Professori Minna Ruckensteinin tutkimus näyttää, mitä tapahtuu, kun teknologiaa yritetään parantaa työntekijöiden kustannuksella. ­– Itse asiassa tämä on tapahtunut meidän kaikkien kustannuksellamme.

Apotin myötä olen kadottanut näkymän potilaaseen.

Tämä palaute kuultiin toistuvasti lääkärien keskusteluryhmässä, jossa tutkittiin Apotti-tietojärjestelmän käyttöönoton jälkivaikutuksia Suomessa.

Helsingin yliopiston professori Minna Ruckenstein sanoo, etteivät tutkijat osanneet ennakoida, että asia olisi lääkäreille näin vaikea.

– Kaikissa tietojärjestelmissä on omat hankaluutensa. Tutkimuksessamme oli tärkeää suhteuttaa, mikä on se muutos, joka Apotissa hiertää enemmän kuin muissa tietojärjestelmissä. Keskeiseksi nousi juuri se, että lääkärin työssä kaikkein tärkeintä on näkyvyys potilaan tilanteeseen.

Ruckenstein sanoo, että kyseisen tutkimuksen ja siitä tehdyn artikkelin kirjoittaminen tuntui vaikealta.

– Tämä meni tutkijoillakin tunteisiin. Mietimme työpajojen jälkeen, mitä voisi sanoa, miksi tämä on näin? Apottia ei ollut tehty lääkäreille, ei heidän lähtökohdistaan.

Tutkimus osoittaa, että Apotin käyttö on johtanut jatkuvaan, epävarmaan ja kuluttavaan korjaustyöhön, joka on kaatunut pitkälti lääkäreiden tehtäväksi.

Keskustelu on hyvin polarisoitunutta

Uusia teknologioita ja yhteiskuntaa tutkivan Ruckensteinin tutkimuspohjautuu Apotti-hankkeen dokumenttien analyysiin ja keskusteluihin lääkärien kanssa.

Artikkelia varten koottiin keskustelutyöpajat, joihin osallistui yhteensä 25 lääkäriä. Monet olivat käyttäneet Apottia päivittäin yli vuoden ajan, ja mukana oli myös lääkäreitä, jotka olivat toimineet Apotti-tukena muille.

– Suurin osa osallistujista suhtautui Apottiin lähtökohtaisesti kriittisesti. Yritimme aktiivisesti saada mukaan myös myönteisesti suhtautuvia lääkäreitä, mutta heitä ei tullut. Keskustelu on niin polarisoitunutta. Positiivisesti suhtautuvat ajattelivat, että jos he tulevat sanomaan jotain myönteistä, se ammutaan alas.

Merkittäviä erimielisyyksiä ryhmässä ei ilmennyt, mikä on Ruckensteinin kokemuksen mukaan poikkeuksellista. Työpajoissa pyrittiin nimenomaan antamaan tilaa erilaisille näkökulmille.

Keskustelu oli kuitenkin jännittynyttä.

– Stereotypia on, että kriitikot ovat vanhempia ammattilaisia, jotka eivät jaksa opetella uusia asioita. Tai sellaisia, jotka eivätkä ymmärrä teknologiasta. Tutkimuksemme rikkoi tämän asetelman täysin. Siellä oli myös nuoria, kriittisiä, tietotekniikasta innostuneita lääkäreitä.

”Kuin virkkuukoukulla kaivaisi”

Tutkimuksen mukaan Apotin uudistukset ovat johtaneet pysyviin häiriöihin ja jatkuviin korjausyrityksiin ilman, että järjestelmästä olisi tullut selvästi parempi.

Tämä näkökulma muodosti perustan analyysille korjaamisen synkemmistä ulottuvuuksista.

Lääkärien keskustelujen perusteella tunnistettiin kolme korjauksen muotoa, jotka kuvaavat, miten lääkärit pyrkivät paikkaamaan järjestelmän puutteita.

Korjaavalla klikkityöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa lääkäri joutuu tekemään valtavasti klikkauksia löytääkseen potilastiedoista olennaisen tiedon, koska järjestelmä ei erottele sitä automaattisesti.

”Kuin virkkuukoukulla kaivaisi”, eräs lääkäri kuvasi.

Työnkulun korjauksilla viitattiin tilanteisiin, joissa järjestelmän standardoidut työnkulut eivät vastaa todellisia kliinisiä tarpeita. Lääkäreiden on jatkuvasti mukautettava ja korjattava työprosessejaan, mikä vie aikaa ja energiaa. Uuden työntekijän tullessa lääkäreiden on usein itse muokattava Apotin näkymiä ja sivuja, jotta työskentely olisi mahdollista.

Kosmeettiset korjaukset kuvaavat tukipyyntöjä, tikettejä, jotka voivat johtaa pieniin parannuksiin, mutta eivät ratkaise järjestelmän perustavanlaatuisia ongelmia tai paranna sen toimivuutta merkittävästi. Usein vastaus tukipyyntöihin oli, että järjestelmän logiikalle ei voi tehdä mitään.

Ihminen ei osaa kääntää tarpeitaan koneen kielelle

Minna Ruckenstein huomauttaa, että tietojärjestelmätutkimuksessa on jo parinkymmenen vuoden ajan todettu, että järjestelmät tuottavat ihmisten ja järjestelmien välistä kitkaa.

Jostain syystä opit eivät kuitenkaan ole siirtyneet käytäntöön.

– Voisimmeko tehdä asioita paremmin, jotta emme toistaisi Apotin virheitä? Tärkeää olisi, että näistä asioista pystyttäisiin puhumaan avoimesti. Nyt rintamalinjat ovat koko ajan läsnä.

Kun työtä automatisoidaan, pitäisi Ruckensteinin mukaan ymmärtää, mitä ihmisten työ todellisuudessa on. Yhden lääkärin työ voi poiketa merkittävästi toisen työstä.

– Ei ihminen osaa kääntää tarpeitaan koneen kielelle. Ei voi vain kysyä, haluaisitteko tällaista tai tällaista. Se ei ole käyttäjälähtöisyyttä. On mentävä lähelle itse työtä ja sen organisointia, suunniteltava prosessit sen pohjalta.

Tutkimus tuo esiin, että joskus korjaustyö ei lopu millään. Teknologian parantaminen voi tapahtua ammattilaisten kustannuksella – ja Apotin kanssa näyttää tapahtuneen juuri näin.

– Itse asiassa tämä ei ole tapahtunut vain lääkäreiden, vaan meidän kaikkien kustannuksellamme, Ruckenstein sanoo.

Lue lisää: Valtaosa alueista valitsi Lifecaren