Vastaanotolle päästäkseen on ensin selvitettävä järjestelmän esteet ja barrikadit.

Suomalaisia hoitavat sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat etävastaanotoilla.

Näin kärjistää yleislääketieteen professori Päivi Korhonen .

– THL:n mukaan hoitajat hoitavat suurimman osan yhteydenotoista perusterveydenhuoltoon. Niistä 72 prosenttia on etävastaanottoja. Lääkärin vastaanotolle pääsi 27 prosenttia yhteyden terveyskeskukseen saaneista, Korhonen sanoo.

Korhonen on noussut otsikoihin väittämällä, että perusterveydenhuoltoon rakennetun systeemin tehtävä on estää pääsy terveyskeskuslääkärille, etenkin lähivastaanotolle. Hän kutsuu sitä potilaantorjuntajärjestelmäksi.

Hoitaja vastaa puhelimeen tai chat-viestiin ja ottaa selvää, voisiko potilaan hoitaa etänä. Tarvittaessa hän toimii välikätenä: kertoo lääkärille, mitä potilas on sanonut ja välittää lääkärin viestin potilaalle.

– Potilaan täytyy olla verbaalisesti aika lahjakas, jotta hän pystyy kertomaan asiansa nopean yhteydenoton aikana pätevästi, Korhonen sanoo.

Entä laatu?

Ongelmat korostuvat terveyskeskustyössä, jossa potilasaines on valikoitumaton.

Varsinkin muistisairaille tilanne on vaikea.

Suomessa on 630000 ihmistä, valtaosin iäkkäitä, joiden osaaminen internetissä asioimiseen on vähäinen.

– He ovat terveyskeskusten suurin potilasryhmä. Järjestelmä estää eniten tarvitsevia saamasta apua. Iäkkäät, sairaat ja huono-osaiset tulevat helposti torjutuiksi, hän sanoo.

He, jotka ovat itseohjautuvia ja osaavat käyttää digitaalisia viestintävälineitä, pääsevät eteenpäin.

– Olisiko aika puhua hoidon laadusta? Ei riitä, että saat yhteyden. Täytyisi saada myös hyvää hoitoa, muuten tulee häiriökysyntää. Lisäksi tuntemattoman ihmisen hoitaminen vajavaisin tiedoin on riskialtista, Korhonen sanoo.

Hidas apu tulee kalliiksi

Organisaatioasiantuntija Hermanni Hyytiälä puhuu häiriökysynnästä tai kohtaamattoman tarpeen ilmiöstä. Kun ihminen ei saa apua, se johtaa uusiin yhteydenottoihin. Apu jää saamatta, ja työntekijät kuormittuvat.

– Järjestelmä synnyttää kohtaamattomuutta myös työntekijöille siten, että arjen työ ei ole sujuvaa.

Kun asioita ei hoideta ajoissa, tilanteet eskaloituvat. Tämä maksaa Hyytiälän mukaan miljardeja vuodessa.

– Kuntaliiton mukaan hyvinvointialueiden henkilöstömenojen arvioidaan olevan tänä vuonna 14,4 miljardia euroa. Selvitysten mukaan arjen työn toimimattomuus ja asiakkaiden luoma ylimääräinen kysyntä vievät tehokasta työaikaa 1,5–2 työpäivää viikossa. Tämä tarkoittaisi 4,5–5,5 miljardia euroa vuodessa, hän laskee.

Seulova työnjako, jossa sairaanhoitaja etulinjassa tekee hoidontarpeen arviointia ilman hoidon jatkuvuutta, lisää todennäköisyyttä sille, että ihmisen kaikkia tarpeita ei pystytä kohtaamaan.

– Ihminen saa väärää tai osittaista apua, tai ei apua lainkaan, Hyytiälä sanoo.

Perusterveydenhuolto on etulinja, joka suojelee erikoissairaanhoitoa.

Tiedetään, että pieni joukko ihmisiä, joilla on monenlaisia ongelmia, synnyttää suurimman osan kustannuksista ja käyntimääristä. He tarvitsisivat moniammatillista puuttumista.

Hyytiälän mukaan sote-uudistuksessa ei ole tehty järjestelmätason toimenpiteitä, jotka ottaisivat huomioon paljon palveluita tarvitsevat ihmiset.

– Rajoittamisen sijaan olisi tärkeä pyrkiä ymmärtää syvällisemmin, miksi he ottavat yhteyttä yhä uudelleen. Sen perusteella voisi pohtia, minkälaista osaamista tarvitaan heti ensimmäisessä kontaktissa, hän sanoo.

Korona säikäytti

– Olemme ajaneet itsemme tähän, näkee Satakunnan hyvinvointialueen vastuualuejohtaja Simo Rehunen .

Hän työskenteli aiemmin pitkään terveyskeskuslääkärinä Eurajoen terveysasemalla.

Rehusen mukaan voimavaroja käytetään estämään ihmistä tulemasta paikalle sen sijaan, että pohdittaisiin, kuinka häntä voisi auttaa.

Yksi tekijä taustalla on korona. Pandemian säikäyttämänä alettiin hoitaa ihmisiä etänä.

– Siihen ryhdyttiin pakon sanelemana, kun ei oikein tiedetty, mitä koronan myötä on tulossa.

Nyt olisi aika löytää kultainen keskitie.

– Se aika ei enää palaa, jossa lääkäri istuu vain omassa huoneessaan terveyskeskuksessa. Korona vei etähoidon kuitenkin ääripäähän, Rehunen sanoo.

Entistä enemmän konsultaatioita

Mutta eikö tietynlainen potilaantorjuntajärjestelmä ole välttämättömyys?

– Kyllähän meidän pitää priorisoida. Ehkä myös pakon sanelemana: jaetaan niukkuutta ja lääkäreitä on vähän, Rehunen sanoo.

Toinen puoli on, että ihmiset ovat nykyisin hyvinkin pienistä asioista yhteydessä terveydenhuoltoon.

– Sen takia meillä on hoidontarpeen arvio. Ihminen kertoo huolensa ensin hoitajalle, Rehunen toteaa.

Jos aikoja lääkärille ei ole antaa, vaikka pitäisi, kuvio muuttuu. Hoitajan kertoman perusteella lääkärin pitäisi osata tehdä johtopäätös. Häneltä kuitenkin puuttuvat anamneesi ja status.

– Toivoisin lääkärien heräävän kysymään, onko tämä sitä, mihin meidät on koulutettu. Emme anna hoidon jatkuvuudelle edes mahdollisuutta, jos ihmiset eivät pääse vastaanotolle.

Satakunnassakin lääkärien lähivastaanottojen määrä on romahtanut suhteessa konsultaatioihin. Jos aiemmin lääkäri otti vastaan 11 potilasta päivässä, nyt luku on 4, mutta aiemmin konsultaatioita oli paljon vähemmän. Rehunen näkee, että 7–8 lähivastaanottoa päivässä olisi hyvä.

Potilas konsultaatioluupissa

Rehunen pohtii, voiko apua hakeva ihminen joutua konsultaatioluuppiin.

– Poikiiko konsultaatio lisää konsultaatioita? Yksittäisiä potilasvalituksia lukiessa tulee joskus mieleen, olisiko kaikelta vältytty, jos henkilö yksinkertaisesti olisi päässyt lääkärin vastaanotolle.

– Joskus muutama rauhoittava sana puhelimessa voi riittää. Jos ei riitä, meidän pitää uskaltaa investoida siihen, että ihminen pääsee lääkärille.

Usein myös hoitajan lähivastaanotto voi olla hyvä ratkaisu ja jos tarvetta on, lääkäri voi nopeasti pistäytyä paikalla.

– Perusterveydenhuollon tehtävä ei ole antaa etäältä konsultaatiovastauksia, vaan kohdata ihminen, Rehunen tiivistää.

Kenen syy?

Niin Korhonen, Hyytiälä kuin Rehunenkin ovat sitä mieltä, että vika on organisaatiossa.

– Tämä ei ole ammattilaisten vika. Terveyskeskuksiin on satsattu viime vuosina niin vähän, että ammattilaispula on totinen. Ei tätä kukaan ilkeyttään tai sählätäkseen tee, Korhonen sanoo.

Hyytiälän mukaan järjestelmässä olisi paljon kehitettävää: miten hahmotetaan tuloksellisuutta, mitä mitataan ja miten työ organisoidaan. Kaikki muu seuraa näistä.

– Systeemi on synnyttänyt ilmiön, jossa ihmiset eivät pääse oikean avun piiriin oikea-aikaisesti. Tällä on paitsi euromääräinen hintalappu, myös inhimillinen, eettinen ja moraalinen hintalappu, Hyytiälä sanoo.

Hän näkee, etteivät poliittiset päätöksentekijät ja keskeiset virkamiehet ymmärrä systeemin itsessään synnyttävän kohtaamattomuutta. Soten suoritteita mitataan kuin teollisuudessa.

– Toki tarvitsemme tietoa käyntimääristä ja suoritteista, mutta sen rinnalla tarvitaan tietoa siitä, saako ihminen apua oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla, Hyytiälä sanoo.

Hän toivoo, että nyt havahduttaisiin siihen, miten järjestelmän toiminta aiheuttaa kustannuksia.

Rehusen mukaan jono on usein organisaation itsensä luoma. Kun aikoja ei ole antaa, ihmiset laitetaan jonoon. Kun jonoa sitten puretaan, ihmisille soittelu työllistää järjestelmää. Järjestelmä toimisi paremmin, jos asia etenisi jo ensikontaktissa.

– Sen sijaan, että olisimme proaktiivisia, olemme reaktiivisia, reagoimme yhteydenottoihin. Se kuormittaa ammattilaisia ja työnhallinnan tunne katoaa, Rehunen näkee.

Mitä pitäisi tehdä?

Rehunen näkee, ettei omalääkärijärjestelmä ole tällä hetkellä realismia Satakunnassa suuren lääkärivaihtuvuuden takia, mutta se on unelmana. Toistaiseksi alueella keskitytään hoidon jatkuvuuden parantamiseen.

– Hoidon jatkuvuus on avain potilaantorjuntajärjestelmän purkamiseen. Jos sanoo vain, että ei ole antaa aikaa, on huoli ja murhe ennallaan. Se poikii uusia yhteydenottoja.

Päivi Korhosen ratkaisu on omalääkäri- ja omahoitajajärjestelmä.

– Jaetaan väestö sopiviin osiin ja kukin pari tutustuu omaan väestöönsä ja alkaa hoitaa. Sitten kun potilas on tuttu ja tutkittu, moni asia hoituu etänäkin, hän sanoo.

Lisäksi Korhonen pitäisi huolen siitä, että jokaisessa kunnassa on terveyspiste, johon saa yhteyden ilman digiasiointia. Terveyspisteessä olisi ainakin hoitajia, näytteenotto ja ajoittain myös lääkärin vastaanotto.

– Digitaalisuus ja etäpalvelut pitäisi järjestää hoidon jatkuvuuden palvelukseen, eikä iskeä niitä ensilinjaan, hän näkee.

Lue lisää: Turha käynti lääkärissä vai ei käyntiä ollenkaan?