Työpari täyttä kultaa
Hänellä tuntui myös olevan kuudes aisti tunnistaa vakavasti oireilevat ja informoida huolestaan lääkärille.
Jokaisella nuorella lääkärillä pitäisi olla oma aila, olen miettinyt monta kertaa. Tällä tarkoitan hoitajaa, jonka kanssa yhteistyö sujuu saumattomasti.
Minun Ailani jäi viikko sitten eläkkeelle tehtyään monikymmenvuotisen uran terveyskeskuksen erilaisissa työtehtävissä. Yhteistyömme alkoi työparina, kun hoidimme yhdessä väestöä, jonka Aila tunsi vuosien takaa. Hän muisti jokaisen pidempään paikkakunnalla asuneen potilaamme, tunsi heidän puolisoitaan, vanhempiaan ja lapsiaan. Häneltä eivät unohtuneet potilaiden kokemat tragediat ja hän osasi suhtautua lievistä oireistaan herkästi hätääntyviin mitä suurimmalla tyyneydellä ja rauhallisuudella. Toisaalta hänellä tuntui myös olevan kuudes aisti tunnistaa vakavasti oireilevat ja informoida huolestaan lääkärille.
Nuoren lääkärin ammatillisen kehittymisen kannalta tällainen työpari oli täyttä kultaa. Sain yleislääkärille tärkeän väestön tuntemuksen tiiviissä paketissa yhdistettynä rautaiseen osaamiseen hoidon tarpeen arvioinnista. Työpäivämme olivat kiireisiä, mutta aina ehdimme vaihtaa kuulumiset ja mikä ihmeellisintä, Aila ehti tarkistaa työvälineideni kunnon ja avustaa yllättävissäkin toimenpiteissä. En varmasti enää koskaan tule saamaan avustajaa, joka tietää tarvitsemani välineet paremmin kuin minä itse. Hemmoteltuna aiheutin erikoistumispalveluiden reunoja tehdessäni muutaman nolon tilanteen, kun jäin toimenpidehuoneessa käsi ojossa odottamaan, että vieraampi hoitaja lukee ajatuksiani ja antaa oikean instrumentin. En tänä päivänäkään käsitä, miten Aila osasi niin hienovaraisesti tulkita sanattomia viestejäni.
Konsultointihetket yhdessä työparini kanssa olivat työpäivän kohokohtia. Paikalle saapuessaan Aila varmisti aina, että minulla on hyvä hetki ja oli itse huolellisesti valmistautunut, luultavasti paljon paremmin ja monipuolisemmin kuin itse olin tuohon aikaan muita konsultoidessani. Ihailin hänen taitoaan löytää potilaidemme tilanteista päätöksentekoon tarvittavat olennaiset seikat.
Parasta yhteistyössämme oli arvostus toisen osaamista kohtaan. Aila piti huolen, että minulla oli työssäni mahdollisuus keskittyä lääkärin ammattitaitoa vaativiin seikkoihin. Hän teki paljon kaikenlaista pientä työpäiväni sujuvuutta edistävää. Hän tuli tarvittaessa auttamaan huonosti liikkuvaa vanhusta riisumisessa ja pukeutumisessa, valmisteli toimenpiteet niin, että sain kävellä suoraan huoneeseen ja pukea hanskat, hän etsi välineet ja vaihtoi jopa tulostimeen mustepatruunat. Ailalta löytyi aina organisaation viimeisin hoito-ohje, ja jos ei löytynyt, hän selvitti, mistä sen saa. Aila kuunteli huonoina aikoina puhelimessa potilaiden turhautumista pitkiin jonoihimme ja käytti kaikki taitonsa, jotta ihmisten asiat tulisivat hoidetuiksi. Jos vastaanotolleni oli tulossa arvaamattomasti käyttäytyvä potilas, Aila istahti huoneeni nurkkaan turvaksi. Odottamaton lisäbonus Ailan kanssa työskentelyssä olivat joululahjaksi saamani mehut ja hillot, joiden takia lapsenikin tulevat muistamaan Ailan aina.
Hyvästellessäni Ailaa hänen viimeisenä työpäivänään kerroin, etten osaa sanoin kuvailla, kuinka tärkeä hän on minulle ollut. Hyvästä yhteistyökyvystään kiitoksia saadessaan hän totesi, että hänen ohjenuoransa töissä on aina ollut ”auta, niin sinua autetaan”. Toivon, että osaan jatkaa Ailan perintöä omassa työssäni.
Tämä teksti on vaatimaton kiitos ja kunnianosoitus Ailalle ja kaikille muille loistaville hoitajatyökavereillemme. Yhdessä me olemme enemmän.
Yleislääketieteeseen erikoistuva, nuorisolääketieteeseen hurahtanut lääkäri Päijät-Hämeestä. Ikuisesti hoidon jatkuvuuden ja inhimillisen terveydenhuollon asialla.
