Pertti Saloheimo

Ilmastonmuutos kiihtyy nopeasti, ja monet sen vaikutukset ovat aiemmin ennustettua vakavampia. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n 4.4.2022 julkaisema raportti peräänkuuluttaa ripeitä toimia kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi jo tällä vuosikymmenellä (1).

Johtavat teollisuusmaat ovat sitoutuneet puolittamaan kasvihuonekaasupäästönsä vuoteen 2030 mennessä ja olemaan hiilineutraaleja vuoteen 2050 mennessä, mutta silti päästöt ovat vain lisääntyneet (2).

Pelkkä tiedon jakaminen ja ympäristöliikkeen varoitukset ilmastonmuutoksesta eivät ole saaneet aikaan tarvittavaa toimeliaisuutta uhkan torjumiseksi, vaikka tekniset ratkaisut vuoden 2019 päästöjen puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä ovat jo olemassa (1,2). Järkevät, rauhanomaiset ja hillityt viestit eivät ole saaneet poliitikkoja ja elinkeinoelämää ryhtymään riittäviin tekoihin ympäristötuhojen pahenemisen pysäyttämiseksi.

Lääketieteen piirissä on käsitelty sitä, miten ilmastokriisi uhkaa väestöjen terveyttä. Ilmastonmuutos muuttaa tautien esiintyvyyttä ja alkaa näkyä lääkärien vastaanotoilla Suomessakin (3). Ilmastoahdistus kuormittaa etenkin nuoria (4).

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että näitä terveyshaittoja hoitamaan tarkoitetut terveydenhuoltojärjestelmät itsekin aiheuttavat ympäristökuormaa – ja siten myös haittaavat väestöjen terveyttä.

Lancet Planetary Health -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin terveydenhuollon ympäristökuormaa maailmanlaajuisesti (5). Kaikki vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin, pienhiukkasiin, ilmansaasteisiin, vedenkulutukseen ja malariariskiin pyrittiin ottamaan huomioon. Terveydenhuollon suorien vaikutusten lisäksi laskettiin mukaan tarvikkeiden ja lääkkeiden tuotantoon ja kuljettamiseen sekä terveydenhuoltoon muuten liittyvän matkustamisen vaikutukset. Esimerkiksi Britanniassa 5 prosenttia tieliikenteestä liittyy sosiaali- ja terveyspalveluihin – ja tuottaa kasvihuonekaasuja ja ilmansaasteita sekä aiheuttaa liikenneonnettomuuksia ja melua.

Tutkimuksen mukaan terveydenhuolto aiheuttaa 1–5 prosenttia globaalista ympäristökuormasta, ja joissakin maissa osuus on yli 5 prosenttia. Vaikka terveydenhuollon ”ympäristötehokkuus” on monin paikoin parantunut, kasvavat panostukset terveydenhuoltoon eri puolilla maailmaa ovat kasvattaneet absoluuttista ympäristökuormaa.

Terveydenhuollon aiheuttamaan ympäristökuormaan on onneksi herätty.

Esimerkiksi Hus ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri pyrkivät vähentämään energiankulutustaan, kehittämään jätteiden lajittelua, käyttämään tilojaan tehokkaasti, vähentämään matkustamista ja tukemaan henkilöstön vastuullista liikkumista sekä edistämään hankintojen elinkaaren mittaista vastuullisuutta (6,7). Hus tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä (6).

Helsingin yliopiston ympäristö-, kestävyys- ja lääketiedettä yhdistävässä Humus-hankkeessa haetaan tietoa, millaisia muutoksia terveydenhuollon perusoletuksissa, ihmiskuvassa, toimintamalleissa ja työnkuvassa tarvitaan ekologisen kriisin ratkaisemiseksi (8). Yhdessä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa kehitetään keinoja, joiden avulla kestävyystieteen tarjoamaa ajankohtaista tietoa voidaan yhdistää terveydenhuollon toimintaan.

Paljon hyvää on siis tekeillä. Tuloksia, siis sitä, että terveydenhuollon ympäristökuorma on todella pienentynyt, odotellaan.