Säteilyturvakeskus tutki 875 sieninäytettä eri puolilta Suomea.

Sienten cesium-pitoisuudet ovat pienentyneet, kun Tsernobylin ydinvoimalaitosonnettomuudesta on kulunut 40 vuotta.

Tämä selvisi Säteilyturvakeskuksen viime syksynä toteuttamassa kampanjassa, johon sienestäjät osallistuivat lähettämällä yhteensä 875 sieninäytettä 187 kunnan alueelta.

Tsernobylin onnettomuuden yhteydessä vuonna 1986 ilmaan vapautui radioaktiivisia aineita, joita kulkeutui ilmavirtausten mukana myös Suomeen. Säteilyannosten kannalta tärkein aine on cesiumin isotooppi 137 (Cs-137), jota pääsi onnettomuudessa ilmaan paljon ja joka säilyy ympäristössä pitkään.

Säteilyturvakeskus havaitsi, että sienten cesiumpitoisuudet ovat pienentyneet. Tulos on odotettu, sillä Cs-137 puoliintuu vähän yli 30 vuodessa eli siinä ajassa radioaktiivisuudesta häviää puolet.

Suurimmat aktiivisuuspitoisuudet todettiin sienissä Kymenlaaksossa, Pirkanmaalla ja Päijät-Hämeessä, eli alueilla, joille kertyi eniten Tshernobyl-laskeumaa.

Ruokaviraston suosittelemista ruokasienistä eniten cesiumia keräävät mustavahakas, haaparousku, vaaleaorakas, kehnäsieni ja kangastatti. Vähiten cesiumia kerääviä lajeja ovat punikkitatit, herkkutatit ja ruokasienihaperot.

Myytäville luonnonvaraisille elintarvikkeille suositeltu pitoisuusraja, 600 Bq/kg, ylittyi alle kymmenessä prosentissa näytteistä. Sienten käyttöä ravintona ei tarvitse radioaktiivisuuden takia rajoittaa missään puolella Suomea.

Lue lisää: Suomalaiset säteilevät vuosi vuodelta vähemmän