Historian toiset aluevaalit ovat nyt ohi. Ensimmäisistä aluevaaleista päällimmäisenä mieleen jäi bensan hinnalla kampanjointi (tuo kuuluisa aluevaltuuston päättämä asia), mutta mistä nämä vaalit jäivät mieleen?

Kenties tuplavaaleista, joissa ääniä hylättiin väärien kuorien, äänestysnumeroiden ja omatekoisten äänestyslappujen vuoksi. Tai sitten jälleen aluevaalien kampanjoinnista. Monet puolueet peräänkuuluttivat mainoksissaan omalääkäreitä, jonojen lyhentämistä sekä lähipalveluita.

Muutamakin puolue mainitsi vähintään ohimennen tietojärjestelmien kehittämisen/käytettävyyden/yhtenäistämisen/what not aluevaalitavoitteissaan. Monella hyvinvointialueella on alettu harmonisoimaan järjestelmiä, jotta samasta järjestelmästä näkisi mahdollisimman kattavasti samalla hyvinvointialueella tapahtuvat asiat eikä Kantaa tarvitsisi käyttää jokaisen ulkopaikkakuntalaisen potilaan kohdalla.

Myös tekoälyn ja muun teknologian hyödyntämistä sotepalveluissa peräänkuulutettiin monessa paikassa.

Vastattava tarpeeseen

Etäpalvelut eivät myöskään kuulu jokaiseen sotejärjestelmän osaseen.

Jossain tilanteissa ne tuovat joustavuutta ja parantavat palveluiden saatavuutta, mutta esimerkiksi kotihoidossa saattavat olla vain surullinen keino paikata huutavaa resurssipulaa. Vanhuksen turvattomuus tuskin muuttuu aamuisesta puhelinsoitosta mihinkään, mutta esimerkiksi kuvakontrolli ihottuman paranemisesta vie jo pitkälle yhdistettynä puheluun. Kaikkea ei voi toteuttaa etänä, mutta uuden teknologian avulla moni asia onnistuu hyvinkin. Siirtymisen taustalla pitäisi vain olla muitakin tekijöitä, kuin halu säästää kaikessa koska rahaa ei ole. Palveluiden tulisi myös vastata potilaiden tarpeisiin, ja järjestelmän mukautua potilaan mukana.

Lääketieteen opiskelijoiden tilanteeseen otettiin kantaa vaaleissa – harvemmin on tällaista nähty! Harmi vain, että kandien harjoitteluita vaadittiin suoritettavaksi julkisessa terveydenhuollossa. Asia, joka jo toteutuu, sekä johon aluevaltuusto ei voi vaikuttaa. Luonnollisesti myös lääkäreiden lisäkoulutusta vaadittiin

Myös sote-alan työntekijöiden hyvinvointia on vaadittu aluevaalitavoitteissa. Oman lyhyen työurani kokemusten perusteella voin lähinnä todeta, että hyvinvointialueiden HR-palvelut ovat vetovoimatekijä yksityiselle sektorille, ja surullisen moni kollega on samaistunut kokemukseen.

Huonot pelikortit?

Hyvinvointialueet ja sen myötä myös aluehallitukset ovat vaikeassa tilanteessa.

Uusi systeemi hakee edelleen uomiaan sekä kompastelee valuvikoihinsa samalla, kun pandemian aikana syntynyt hoitovelka painaa päälle sekä suuret ikäluokat lähestyvät ikää, jossa hoitoisuus on suurimmillaan.

Terveyspalvelujen kysyntä on suurta, ja potilaat suhtautuvat hoitoonsa eri tavalla kuin aikaisemmin. Defensiivinen medisiina on tekemässä tuloaan myös Suomeen, ja lääkäri joutuu painimaan resurssikysymysten kanssa aiempaa useammin. Voi olla, että tuoreille aluehallituksille on jaettu jo lähtötilanteessa mahdottomat kortit pärjäämiseen.

Kirjoittaja on tuore lisensiaatti ja Nuorten Lääkärien Yhdistyksen terveyspoliittinen projektivastaaja, jonka into lääketieteeseen ei ole vieläkään sammunut.