Hyvinvointialueilla selkeitä eroja mielenterveys- ja päihdepalvelujen käytössä
Mielenterveyshäiriöitä esiintyi vähiten Länsi- ja Itä-Uudellamaalla sekä Pohjanmaalla ja eniten Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.
Mielenterveyshäiriöiden esiintyvyydessä sekä mielenterveys- ja päihdepalvelujen käytössä on merkittävää vaihtelua väestöryhmien ja hyvinvointialueiden välillä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoo tiedotteessaan. Tulokset käyvät ilmi THL:n rekisteritutkimuksesta, jossa selvitettiin asiaa vuodelta 2019.
Hyvinvointialueista mielenterveyshäiriöitä esiintyi vähiten Länsi- ja Itä-Uudellamaalla sekä Pohjanmaalla, eniten Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Palvelujen käyttöä oli vähiten Pirkanmaalla ja Itä-Uudellamaalla. Lääkeostoja oli harvimmin Itä- ja Länsi-Uudellamaalla, ja mielenterveysperusteinen kuntoutus oli yleisintä Helsingissä ja Pirkanmaalla.
Palveluja käyttäneiden keskimääräiset laskennalliset kustannukset olivat korkeimmat Kymenlaakson ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueilla, lääkekustannukset Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa ja kuntoutuksen korvaukset Kainuussa ja Kanta-Hämeessä.
– Palveluja käyttänyttä kohden lasketut kustannukset kuvaavat enemmän hoitoa, asukaskohtaisissa laskelmissa suhteutuu myös yleisyys väestössä, toteaa THL:n tutkija Taru Haula tiedotteessa.
Tutkimus osoittaa, että mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys, palvelujen käyttö, lääkkeiden ostot sekä kuntoutus olivat yleisempiä naisilla kuin miehillä kaikissa ikäryhmissä.
Palvelujen tarve oli suurinta Pohjois-Karjalassa
Mielenterveys- ja päihdepalveluja käytettiin vuonna 2019 eniten Kymenlaakson ja vähiten Itä-Uudenmaan hyvinvointialueilla. Palvelujen tarve oli suurinta Pohjois-Karjalassa ja pienintä Pohjanmaalla.
Alueellinen palvelutarve arvioitiin soveltamalla sote-rahoituksen tilastollista tarvevakiointimallia.
– Toisin kuin sote-rahoituksessa, tässä tutkimuksessa malliin tarvittavat tarvetekijätiedot, kuten sairastavuus, poimittiin rekistereistä samalta tilastovuodelta kuin palvelujen käyttö. Tämän mallin tuottamissa tarvekertoimissa on enemmän alueellista vaihtelua kuin sote-rahoituksessa käytetyn ennustemallin mukaisissa kertoimissa, sanoo THL:n tutkija Marja-Lisa Laukkonen tiedotteessa.
Laukkosen mukaan tulokset kertovat kuitenkin havaitun tarpeen ja palvelujen käytön alueellisesta jakaantumisesta. Tätä tietoa voidaan hyödyntää hyvinvointialueiden toiminnan arvioinnissa ja alueilla palvelujen suunnittelussa ja ohjauksessa.
Tutkimuksessa ei arvioitu mielenterveyspalvelujen riittävyyttä eikä sitä, kuinka suuri osa palveluja tarvitsevista hakeutui hoidon piiriin.
