Kaikki diabetesta sairastavat hyötyisivät glukoosisensorista
Niitä ei kuitenkaan jaeta edes hoitosuositusten mukaisesti.
Uusi ruotsalaistutkimus osoittaa, että tyypin 2 diabetesta sairastavilla, jotka käyttävät jatkuvaa digitaalista glukoosinseurantaa, on merkittävästi pienempi riski sairastua vakaviin diabetekseen liittyviin komplikaatioihin kuin niillä, jotka mittaavat verensokerinsa perinteisesti sormenpäämittauksella.
Glukoosiseurannan CGM-teknologia koostuu pienestä sensorista, joka lukee glukoosiarvoja, ja tietoa voi seurata esimerkiksi matkapuhelimen avulla. CGM:n käyttö on nykyään vakiokäytäntö tyypin 1 diabeteksen hoidossa niin Ruotsissa kuin Suomessa, mutta monille tyypin 2 diabetesta sairastaville teknologia on yhä rajallisesti saatavilla, erityisesti niille, jotka käyttävät ainoastaan pitkävaikutteista insuliinia.
Tutkimus on julkaistu tieteellisessä Diabetologica-julkaisussa, ja se on Ruotsin kaikkien aikojen laajin tämän tyyppinen tutkimus.
Suosituksia ei noudateta
Suomessa nykyiset Käypä hoito -suositukset suosittelevat jatkuvaa glukoosinseurantaa niille tyypin 2 diabeetikoille, jotka ovat monipistoshoidossa.
– Ongelmana on, että moni hyvinvointialue ei anna sensoria edes nykysuositusten mukaisesti monipistoshoitoisille tyypin 2 diabetesta sairastaville, vaikka useat tutkimukset ovat selkeästi osoittaneet niiden hyödyt, kertoo diabetesliiton asiantuntijaylilääkäri Elina Pimiä .
Glukoosisensorin hinta on 1000–1500 vuodessa, mikä on lyhyellä aikavälillä huomattavasti enemmän kuin sormenpäämittauksen hinta. Pitkällä aikavälillä seuranta maksaa itsensä takaisin, koska sen avulla voidaan estää monien kalliita hoitoja vaativien lisäsairauksien hoito.
Valtimoille katastrofi
Pimiän mukaan kaikessa diabeteksessa olennaista on, että huonosti hoidettuna se on valtimoille katastrofi ja aiheuttaa muun muassa sydäninfarkteja.
– Välitön viesti päättäjille on se, että tämäkin tutkimus osoittaa, miten hyvin insuliinin käyttäjät hyötyvät sensorista. Jaottelu tyypin 1- ja 2 diabeteksen välillä pitäisi lopettaa, koska molemmat hyötyvät sensorin käytöstä.
Pimiän mukaan sensori on käytössä tyypin 2 diabeteksessa perusinsuliininkäyttäjillä monissa muissa Euroopan maissa, esimerkiksi Ranskassa. Pimiän mukaan myös Suomessa hoitomuodon, eikä diagnoosin, pitäisi ratkaista, kenelle sensoria tarjotaan.
– Valitettavasti tyypin 2 diabetekseen liittyy stigmaa, jonka perusteella sitä ajatellaan itse aiheutettuna sairautena. Todellisuudessa tyypin 2 diabetes on vahvemmin perinnöllinen kuin tyypin 1 diabetes.
Lisäsairauksien hoito väheni
Sensoreiden käytöllä on tutkimuksen mukaan samanlainen myönteinen vaikutus tyypin 2 diabetesta sairastaviin riippumatta siitä, käyttävätkö he monipistoshoitoa vai vain pitkävaikutteista insuliinia.
Perusinsuliinin käyttäjillä sydämen vajaatoiminnan sairaalahoitojaksot vähenivät peräti 37 prosenttia ja sairaalahoitojaksot mistä tahansa sisäänottosyystä 24 prosenttia sensorointia hyödyntäneillä verrattuna sensoroimattomiin. Myös pitkäaikaissokeriarvot (Hba1c) paranivat merkittävästi.
Tutkimus perustuu lähes 7 000 henkilön tietoihin kolmesta ruotsalaisesta rekisteristä: kansallisesta diabetesrekisteristä, lääkerekisteristä ja potilasrekisteristä.
Suomessa on noin puoli miljoonaa diabetesta sairastavaa, joista suurin osa sairastaa tyypin 2 diabetesta. THL:n laaturekisteri antaa mahdollisuuden seurata diabeteksen lisäsairauksia myös Suomessa, mutta vielä tietoa hoitotarvikkeista ei siitä löydy.
