Kesän aikana on kohistu perusopetuslain muutoksesta, joka rajaa puhelinten käyttöä oppitunneilla. Välituntien osalta eduskunta jätti päätösvallan kunnille. Ylen keräämien tietojen mukaan suurin osa Suomen kunnista kielsi puhelimen välituntikäytön alakoululaisilta, mutta sallii sen edelleen yläkoululaisille.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt samassa yhteydessä perusopetuslakiin lisätty ajatus liikunnallisen elämäntavan edistämisestä peruskouluissa. Tämä rohkea pykälä astuu voimaan vuoden kuluttua.

Kouluissahan on jo koululiikuntaa ja Liikkuvaa Koulua. Miksei se riitä?

Kyselyissä suomalaiset kertovat harrastavansa enemmän liikuntaa kuin koskaan ennen. Silti koululaisten Move-mittaukset ja varusmiesten kuntotestit paljastavat surkean kunnon.

Kesän Duodecim-lehdessä lääkintälippueamiraali Juha-Petri Ruohola oli huolissaan liikunnan puutteesta paitsi puolustusvoimien myös kansanterveyden näkökulmasta. Suomalaisten nuorten kunto on niin huono, että herra presidenttikin on tehnyt someen videoita, jotka kannustavat nuorisoa kuntoilemaan ennen armeijan aloitusta.

Mitä kyselyiden liikuntaharrastuksilla oikein tarkoitetaan? Ja miksi nuorten kunto on niin huono?

Liikuntaa liian vähän

Pienillä lapsilla liikunta on verissä. He temmeltävät minkä pienistä jaloistaan pääsevät, kunnes me aikuiset komennamme heidät istumaan. Koiria viedään aamu- ja iltapäiväkävelylle, mutta harvat perheet kiiruhtavat lasten kanssa ulos viikonloppuaamuisin.

Alakouluissa oppilaat patistetaan pulpettiin, ja monen koulun piha on lanattu tasaiseksi turvallisuuden nimissä. Jokunen keinu pihalta löytyy, ja kenties pari palloa ja hyppynaru lainakorista.

Illalla jotkut lapset kuskataan autolla liikuntaharrastukseen, mutta lopun aikaa hekin istuvat kotona. Terveyden kannalta liikuntaa on liian vähän.

Yläkoulujen pihat täyttyvät nuorten mopoista ja polleista (Polaris-mönkijät), jotka syövät kauran sijaan samaa bensaa kuin opettajien autotkin. Yli 400 oppilaan yläkoulun pihalla on vain pieni kaukalo, johon 10 nuorta pääsee pelaamaan jalkapalloa. Välitunteja on vähemmän kuin ennen, sillä tehokkuussyistä oppitunnit on niputettu 90 minuutin sessioiksi – tutkimustiedon vastaisesti. Koska koulussa on oppilaita enemmän kuin sen suunnitellut arkkitehti arvasi, helpointa on antaa oppilaiden istua välitunnit niska roikkuen puhelinta tuijottamassa.

Suomessa on toisenlaisiakin esimerkkejä. Kangasniemen yläkoulussa puhelimet kiellettiin koulupäivän ajaksi jo vuosi sitten. Toimintavälitunneilla tarjolla on ulkopelejä, saliliikuntaa, pingistä ja mopon korjausta. Oppitunnit ovat rauhallisempia, nuorten keskittymiskyky on parantunut ja koulussa on nuorten mielestä hauskempaa.

Kun liikunta voi parantaa oppimis- ja keskittymiskykyä, parantaa mielenterveyttä ja itsetuntoa, miksi me aikuiset emme edistä sitä kaikin mahdollisin keinoin?

Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoo näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa.