Asiantuntijaryhmä: Tavoitteet voidaan saavuttaa
Palveluiden saatavuus on pysynyt hyvinvointialueuudistusta edeltävällä tasolla, vaikka alueiden talous on ollut alijäämäinen.
Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteiden saavuttamiseen on pidemmällä aikavälillä kaikki edellytykset.
Tähän johtopäätökseen tuli alivaltiosihteeri Marina Erholan johtama hyvinvointialueuudistuksen väliarvioinnin asiantuntijaryhmä. Ryhmässä oli mukana kymmenen ansioitunutta asiantuntijaa eri aloilta.
Väliarvioinnin tavoitteena oli arvioida hyvinvointialueuudistusta vuosien 2023–2025 perusteella ja tarkastella edellytyksiä uudistuksen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiselle.
Onnistuminen tavoitteiden saavuttamisessa edellyttää kuitenkin väliarvioinnissa esitettyihin suosituksiin tarttumista.
Nippu suosituksia jatkoon
Asiantuntijaryhmä suosittelee, että hyvinvointialueiden kansallista ohjausta vahvistetaan ja selkeytetään, rahoitusmallin tunnistetut epäkohdat korjataan ja rahoitusmallia kehitetään kannustavammaksi. Suunnitelmallisuutta palvelujärjestelmän uudistamiseksi vahvistetaan.
Asiantuntijat suosittelevat, että hyvinvointialuerakenne ja alueiden määrä arvioidaan kansallisesti, ja sairaala- ja päivystysverkon tiivistämistä arvioidaan. Myös säädösvalmistelun kehittämistä tulee jatkaa.
Asiantuntijaryhmän mukaan seuraavan hallituksen on linjattava, vahvistetaanko alueiden itsehallintoa ja annetaanko niille jopa verotusoikeus, vai vahvistetaanko kansallista ohjausta entisestään.
Etenee, mutta vaihtelevasti
Uudistuksen toimeenpano etenee kaikilla hyvinvointialueilla, mutta vaihtelevasti. Joillakin alueilla eteneminen on asiantuntijaryhmän näkemyksen mukaan melko hidasta. Kokonaiskuvaa leimaavat hajanaisuus ja monitasoiset jännitteet.
Palveluiden saatavuus on pysynyt uudistusta edeltävällä tasolla, vaikka alueiden talous on ollut alijäämäinen. Yksittäisten palveluiden saatavuudessa ja uudistamisessa on kuitenkin merkittäviä eroja alueiden välillä.
Asiantuntijat näkevät, että väestön yhdenvertaisuus on parantunut, kun hyvinvointialueiden palvelujen myöntämiskriteerit ja palvelujen sisällöt ovat yhtenäistyneet.
Hyvinvointialueiden talous on ollut voimakkaasti alijäämäinen. Asiantuntijat arvioivat, että alueiden muutosohjelmat eivät kaikkialla ole olleet riittävän tavoitteellisia.
Rahoitusmallin todetaan jättäneen järjestelmään sekä taloudellisia että ohjauksellisia vinoumia, jotka on korjattava. Kansallista ohjausta on leimannut lyhytjännitteisyys, ja talouden merkitys ohjauksessa on korostunut.
