Kun rakenteet on uudistettu, pitää uudistaa myös ajattelu
Terveydenhuollon pirullisia ongelmia voidaan ratkoa joskus yksinkertaisillakin toimenpiteillä, mutta uskallusta tarvitaan, tutkijat sanovat.
Kestävä terveydenhuolto -hanke kokoontui Porin SuomiAreenassa pohtimaan, miten niin sanottuja pirullisia ongelmia saadaan ratkaistua terveydenhuollossa.
Terveydenhuollossa pirullisilla ongelmilla (wicked problems) tarkoitetaan esimerkiksi sitä, miten varmistetaan, että sairastuneet saavat oikeaan aikaan tarvitsemaansa palvelua, kun rahat ovat tiukalla ja henkilökunnasta pulaa.
Kysymystä ratkoivat muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava tutkija, dosentti Liina-Kaisa Tynkkynen ja tutkimusjohtaja, dosentti Petri Uusikylä Vaasan yliopiston johtamisen yksiköstä.
Uusikylän mukaan Suomessa on hyvin ketteriä ja vastaavasti "jähmeämpiä" hyvinvointialuieita.
– Kaikki eivät näe organisaatiorajoja niin korkeina, vaan tekevät yli yksiköiden joustavasti. Toiset hirttävät kiinni siihen, että tämä ei kuulu meidän toimivaltaan. Toivoisin enemmän uskallusta ja maalaisjärkeä ja asiakkaan aitoa kohtaamista, niin aika moni asia ratkeaisi, Uusikylä sanoo.
Tynkkynenkin pitää sote-järjestelmää varsin säädeltynä ja sen ammattilaisia aika varovaisina sen kanssa, mitä uskalletaan tehdä ja mikä kuuluu kenenkin tonttiin.
– Olisi hyvä miettiä pätevyysvaatimuskysymyksiä ja sitä, miten työnjakoa voitaisiin kehittää. Se voisi olla yksi ratkaisu henkilöstöpulaan. Pitäisi myös osata päästää irti vanhoista toimintamalleista ja luopua valta-asetelmista, jotka estävät uudistumista, hän esittää.
Ammattilaisten keskinäinen yhteistyö Suomessa pitkällä
Uusikylä muistuttaa, että mentaalimallit muuttuvat todella hitaasti. Hänen mukaansa suomalainen mentaalimalli on suunnitelmatalouden ajalta, hieman kärjistettynä.
– Meillä on todella sektoroitunut järjestelmä, ministeriöiden väliset siilot vaikeuttavat monia toimenpiteitä, kuten vaikkapa koronan hoito osoitti, ja meillä on myös vertikaalisia railoja keskushallinnon, alueiden ja paikallishallinnon välillä.
– Olemme lähteneet rakentamaan hyvinvointialuemallia rakenteiden tasolta, josta nyt pikkuhiljaa valutaan relaatioiden ja transformaation tasolle, ja se onkin suurempi jumppa kuin voisi kuvitellakaan, koska vanhat ajattelu- ja toimintamallit istuvat tosi tiukassa.
Lähdettiinkö hyvinvointialueuudistusta sitten rakentamaan väärästä päästä?, tilaisuuden juontajana toiminut Jussi-Pekka Rantanen kysyi.
– Joskus täytyy vain olla pragmaattinen ja alkaa tehdä asioita. Jos olisimme lähteneet ensin luomaan uutta toimintakulttuuria, meillä ei olisi ollut hyvinvointialueita seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen, Uusikylä toteaa.
Tynkkynen sanoo, että Suomessa ollaan menty paljon eteenpäin esimerkiksi siinä, miten ammattilaiset tekevät yhteistyötä.
– Luulen, että Suomessa ollaan kansainvälisesti verrattuna aika pitkällä siinä, miten terveydenhuollon ja sosiaalipalvelun ammattilaiset tunnistavat toistensa osaamista ja vuoropuhelua on kehitetty pitemmälle kuin monessa muussa maassa. Mutta siinäkin on vielä paljon tekemistä.
Alueiden varioitava omia toimintamallejaan
Kaikkien ratkaisuiden ei tarvitse olla monimutkaisia. Tynkkynen kertoo esimerkiksi potilasnavigaattori-mallista, jossa kokemusasiantuntijat ja koulutetut palveluohjaajat auttavat asiakkaita palvelujärjestelmässä suunnistamisessa.
Uusikylä puolestaan muistelee muutaman vuoden takaista Tekesin hanketta, jossa selvisi, että Hämeenlinnan terveydenhuollossa viisi prosenttia asiakkaista synnytti 80 prosenttia kustannuksista.
– Siellä alettiin hyvin ennakkoluulottomasti muokkaamaan organisaatiota, perustettiin omat kanavat paljon palveluja tarvitseville ja satunnaisille asiakkaille sekä kehitettiin digitalisaatiota ja puhelinneuvontaa. Ja hoitojonot lyhenivät nopeasti. Loppujen lopuksi nämä ongelmat eivät ole niin monimutkaisia, mutta niiden ratkaiseminen vaatii tiedolla johtamista ja tilanteen arviointia.
Hyvinvointialueiden kehittämiseen tarvitaan kaikkia osapuolia, niin järjestökentän edustajia, tutkijoita, asiakkaita ja yrityksiä, Uusikylä korostaa.
– Ja kaikkien ei tarvitse tehdä samoja asioita. Alueet voivat varioida toimintamalleja omien tarpeidensa mukaan, koska alueet ovat erilaisia.
Tynkkynen muistuttaa, että toimintamallin muutos edellyttää ajattelun muutosta paitsi ammattilaisilta myös kansalaisilta.
– Meidänkin on oltava valmiita ottamaan vastaan uudentyyppistä palvelua eikä aina ensimmäisenä esimerkiksi haluta aina lääkärille, jos lääkäri ei olekaan oikea taho.
