Olen aina silloin tällöin kysellyt kollegoilta, vieläkö he valitsisivat lääkärin ammatin, jos olisivat opintojaan aloittamassa. Moni valitsisi, eivät kaikki. Ensimmäisen kysymyksen perään olen toisinaan heittänyt toisen vielä tiukemman: suosittelisitko lääkärin ammattia lapsellesi? Tällöin hajontaa on syntynyt jo enemmän.

Entä sinä, suosittelisitko lääkärin ammattia lapsellesi, jos se olisi ajankohtaista tai oletko kenties tehnyt niin, jos sinulla on lapsia? Lääkärin koulutus tarjoaa mahdollisuuden tehdä hyvin erilaisia töitä, joita on vaikea verrata keskenään, mutta pelkistetään analyysi yksinkertaisuuden vuoksi kolmeen ulottuvuuteen, jotka ovat työn varmuus, ansiotaso ja mielekkyys.

Tarkastellaan ensin lääkärin ammatin varmuutta. Lähes koko ajan jossakin päin maata on lääkäripula, tällä hetkellä kaikkialla. Ehkä ainoa merkittävä poikkeus tähän sääntöön nähtiin 1990-luvulla, jolloin hetkellisesti työttömänä oli satoja lääkäreitä, syynä kuntien hätäjarrutus laman kourissa.

Töitä siis tuntuu riittävän, vaikka työikäisten lääkärien määrä on pitkään kasvanut tasaisesti ja lääkäriksi koulutettavien osuus ikäluokasta on ennätyksellisen suuri.

Tältä osin tulevaisuuden työllisyysnäkymiä kirkastaa myös terveydenhuollon kyky kasvattaa itse itseään. Mitä enemmän palveluja kyetään tuottamaan, sitä enemmän niitä käytetään, mikä taas lisää tulevia tarpeita. Yhdestä sairaudesta selvinneet ehtivät sairastua seuraavaan tautiin tai sitten tutkimusten yhteydessä on havaittu sivulöydöksiä, jotka vaativat lisätutkimuksia. Ikiliikkuja se on!

Korkeat pisteet

Työpaikan varmuudesta lääkärin ammatti saakin raadilta korkeat pisteet.

Pienen harmaan pilven kirkkaiden tulevaisuuden näkymien ylle heittää tekoäly, sillä voihan olla, ettei mene kauaakaan, kun oppiva tekoäly kykenee asettamaan diagnoosit, määrittämään hoidon ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet paremmin kuin yksikään ihminen. Luotetaan kuitenkin siihen, että ihmisillä on jatkossakin inhimillisen kohtaamisen tarve.

Seuraavaksi tarkasteluun otetaan ansiotaso. Työmies on palkkansa ansainnut, mutta lääkärit ovat tältä osin palkansaajien eliittiä, vaikkeivat juuri verotilastojen terävimpään kärkeen kiilaakaan.

Eräs kollega, jolle kysymykseni lääkärin ammatin suosittelemisesta nuorille esitin, analysoi ansioulottuvuutta viileän rationaalisesti. Missä toisessa ammatissa riittävän älykäs, mutta ei ehkä erityisen innovatiivinen ihminen pääsee niin varmasti kiinni keskimääräistä parempiin ansoihin, kuin lääkärin työssä? Diplomi-insinöörin, juristin tai kauppatieteilijän on erotuttava joukosta päästäkseen lääkärin keskimääräiselle palkkatasolle, lääkärille rutiinisuorituskin riittää.

Jos yhden työn tuomat ansiot eivät riitä ja työintoa piisaa, lääkäreillä on myös monia muita aloja huomattavasti paremmat mahdollisuudet tehdä useampaa työtä eri työnantajien palveluksessa tai yrittäjänä.

Raati antaa korkeat pisteet myös ansiotasosta, kaksi peukkua kolmesta pystyssä.

Samalla on kuitenkin pakko todeta, että lääkärien hyvistä ansioista on puhuttu niin paljon, että raha tuntuu muodostavan osalle keskeisin syyn hakeutua lääkäriksi. Se tuskin on hyvä asia, sillä lääkäri, joka ajattelee asioita liikaa omien ansioidensa kautta ei ole hyväksi potilaille eikä terveydenhuoltojärjestelmälle.

Työn mielekkyys

Sitten kolmannen ja samalla ehkä vaikeimman ulottuvuuden kimppuun – työn mielekkyys. Lähtökohtaisesti lääkärin työssä ollaan elämän peruskysymysten äärellä, auttamassa ihmistä, kun terveys, kenties jopa henki on uhattuna ja tuomassa lohtua niille, joita parantaa ei voi.

Käytännössä lääkärin työ on usein paljon arkisempaa puurtamista yhtenä rattaana sosiaali- ja terveydenhuollon valtavassa koneistossa, jossa lääkäri ei ole potilaan oma eikä potilas lääkärin oma.

Kaikki potilaat eivät myöskään koe olevansa potilaita, vaan he ovat asiakkaita, joilla on haluja ja tarpeita, joihin he toivovat lääkärin vastaavan.

Ihmishenkiä keskimääräinen lääkäri pääsee pelastamaan verraten harvoin ja kohtalainen osa käynneistä on turhia, ainakin jos mittarina käytetään tuotettua terveyshyötyä. Pahimmillaan, kuten erilaisten toiminnallisten selkävaivojen yhteydessä, käynnistä lääkärillä voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä, eivätkä kaikki potilaat aina noudata saamiaan hoito-ohjeita silloinkaan, kun ne auttaisivat heitä paranemaan ja pääsemään vaivoistaan.

Lääkäriltä vaaditaan kykyä hallita turhautumisen tunnetta, mitä ei helpota se, että terveydenhuollon rakenteista johtuen työtä ei aina ole mahdollista tehdä niin hyvin kuin haluaisi.

Kaikkia ei myöskään pysty millään auttamaan, vaikka kuinka yrittäisi.

Toinen tärkeä ominaisuus, jota lääkäriltä vaaditaan, on kyky kestää suurtakin määrää taajaan toistuvaa valitusta ahdistumatta. Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki, sanotaan, mutta aivan kaikki potilaat eivät ole sisäistäneet tämän sananparren tarjoamaa viisautta.

Kaiken tämän jälkeen raadin kolmas peukalo mielekkyyden osalta jää puoliväliin, ainakin lääkärin työn nykyisessä viitekehyksessä.

Suuntaa etsivälle nuorelle viestin voisi tiivistää näin: lääkärin ammatti on tärkeä ja se tarjoaa mahtavan näkymän ihmisyyden moniin ulottuvuuksiin, mutta ymmärrä mihin olet pääsi työntämässä ja onko se todella sitä, mitä elämältäsi haluat.

Kirjoittaja on työkykyasioista innostuva työeläkevakuutusyhtiö Varman ylilääkäri