Työ hyvinvointialueilla etenee
Toiveissa siintävät sujuvammat hoitoketjut ja yhtenäiset tietojärjestelmät.
Tyksin Palliatiivinen keskus laajeni vuodenvaihteessa pienestä seitsemän hengen yksiköstä yli sadan hengen keskukseksi.
Keskukseen kuuluvat Tyksin kantasairaalassa aiemminkin sijainneet lähetepoliklinikka ja konsultaatiotoiminta. Lisäksi kokonaisuutta ovat Kaskenlinnan sairaalassa sijaitsevat palliatiivinen osasto ja saattohoito-osasto, hengityshalvausyksikkö sekä kotisairaala.
Myös kymmenen kilometrin päässä oleva saattohoitokoti kuuluu keskukseen.
STM on suosittanut, että kaikissa yliopistosairaaloissa pitäisi olla C-tason palliatiivinen keskus. Tyksissä vaatimuksista puuttuu ainoastaan päiväsairaala.
– Sitäkin ryhdytään kehittämään, kertoo Tyksin Palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Outi Akrén.
Keskus koordinoi jatkossa koko Varsinais-Suomen hyvinvointialueen ja erva-alueen palliatiivista hoitoa. Se vastaa myös koulutuksesta ja tutkimuksesta.
Yksiköt toimivat kolmessa paikassa, ja käytössä on kaksi tietojärjestelmää. Potilasasiakirjoja ei voi yksiköissä nähdä samanaikaisesti.
– Aikaa vielä menee, ennen kuin hoitoketju toimii sujuvasti ja yhteistyökumppanit tuntevat laajentuneen keskuksen toiminnan, Akrén arvioi.
Kotisairaaloille tarve
Hyvään palliatiiviseen hoitoon kuuluvat toimivat kotisairaalat.
Tämä on Akrénin mielestä haaste Tyksissä ja valtakunnallisesti.
Koko maakunnan kattava palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon erikoistunut B-tason kotisairaaloiden verkosto tarvittaisiin, jotta palliatiivinen hoito ja saattohoito onnistuisivat tarvelähtöisesti jokaiselle potilaalle. Tähän tarvitaan resursseja.
– Emme voi hoitaa kaikkia palliatiivisia potilaita ja saattohoitopotilta Palliatiivisessa keskuksessa, eikä se ole tarkoituskaan. Tavoitteena olisi, että hoito voisi toteutua kotona tai lähellä kotia. Vain erityistilanteissa tarvittaisiin siirto Palliatiivisen keskuksen osastolle.
Terveyskeskusten vuodeosastoilta ja kotisairaaloista puuttuu tällä hetkellä lääkäreitä ja hoitajia.
– Yhteistyökumppaniemme hoitopaikkoihin pitäisi saada riittävä työntekijämitoitus, Akrén sanoo.
”Hyvinvointialueen rakenne oikea”
Pirkanmaan hyvinvointialueella toivotaan palliatiivisen hoidon ja hoitoketjujen yhtenäistämistä sekä sujuvoittamista.
Osaamista on Pirkanmaalla sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa, sanoo Taysin Palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Juho Lehto. Yksi plussa hyvinvointialueelle siirryttäessä on hänen mielestään yhtenäisen kotisairaalaverkoston luominen.
Hyvinvointialueen rakenne on Lehdosta oikea palliatiiviselle hoidolle. Nyt voidaan oikeasti muodostaa hyviä keskuksia ja maakunnan kattavia kotisairaalaverkostoja.
Pirkanmaalla on pitkällä esitys siitä, että Palliatiivisen keskuksen ja kotisairaalaverkoston yhdistäminen. Vanhassa organisaatiossa yhtenäinen vastuualue ei olisi onnistunut.
Ei säästöjä palliatiiviseen hoitoon
Myös Pirkanmaalla toimintaa hankaloittavat useat tietojärjestelmät.
– Ne pitäisi saada kuntoon, jotta koko palliatiivinen toiminta voidaan yhdistää ja hoito saadaan paremmaksi.
Lehto toivoo, ettei tulevia talouden sopeuttamisia kohdennettaisi palliatiiviseen hoitoon. Potilaat joudutaan muuten hoitamaan päivystyksissä ja akuuttisairaaloissa.
Osaajien puute huolestuttaa Pohjois-Suomessa
Pohjois-Pohjanmaalla palliatiivinen hoito pyritään huomioimaan hyvinvointialueen kehittämisessä, mikä on hienoa, kuvaa FinPall-projektipäällikkö Minna Hökkä. FinPall on valtiorahoitteinen palliatiivisen hoidon palvelujen tuottamisen ja laadun parantamisen ohjelma.
Oysin palliatiivisen poliklinikan toimintaa on lisätty niin, että se toimii nyt viitenä päivänä viikossa. Kotisairaalaverkostoa vahvistetaan, ja uusia sairaanhoitajan toimia on perustettu. Myös tukiosastopaikkojen riittävyyttä kartoitetaan.
Parhaillaan selvitetään, miten palvelut hyvinvointialueella on tällä hetkellä järjestetty ja miten ne organisoidaan. Alueelliset katveet halutaan välttää. Tarkoitus on myös varmistaa, että hoitoketjut säilyvät ja vahvistuvat.
Suurin haaste on lainsäädännön puuttuminen.
– Pystyvätkö saattohoito ja palliatiivinen hoito kehittymään pysyviksi toiminnoiksi, koska taustalla ei ole toiminnan turvaavaa lainsäädäntöä, Hökkä kysyy.
Myös osaajien puute huolestuttaa Hökkää.
