahjoittaa huomioidaan.

Tämä kertoo paljon maastamme. Pidämme oikeudenmukaisuudesta ja reiluudesta.

Lisäksi maallemme on ominaista, että se on keksijöiden maa. Suomi on ollut innovaatiotilastojen kärjessä monella mittarilla Euroopassa ja Top 10 ryhmässä maailmanlaajuisesti.

Uskon, että keksimme maailman myllerryksessä vielä keinot toteuttaa sosiaalisesti kestävää terveydenhuoltoa vertailua kestävin tuloksin.

Kirjoittaja on lappilainen yleislääkäri ja työterveyslääkäri sekä Kelan asiantuntijalääkäri. Kirjoittaja on myös yrittänyt parantua työhulluudesta, ja viettää aikaa perheen kanssa, ainakin sen, mitä kotieläinten hoidolta aikaa jää.