Minulla on unelma.

Siinä meillä on edelleen yhteiskunta, jossa toimimme yhteisin pelisäännöin.

Pidämme huolta niistä, jotka apua tarvitsevat, kasvatamme lapsemme valoon ja kannamme toisiamme silloin, kun elämä ei kanna. Julkiset palvelut on valjastettu juuri tätä varten – ja niitä johdetaan huolella, arvostaen ja ymmärtäen tehtävän paino. Näiden omistaja haluaa tehdä osansa, jotta näin tärkeä työ onnistuisi. Että maaperä, jossa yhteistä satoa viljellään, pysyisi hedelmällisenä.

Minulla on unelma.

Siinä jokainen voi luottaa siihen, että parhaansa tekeminen ja ihmisiksi eläminen riittää.

Riittää siihen, että käy hyvin, että huominen on hyvä. Riittää siihen, että pystyn pitämään huolta itsestäni ja läheisistäni, ja jos en pysty, minua autetaan. En jää yksin. Että tulevaisuus olisi muutakin kuin varautumista seuraavaan kriisiin – ilmastomuutokseen, eriarvoistumiseen, pandemiaan tai sotaan – ja että sinne olisi kirkkaampi näkymä.

Minulla on unelma.

Siinä jokaisella lapsella ja nuorella on ympäristössään ainakin yksi turvallinen, ihaillen katsova aikuinen. Siinä yksikään nuori ei jäisi yksin toiseen todellisuuteen, jonka olemme älylaitteillamme luoneet ja johon olemme heidät jättäneet ilman karttaa ja käyttöohjeita.

Siinä jokainen aikuinen on osaltaan lastensuojelija, ja jokainen vanhempi valitsee viettää aikansa mieluummin lapsensa kuin ruutunsa ääressä. Ja että jokaiselle nuorelle olisi lopulta joku, joka vastaa, kun hän kysyy: “Mitä täällä oikein pitää tehdä, että minullekin kävisi hyvin?”

Minulla on unelma.

Siinä sote- ja pelastusalan ammattilaiset voivat tehdä työnsä vakaasti ja arvostettuina, jopa seuraten niinkin vanhanaikaista ja hupsua asiaa kuin kutsumus. Että hoitaja, pelastaja ja lääkäri ovat lasten unelma-ammatteja myös tulevaisuudessa. Että kirkkaimmat mielet valitsevat edelleen sote-alan ammattien kirjon, eivätkä käänny pois sen epävarmuuden tai raskauden vuoksi.

Minulla on unelma.

Siinä yhteiskunta osaa tehdä valintoja. Tunnistamme ja valitsemme hoidot ja toimet, jotka tuovat enemmän elämää ja vähemmän kärsimystä vähemmällä rahalla. Ja uskaltaa luopua niistä, joiden hyöty ei vastaa panostusta rajallisten resurssien maassamme. Siinä emme ota käyttöön lääkkeitä vain siksi, että ne ovat uusia ja markkinoituja, vaan siksi, että ne todella muuttavat mahdollisuuksia ja pidättäydymme vanhoissa, jos uusien hyötysuhde ei ole riittävä. Valitsemme auttaa mahdollisimman montaa, emme luvata mahdotonta kaikille.

Minulla on unelma.

Siinä päättäjät ovat kiinnostuneempia korjaamaan yhteistä luomustaan kuin osoittelemaan sen virheitä. Siinä he ymmärtävät, kuinka suuret muutokset vaativat aikaa, kehittämistä ja korjaamista. Että pakottaminen eteenpäin sokeasti ilman sitä on sama kuin lähettää parhaat joukot puolustuksen etulinjaan ilman ensimmäistäkään varustetta ja taustatukea.

Minulla on unelma.

Haluan olla mukana rakentamassa parempaa sote- ja pelastusjärjestelmää – työntekijöille ja kansalaisille. Siinä jokainen haluaa onnistua yhdessä, oli kyse sitten kansallisesta reformista tai yksittäisestä organisaatiosta. Siinä ei puhuta hallintohimmeleistä ja turhista pomoista, vaan systeemisestä johtamisesta ja esimiehistä, jotka rakentavat tulevaisuutta työkseen.

Minulla on unelma.

Siinä saan tehdä työni lakia rikkomatta.

Kirjoittaja toimii palvelutehtävässä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtajana.