Sami Syrjämäki yllättyi siitä, että sveitsiläinen kattojärjestö kehottaa tutkijoita olemaan jopa vertaisarvioimatta. – Se on uutta.

Sveitsin yliopistojen kattojärjestö (Swissuniversities) kehottaa tutkijoita ja laitoksia välttämään julkaisemista Springer Nature -kustantamon julkaisuissa.

Springer Nature kustantaa useita arvostettuja tiedelehtiä, kuten Naturea ja Nature Medicineä.

Kattojärjestö kehottaa harkitsemaan Springer Naturelle vaihtoehtoja ja asettamaan julkaisut avoimesti saataville rinnakkaisjulkaisuina.

Lisäksi kustantamolle tehtävää vertaisarviointityötä tulisi järjestön mukaan harkita kriittisesti. Tutkijoita kehotetaan osoittamaan tällä tavoin ”yhteisöllistä solidaarisuutta”.

Boikotoinnin taustalla on kattojärjestön tyytymättömyys Springer Naturen toimintaan. Kustantamon kanssa ei ole saatu sopimusta avoimesta julkaisemisesta toivotussa laajuudessa.

Järjestö on myös tyytymätön kustantamon korkeisiin julkaisukustannuksiin.

Tämä vuosi alkaa käytännössä Springer Naturen kanssa sopimuksettomassa tilanteessa, mutta sveitsiläisjärjestön mukaan neuvotteluja kuitenkin jatketaan.

"Ihmiset eivät meinaa uskoa, kun kerron"

Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisupäällikkö Sami Syrjämäki pitää Sveitsin toimia tervetulleena ja rohkeanakin askeleena, muttei usko sillä olevan kustantamon toimintaan vaikutusta.

– Se ei tunnu mitenkään kyseisen kustantamon budjetissa. Ihmiset eivät meinaa uskoa, kun kerron, että näiden kansainvälisten tiedekustantamoiden liikevaihto on 25–30 miljardia dollaria eli samalla tasolla kuin kansainvälinen musiiikkibisnes. Siellä pyörii valtavat määrät rahaa. Viiden suurimman kustantamon voittomarginaali on yli 30 prosenttia. Niiden ei siis tarvitse välittää yksittäisestä maasta tai yliopistosta.

Avoimesta julkaisemisesta on puhuttu jo vuosia – myös Suomessa – ja kritiikin kohteena ovat olleet nimenomaan suurten kustantamoiden julkaisu- ja kustannusperiaatteet. Boikotointejakin on joissain maissa nähty.

Sveitsin tapauksessa eräs seikka yllätti Syrjämäenkin.

– Kiinnitin huomiota siihen, että kattojärjestö kehottaa tutkijoita olemaan myös vertaisarvioimatta Springer Naturen julkaisujen artikkeleita. Se, että tällainen järjestö kehottaa toimimaan näin, on uutta.

Lääketieteessä avoimuus vaatii erityistä tarkkuutta

Swissuniversities, kuten muukin kansainvälinen korkeakouluyhteisö, korostaa avointa tiedettä ja julkaisukustannusten hillintää.

­– Tiedejulkaisemisen perusperiaate on, että artikkeli on niin avoin kuin mahdollista ja niin suljettu kuin pakollista, Syrjämäki sanoo.

Esimerkiksi Springer Naturen kanssa solmittu open access -sopimus on perustunut siihen, että vuodessa on voitu julkaista vain tietty enimmäismäärä avoimia artikkeleita.

­– Määrä on tullut yleensä jo puolessa vuodessa täyteen, Syrjämäki huomauttaa.

Suomalaiset tiedelehdet ovat lähes aina voittoa tavoittelemattomia, ja ne noudattavat niin sanottua timanttimallia, jossa ei peritä kirjoittaja- tai lukijamaksuja.

Syrjämäen mukaan avoimien julkaisujen määrä on lisääntynyt.

– Lääketieteessä ollaan toki hyvästä syystä erityisen tarkkoja avoimuuden ja rinnakkaistallentamisen kanssa. Artikkelin sulkeminen voi olla relevanttia johtuen tietyistä riskeistä. Lääketieteen lehdet eivät voi mennä verkkoon avoimesti samanlaisessa muodossa, koska lainsäädäntö säätelee reseptilääkemainontaa.

Rahoitusmalli ohjaa julkaisemaan kalliimmissa lehdissä

Sami Syrjämäki arvostelee kuitenkin sitä, että Suomessa rahoitusmalli kannustaa julkaisemaan sellaisissa lehdissä, joissa julkaiseminen ja yksittäisen artikkelin käsittelymaksu ovat korkeampia.

– Yliopistorahoitusmalli ohjaa julkaisemaan kalliimmissa lehdissä, koska se tuottaa yliopistoyksilölle enemmän rahaa. Mitä korkeammalla rankingissa lehti on, sitä suuremman osuuden julkaisupotista yliopisto saa.

Syrjämäki epäilee, että kaikki tutkijat eivät ole tietoisia julkaisukäytännöistä.

– Kansainvälisen riistobisneksen ongelmat eivät välttämättä näy tavalliselle tutkijalle. Joku muu tekee sopimukset, jotka eivät näy tutkijalle.

Vertaisarviointia on oltava, jotta tutkimus pysyy elossa

Nykyinen julkaisurakenne on Syrjämäen mukaan taloudellisesti kestämätön, mutta tarvittaisiin useamman maan yliopistojen joukkoliike, jotta jokin liikahtaisi.

– Jos esimerkiksi useampi Euroopan maa alkaisi toteuttaa vastaavaa kuin Sveitsi, muutos saattaisi syntyä. Sellaiseen on pyritty jo reilut 20 vuotta, mutta huonolla menestyksellä.

Entäpä vertaisarviointi, jota esimerkiksi moni lääkäri tekee työnsä ohella. Täytyykö tehdä vain ”rakkaudesta lajiin”?

– Vertaisarviointi on merkittävä osa julkaisuprosessia, ja sitä on oltava, jotta tutkimus pysyy elossa. Sitä voidaan ajatella moraalisena velvoitteena. Systeemi menee rikki, jos kukaan ei tee sitä.

Lue lisää: Mikä motivoi vertaisarvioijaa?