Suomen terveydenhuolto kuohuu ennen näkemättömällä tavalla. Alueet kertovat perä perää toimipisteiden vähentämisistä, ja johtajat jättävät tehtäviään.

Ylätason kuohunta on tuomassa suuria muutoksia myös lääkärin työhön. Työpaikkoja siirtyy suurimpiin taajamiin, potilaiden kohtaaminen kasvokkain vastaanotolla korvautuu etäyhteyksillä, ja kiire lisääntyy.

Jos lääkäri kärsii, kärsii myös potilas. Työtä ei ole enää mahdollista tehdä kunnolla. Laatu heikkenee.

Miten tähän on tultu?

Vastauksia tarjoaa emeritusprofessori Matti Rimpelä Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (1).

Rimpelä muistuttaa, etteivät säästöjen takana olevat hyvinvointialueiden alijäämät voineet tulla yllätyksenä. Eivät edes hallitusneuvottelijoille toukokuussa 2023. Budjetit vuodelle 2023 olivat jo vuoden 2022 lopulla 900 miljoonaa euroa miinuksella. Valtion rahoitus ei vastannut kunnilta siirtyneiden palvelujen kustannuksia.

Leikkauksia on nyt valmisteltu laajuudella, syvyydellä ja nopeudella, joiden rinnalla 1990-luvun laman leikkaukset olivat pintaraapaisuja, Rimpelä kirjoittaa.

Yhdeksi pääsyyksi hän nostaa investoinnit. Jotta esimerkiksi sairaalainvestointeihin saa valtiolta lainanottovaltuuden, pitää osoittaa suuria säästöjä ja nopeasti.

On jouduttu unohtamaan vaikuttavuusperusteisuus, kuten tutkimukseen perustuva näyttö, ennakoivat vaikuttavuusarvioinnit ja riskianalyysit, puhumattakaan sosiaalisten vaikutusten arvioinneista, Rimpelä kirjoittaa. 

Kun rahoituksen suhde kustannuksiin tuli näkyviin, Rimpelän mukaan olisi voitu hyväksyä laki, jolla tasapainottamista olisi voitu hidastaa esimerkiksi vuodella. Perusteluksi olisi riittänyt poikkeuksellisten ulkoisten voimien muuttama julkisen talouden kehitys.

Tälle vuodelle budjetit ovat 866 miljoonaa euroa alijäämäisiä. Viime vuodelta alijäämä näyttää nousevan 1,35 miljardiin euroon (2).

Alijäämät pitäisi lain mukaan saada kuitattua vuoden 2026 loppuun mennessä. Nollatulos ei siis riitä. Ei, pitää tehdä ylijäämää yhtä paljon kuin neljänä edellisenä vuonna syntyi alijäämää. Muuten valtio aloittaa arviointimenettelyn alueiden liittämiseksi toisiinsa.

Jos tehtävä on mahdoton, sitä pitää muuttaa.

Totta on, ettei julkinen talous näytä kestävän nyt rakennettua sotea. Yhtä lailla on totta, etteivät terveydenhuolto ja terveys näytä kestävän nyt rakentuvia leikkauksia.

Elämme vedenjakajalla. Äkkiväärät säästöt voivat johtaa mahalaskuun, jossa soten pitkän ajan hyödyt hassataan kokonaan.

Neuvot ovat vähissä, mutta säästöissä on tärkeää välttää ylilyöntejä. Hyvinvointialueet tarvitsevat lisää aikaa taloutensa tasapainottamiseen.

Samalla on pidettävä huoli siitä, etteivät valtiontalouteen kaavaillut lisäsäästöt kohdistu terveyspalveluihin.