”Arvostan sitä, että lääkäri on valmis kysymään neuvoa myös minulta”
Katsooko lääkäri silmiin, luottaako hän hoitajan ammattitaitoon, osallistuuko yhteisiin juhliin? Hoitajat kertovat, millaisen lääkärin kanssa on mukavinta työskennellä.
Mistä muodostuu lääkärin ja hoitajan hyvä yhteistyö?
Millaisen lääkärin kanssa on hoitajien mielestä miellyttävää työskennellä?
– Yhteistyö toimii, kun eri ammattilaisten välinen vuorovaikutus on avointa, kaikki arvostavat toisiaan ja omaavat yhteisen käsityksen yksikön tilanteesta, sanoo väitöskirjatutkija Katja Lehtomäki.
Lehtomäellä on pitkä kokemus terveydenhoitoalalta. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri sekä sairaanhoitaja, ja hän on työskennellyt muun muassa leikkaus- ja vuodeosastoilla hoitajana sekä sairaalaosaston osastonhoitajana.
Tällä hetkellä Lehtomäki toimii Tyksissä vs. palvelualueylihoitajana. Hän on tutkinut yhteistyötä ja priorisointia hoitotyössä etenkin kuormitustilanteissa. Ammattiryhmien välisen yhteistyön merkitys korostuu, kun henkilöstöä on tavallista vähemmän tai yksikön osaaminen ei vastaa sen hetkistä tarvetta.
Lääkärit katsovat Lehtomäen kokemuksen mukaan arkea usein vain oman ammattiryhmänsä näkökulmasta, kun pitäisi ymmärtää, että työtä tehdään yhdessä.
Lehtomäki näkeekin, että sujuvan yhteistyön perusta on ajatus yhteisestä työstä.
– Lääkärien ja hoitajien pitäisi olla kiinnostuneita toistensa resursseista ja ymmärtää, miten yhden ammattiryhmän poikkeustilanne voi heijastua koko yksikköön.
Lehtomäki antaa muutaman esimerkin: Lääkäri ei välttämättä näe, miten hoitajavaje vaikuttaa koko osaston toimintaan ja heijastuu myös lääkärin työhön esimerkiksi hidastuneena määräysten toteutuksena.
Tai että yhden lääkärin äkillinen poissaolo muuttaa aina myös hoitajien työtehtäviä, arjen rytmiä ja töiden organisointia.
Tervehditään ja katsotaan silmiin
Keskinäinen arvostus näkyy Lehtomäen mukaan käytännön tekoina vaikka niin, että aikataulumuutoksista ilmoitetaan ajoissa, kollegaa kuunnellaan ja hänen havaintojaan pidetään merkityksellisinä.
– Ihan perustyöelämätaidot, kuten tervehtiminen ja silmiin katsominen ja ylipäätään vuorovaikutus ammattilaisten välillä ovat kaiken perusta.
Hoitajan tieto täydentää usein lääkärin arviota ja voi olla ratkaiseva osa potilaan kokonaishoitoa.
– Hoitaja seuraa potilasta usein ympäri vuorokauden ja näkee tämän toimintakyvyn laajemmin kuin lääkäri, jolla potilaan kohtaamiseen jäävä aika on rajallisempaa. Moni potilas myös tsemppaa lääkärin läsnäollessa, ja kuva potilaasta voi tämänkin vuoksi vääristyä, Lehtomäki pohtii.
Hän nostaa esiin vielä osastonhoitajan ja lääkärin yhteistyön merkityksen yksikön johtamisessa ja kehittämisessä.
– Jos osastonhoitajan ja osaston lääkärin on määrä johtaa toimintaa yhdessä, vastuun pitäisi näkyä yhteisenä suunnitteluna, eikä jäädä vain kirjaukseksi tehtävänkuvaan.
Hierarkia ammattiryhmien välillä on Katja Lehtomäen mielestä onneksi vähentynyt.
– Lääkärillä on tietysti oma virkavastuunsa potilaasta, mutta työyhteisön jäseninä ja persoonina meidän tulisi kohdata toisemme tasavertaisesti.
”Hyvä lääkäri kuuntelee hoitajan näkemyksiä”
Asiantuntijasairaanhoitaja Anniina Peltola, Varha
”Olen onnekseni saanut työskennellä paikoissa, joissa on ollut hyvä ilmapiiri ja joissa olen kokenut saavani arvostusta lääkäreiltä.
Työskentelen asiantuntijasairaanhoitajana Mynämäen, Maskun ja Laitilan terveyskeskuksissa. Keskityn pääosin työttömien terveystarkastuksiin, mutta teen myös hallinnollisia ja koulutustöitä sekä avoterveydenhuollon hoitajan vastaanottoa.
Se, että ammattitaitoani arvostetaan ja minun tiedoillani ja taidoillani on merkitystä, tekee tästä työstä älyttömän ihanaa.
Hoitajan ja lääkärin välisessä tiimityössä tärkeintä on keskinäinen luottamus. Olisi aika mahdotonta miettiä yhteistyötä ja avointa vuorovaikutusta ilman, että molemmat luottavat toistensa osaamiseen.
Meillä ilmapiiri on arvostava. Lääkärit arvostavat hoitajan ammattitaitoa, ja toisaalta ajattelen, että hoitajan on ymmärrettävä lääkärin kokonaisvastuu potilaasta ja lääketieteellisistä päätöksistä.
Työttömien terveystarkastuksissa asiakkaiden tilanteet ovat usein monimutkaisia, ja niiden selvittäminen edellyttää tiivistä yhteistyötä lääkärin kanssa, samoin kuin esimerkiksi työllisyys- ja sosiaalipalvelujen kanssa.
Tavoite on, että lääkärillä olisi mahdollisimman paljon tietoa ennen kuin asiakas tulee hänen vastaanotolleen. Kokoan tietoa muun muassa asiakkaan työ- ja toimintakyvystä, kuntoutushistoriasta sekä siitä, mihin tarkoitukseen mahdollista B-lausuntoa tarvitaan.
Hyvä lääkäri kuuntelee hoitajan näkemyksiä ja pitää niitä merkityksellisinä potilaan hoidossa. Minun pitää voida luottaa siihen.
Arvostan sitä, että lääkäri on valmis kysymään neuvoa myös minulta. Meillä hoitajia kutsutaan lääkäripalavereihin kouluttamaan esimerkiksi astman ja diabeteksen hoidosta tai työllisyys- ja sosiaalipalveluista.
Se viestii jo johdon tasolta, että hoitajien osaaminen on arvokasta. Samalla yhteiset koulutukset madaltavat kynnystä kysyä neuvoa arjen tilanteissa.
Konflikteja voi syntyä esimerkiksi tilanteissa, joissa toisen neuvo tulkitaan väärin.
Esimerkiksi jos lyhyelle työjaksolle tullut nuori lääkäri on uudessa ympäristössä epävarma ja siihen tulee kokenut hoitaja esittämään vahvan näkemyksen tai ehdotuksen, niin lääkäri voi tulkita sen avun sijasta arvosteluksi.
Kiireessä, paineessa ja väärällä hetkellä tilanteet voivat joskus kärjistyä. Silloin molempien on hyvä hengittää hetki ja palata asiaan uudestaan.”
Arvostan sitä, että...
Meillä on yhteinen kahvihuone, ja jokainen maksaa maidoista ja kahveista saman verran. Se keittää, jonka kahvihammasta kolottaa ensimmäisenä. Juuri eilen lääkäri huikkasi aamulla töihin tultuaan, että täysi pannu keitetty!
”Epäselvät asiat on uskallettava varmistaa”
Perttu Järvinen, anestesiahoitaja
”Olen työskennellyt noin kahdeksan vuotta anestesia- ja heräämöhoitajana sekä viitisen vuotta laskimoyhteyshoitajana.
Tällä hetkellä työpaikkani on Taysissa pehmytkirurgian leikkausosastolla. Työskentelen jatkuvasti lääkärien kanssa, ja leikkaussalissa tiimiin kuuluu tavallisesti vähintään anestesialääkäri, kirurgi sekä useita hoitajia. Olen lääkärin työpari esimerkiksi nukutuksissa ja puudutuksissa.
Valmistelen potilaan hoitoa jo ennen lääkärin saapumista esimerkiksi laskimokanyloinnilla. Nukutuksessa avustan lääkityksessä ja intubaatiossa, esihapetan potilasta ja voin osallistua myös ventilointiin.
Työni perustuu anestesialääkärin kirjallisiin tai suullisiin ohjeisiin. Jos lääkelistalta puuttuu lääkitys tai potilaan tila vaatii arviota, konsultoin anestesialääkäriä ja joskus myös kirurgia.
Hoitajan ja lääkärin välisen viestinnän on pysyttävä avoimena, jotta mitään ei jää sanomatta ja molemmat ovat samalla kartalla.
Kokematon hoitaja saattaa jännittää kysymistä etenkin, jos lääkäri vaikuttaa etäiseltä tai pelottavalta. Epäselvät asiat on mielestäni silti uskallettava varmistaa tarvittaessa vaikka useita kertoja. Kokemuksen karttuessa yhteistyö helpottuu.
Leikkauksissa tarvitsen etukäteen tiedon anestesiasuunnitelmasta. Tiedot pitäisi kirjata järjestelmään riittävän ajoissa, jotta minulla on aikaa valmistella välineet ja lääkkeet ennen potilaan saapumista.
Ongelmia syntyy, jos lääkäri ei ole kirjannut tietoja tai saliin tuleva lääkäri muuttaa aiemmin laaditun suunnitelman viime hetkellä. Muutoksista pitäisi kertoa ajoissa.
Uusille ja sijaisina työskenteleville hoitajille lääkärien erilaisten toimintatapojen oppiminen voi olla kuormittavaa. Hoitajan on opittava sekä tekniset tehtävät että se, miten eri lääkärit haluavat työn tehtävän.
Konflikteja voi syntyä henkilökemioista ja tökeröstä palautteesta. Itse olen onneksi saanut virheistä pääosin rakentavaa palautetta.
Leikkaussalissa hoitajan ja lääkärin välinen hierarkia voi olla häilyvä, koska he työskentelevät niin tiiviisti yhdessä. Vuodeosastolla asetelma voi olla selvästi hierarkkisempi.
Arkinen jutustelu ja huumori piristävät työpäivää ja vahvistavat luottamusta.”
Arvostan sitä, että…
Leikkausosaston juhliin ja illanviettoihin osallistuu hoitajien lisäksi kirurgeja ja anestesialääkäreitä. Työpaikan bändissäkin soittaa sekä lääkäreitä että hoitajia.
Karita Valkonen, sairaanhoitaja
”Tuntuu hyvältä, kun lääkäri näkee minut vertaisena työparina.
Pidän siitä, että pohdimme yhdessä potilaan tilannetta ja hoitoa, ja teemme myös päätöksiä yhdessä.
Työskentelen sairaanhoitajana Husin Hyvinkään sairaalan päivystyspoliklinikalla. Työnkuvani muuttuu tarpeen mukaan. Voin työskennellä hoidon tarpeen arvioinnissa tai potilashuoneissa, toimia vuorovastaavana tai pitää itsenäistä sairaanhoitajan vastaanottoa.
Usein olemme hoitohuoneessa lääkärin kanssa vierekkäisillä tietokoneilla. Hoidon tarpeen arviossa arvioin itsenäisesti, tarvitseeko potilas päivystyksellistä hoitoa, mutta voin aina pyytää tukea lääkäriltä.
Lääkäri ja hoitaja tekevät työtä yhdessä potilaan hyväksi, eikä kumpikaan pysty hoitamaan potilasta yksin. Me tarvitsemme toisiamme.
Akuutissa tiimityö on työn ydin. Hyvä yhteistyö perustuu luottamukseen toisen ammattitaitoa kohtaan sekä selkeään viestintään. Minusta on tärkeää, että kuuntelemme toisiamme ja olemme ystävällisiä.
Vuorovaikutus voi joutua koetukselle esimerkiksi kiireessä, paineisessa tilanteessa tai vaikka huonosti nukutun yön jälkeen.
Ongelmatilanteet pitäisi mielestäni ottaa heti rohkeasti puheeksi puolin ja toisin. Joskus on parasta pyytää anteeksi ja ottaa aikalisä. Hyvinkäällä ilmapiiri on avoin ja hyvä, ja me voimme puolin ja toisin peruuttaa ja aloittaa alusta.
Hoitotyössä korostetaan nykyisin paljon enemmän vuorovaikutusta ja kommunikaatiota, mikä on hyvä asia. Hierarkia on madaltunut huomattavasti aiemmasta.
Lääkärin ja hoitajan ei mielestäni tarvitse ymmärtää täysin toistensa työtä, koska me edustamme eri tieteenaloja. Mutta meidän pitää ymmärtää toistemme tehtäviä siinä määrin kuin se on työn kannalta olennaista.
Akuuteissa tilanteissa yhteistyötä edistävät tutut, selkeät ja harjoitellut toimintamallit. Yksi esimerkki on suljetun viestinnän malli: lääkäri antaa määräyksen hoitajalle, joka toistaa sen ja ilmoittaa vielä toteuttavansa määräyksen.
On mielestäni ihan luontevaa, että lääkärit hakeutuvat välillä keskenään purkamaan omaan työhönsä liittyviä kysymyksiä. Mutta ei minua ole tässä talossa kertaakaan ajettu pois, kun olen istunut ruokatarjottimeni kanssa lääkäreiden pöytään.”
Arvostan sitä, että…
Meillä on noin kerran viikossa simulaatioharjoituksia, joissa voidaan harjoitella tiimin sisäistä vuorovaikutusta. Selkeä viestintä ei synny automaattisesti, vaan vaatii toistoa. Jos viestintä olisi helppoa, eihän sitä harjoiteltaisi.
