Veteraanien asemaa parantamaan erityisohjelma

Veteraanien asemaa aiotaan parantaa erityisohjelmalla. Valtioneuvosto teki asiasta periaatepäätöksen kansallisena veteraanipäivänä maanantaina 27. huhtikuuta. Erityisohjelman kustannukset olisivat 32 miljoonaa markkaa vuonna 1992 ja 92 miljoonaa markkaa vuonna 1993. Valtioneuvoston periaatepäätös liittyy Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuoden vuoksi käynnistettyihin yhteiskunnallisiin kehittämishankkeisiin. Ylimääräinen rintamalisä on tarkoitus korottaa ensi lokakuun alusta 25 prosenttiin kansaneläkkeen lisäosasta, kun se on nykyisin 22,5 prosenttia. Ylimääräisen rintamalisän enimmäismäärä nousisi muutoksen jälkeen 447 markasta lähes 500 markkaan. Lisän suuruus määräytyy saajan kansaneläkkeen lisäosan mukaan. Tarkoitukseen varataan tämän vuoden seuraavassa lisämenoarviossa 12,5 miljoonaa markkaa ja ensi vuoden menoarviossa 50 miljoonaa markkaa. Rintamaveteraanien hammashuollon korvausjärjestelmä esitetään otettavaksi käyttöön lokakuun alusta siten, että veteraanit saisivat yksityispalveluja käyttäessään paremman sairausvakuutuskorvauksen kuin muu väestö. Korvaus olisi 100 % sairausvakuutustaksan mukaisesta määrästä silloin, kun kyse on hampaiden tarkastuksesta, ehkäisevästä hoidosta ja proteettisen hoidon hammaslääkärityöstä. Vastaavista tarkastuksista ja hoidoista ei terveyskeskuksissa perittäisi lokakuun alun jälkeen lainkaan maksua. Veteraanien hammashuoltoon on tarkoitus varata tälle vuodelle 4 miljoonaa markkaa ja 16 miljoonaa markkaa vuodelle 1993. Lievävammaisten sotaveteraanien kuntoutusta esitetään tehostettavaksi. Alle 25 % työkyvyttömyysasteen veteraanit pääsisivät heinäkuun alun jälkeen 2 viikoksi kuntoutukseen joka toinen vuosi, kun heillä on nykyisten säännösten mukaan oikeus 3 viikon kuntoutukseen joka neljäs vuosi.

Gynekologisten irtosolututkimusten laadunvalvonta

Laajassa laaduntarkkailututkimuksessa todettiin kohdunkaulan irtosolunäytteiden esitarkastuksen tason olevan hyvä tai vähintään tyydyttävä. Näytteiden edustavuus sitä vastoin vaihteli kuntakohtaisesti suuresti, ja usein näytteen laatu oli niin heikko, että se todennäköisesti johti alidiagnostiikkaan. Välineistöä on nyt yhtenäistetty ja näytteenottotekniikkaa oleellisesti muutettu. Tulokset alkavat näkyä sekä näytteiden tason huomattavana paranemisena että syövän, ennen kaikkea esiastelöydösten, määrän kasvuna. Gynekologisen solunäytteen ottamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, myös yksityissektorilla.

Tapani Kauraniemi Anja-Riitta Nousiainen

Immunosuppressiivinen kolmoislääkitys aktiivisen Crohnin taudin hoidossa

Immunosuppressiivisten lääkkeiden on todettu tehoavan inflammatoristen suolistosairauksien hoidossa. Vakavat sivuvaikutukset kuitenkin rajoittavat näiden lääkkeiden käyttöä. 32-vuotiaalle naiselle, joka sairasti tavanomaiselle lääkehoidolle resistenttiä Crohnin tautia ja jolle kirurginen hoito ei ollut aikaisempien ohutsuoliresektioiden vuoksi suotava, kokeiltiin ensin siklosporiini-A:ta ja sitten elinsiirtokirurgiassa käytettävää immunosuppressiivista kolmoislääkitystä: siklosporiini-A:ta, atsatiopriinia ja metyyliprednisolonia pieninä annoksina. Siklosporiini-A näytti aluksi tehokkaalta, mutta myöhemmin kehittyi hankalia sivuvaikutuksia. Immunosuppressiivisella kolmoislääkityksellä potilas tuli lähes oireettomaksi ilman sivuvaikutuksia.

Leena Halme Ilmo Kellokumpu Helena Isoniemi Juhani Ahonen

Välikorvatulehdusta sairastavien lasten valikoituminen terveyskeskuslääkärien sekä lasten- ja korvalääkärien vastaanotoille

Terveyskeskuslääkärin, lastenlääkärin ja korvalääkärin vastaanotoille näyttää valikoituvan erilaisia välikorvatulehdusta sairastavia lapsia. Oulussa ja Kuusamossa tehdyn tutkimuksen mukaan lastenlääkärille tuotiin eniten imeväisikäisiä korvatulehduspotilaita, korvalääkäriin taas lapsia, joilla oli aikaisemmin ollut runsaasti korvatulehduksia. Puolet kaikista lapsista tuotiin lääkäriin, koska lapsella oli kuumetta tai vanhemmat epäilivät korvatulehdusta. Ilmeinen korvakipu oli tyypillinen oire terveyskeskus- ja korvalääkärien potilaille, nuha ja yskä taas lastenlääkärien potilaille. Erot johtuvat ainakin osittain potilaiden ikäjakaumasta. Myös vanhempien näkemykset hoitolinjoista vaikuttavat potilaiden valikoitumiseen.

Matti Uhari Marjo Niemelä Pentti Lautala Katariina Jounio-Ervasti Jukka Luotonen Eero Vierimaa Petri Koivunen Riitta Jokinen

Lyhyt alaraajaortoosi CP-lapsen hoidossa

Jalkaterästä polven alle ulottuva ortoosi helpottaa CP-lapsen liikkumista ja korjaa sekä ehkäisee jalan virheasentoja. Kiinteä tuki estää nilkan liikkeen, mutta auttaa vartalon painoa jakautumaan oikein jalkaterälle ja turvaa siten kasvavan luuston normaalin kehityksen. Se poistaa myös lihaskireyksiä ja helpottaa askeltamista. Turussa selvitettiin kliinisten mittausten ja havainnoinnin avulla 2-15-vuotiaiden CP-vammaisten jalkojen tilaa. Kolmasosa lapsista, jotka älyllisen suorituskyvyn puolesta hyötyisivät ortoosista, oli lääkintävoimistelijan tutkimuksen perusteella kiinteän ortoosin tarpeessa.

Pirjo Rinne Tuija Ollikkala Helena Westeren Matti Sillanpää

PET-tutkimuksen mahdollisuudet III Positroniemissiotomografia kardiologiassa

Positroniemissiotomografiaa (PET) on sovellettu sepelvaltimotaudin diagnostiikkaan, ohitusleikkauksen hyödyn arviointiin ja sydänsairauksien perustutkimukseen. Verrattuina muihin sydämen isotooppitutkimuksiin PET-kuvat ovat huomattavasti tarkempia, ja tutkimus antaa ainutlaatuista kvantitatiivista tietoa. Teknisen vaativuutensa ja hintansa takia PET on toistaiseksi jäänyt lähinnä yliopistojen ja tutkimuskeskusten käyttöön. Laitteistojen ja merkkiaineiden kehittyminen hinnaltaan kilpailukykyisiksi ratkaisee menetelmän tulevaisuuden kliinisessä kardiologiassa. Tutkimuksellisessa käytössä PET:n sovellukset ovat jo nyt arvokkaita.

Liisa-Maria Voipio-Pulkki Juhani Knuuti Pirjo Nuutila Risto Härkönen Uno Wegelius

PET-tutkimuksen mahdollisuudet IV Positroniemissiotomografia kliinisessä onkologiassa

Positroniemissiotomografia (PET) on neoplastisen kudoksen aineenvaihduntaa kuvantava isotooppilääketieteen erityismenetelmä, josta on tulossa myös apuväline syöpätauteja hoitavalle kliinikolle tilanteissa, joissa perinteiset syövän diagnostiikassa ja hoidon seurannassa käytettävät menetelmät eivät anna yksiselitteisiä vastauksia. PET-tutkimuksella voidaan arvioida kasvaimen tyyppiä ja pahanlaatuisuuden astetta silloin, kun koepalaa ei ole käytettävissä. Syövän hoidon seurannassa PET voi osoittaa vasteen syövän aineenvaihdunnan muutoksena jo ennen kuin kasvaimen koko muuttuu. Kliinisesti merkittävä apu PET-tutkimuksesta saataneen silloin, kun hoidon jälkeen on varmistuttava, että vitaalia kasvainkudosta ei ole jäljellä esimerkiksi imukudoksen syöpää sairastavilla potilailla.

Heikki Minn Sirkku Leskinen-Kallio

Kansaneläkelaitoksen kuntoutustoiminta uusien säädösten voimaan tultua

Viime vuoden lokakuussa voimaan tullut kuntoutuslainsäädännön uudistus korostaa Kansaneläkelaitoksen osuutta ansiotyötä tekevän väestön eläkkeelle siirtymistarpeen ehkäisyssä. Ikääntyville vajaakuntoisille työntekijöille tarkoitettu työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus on laitoksessa kokonaan uudenlaista toimintaa. Uutta on myös vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus, jossa erityisesti tarvitaan tiivistä yhteistyötä terveydenhuollon kanssa.

Jouko Waal

Keskimääräinen eläkeikä Suomessa

Eläkkeellesiirtymisen kynnyksen madaltuminen on herättänyt huolestumista, varsinkin kun ns. suuret ikäluokat alkavat lähestyä keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää. Mm. Eläkekomitea 1990 esitti tavoitteeksi keskimääräisen eläkeiän nostamisen 58 vuodesta 61 vuoteen kolmen seuraavan vuosikymmenen aikana. Paljon huomiota on kiinnitetty yksilöllisiin varhaiseläkkeisiin, mutta tosiasiassa niiden merkitys keskimääräisen eläkeiän kannalta ei ole kovin suuri. Eniten keskimääräistä eläkeikää laskevat muut työkyvyttömyyseläkkeet, ja siksi työkykyä ylläpitävät toimenpiteet ovat tehokkainta eläkkeellesiirtymisen ohjailua.

Antti Huunan-Seppälä Matti Jokelainen Jorma Järvisalo

Mihin yhteiskunta voi sitoutua hoidon rajoja asetettaessa?

Yhteiskunta on sitoutunut ohjaamaan osan verovaroista kansalaisten tarvitsemien terveyspalvelujen tuottamiseen. Sen tarjoamat resurssit ovat aina olleet ja tulevat myös jatkossa olemaan rajallisia. Aikaisemmin rajallisuus näkyi Suomessa suurina alueellisina eroina palvelujen tarjonnassa. Nyt alueellisten erojen

Heikki S. von Hertzen

Sydänlihaksen iskemian patofysiologia, diagnostiikka ja hoito

Sydämen hapentarpeen ja sepelvaltimoiden verenvirtauksesta saatavan hapentarjonnan välinen epäsuhta aiheuttaa sydänlihaksen iskemian. Iskemiasta aiheutuu edelleen solujen diastolisen ja systolisen toiminnan häiriytyminen, EKG-muutokset, pumppaustoiminnan häiriö ja viime kädessä rintakipu, solun rakenteiden vaurioituminen, solujen kuolema - sydäninfarkti (kuvio 1).

Infarktipotilaan ensihoito

Ensihoito on ammattihenkilön antamaa hoitoa ennen potilaan lopullista hoitopaikkaa. Infarktipotilaan ensihoidon tavoitteena on

Akuutin sydäninfarktin diagnoosi ja hoito

Kun työdiagnoosi on pitkittynyt sydänlihasiskemia, varmentavat tai poissulkevat tutkimukset ja hoito tapahtuvat samanaikaisesti. Hoidon tulos riippuu ratkaisevasti siitä, miten nopeasti se aloitetaan; myös alkuselvitykset tulee käynnistää välittömästi.

Ohitusleikkaus ja pallolaajennushoito

Suurin osa sepelvaltimotautia sairastavista potilaista hoidetaan lääkkein. Invasiivisen hoidon tarve on syytä selvittää, jos potilaan suorituskyky ja elämänlaatu eivät kohene riittävästi asianmukaisella lääkehoidolla, tai jos oireet ovat vähäiset, mutta potilaan jäljellä oleva elinaika arvioidaan sepelvaltimosairauden vuoksi lyhyeksi.

Iskeeminen sydänsairaus ja rytmihäiriöt

Kun iskemia vaurioittaa sydänlihasta sydäninfarktin alkaessa, kammiot muuttuvat sähköisesti epävakaiksi ja rytmihäiriöille herkiksi. Infarktin akuuttivaiheen rytmihäiriöt todetaan EKG-monitoroinnin avulla ja potilaan vointia seuraamalla. Tärkeätä on heti havaita ja hoitaa välitöntä defibrillaatiota vaativa kammiovärinä ja nopea kammiotakykardia sekä totaaliblokkia ennakoivat johtumishäiriöt. Kahden vuorokauden ajan on suositeltavaa käyttää valvontalaitetta, joka hälyttää automaattisesti asystoliasta, kammiotakykardiasta ja kammiovärinästä. Laajassa, komplisoituneessa infarktissa rytmihäiriöiden valvonta on aiheellista pitkittää viikoksi. Telemetrinen EKG-valvonta vähentää tarvetta pitää potilasta koko ajan paikallaan vuoteessa.

Iäkkäiden potilaiden ja muiden erityistapausten hoito

Sepelvaltimotaudin diagnostiikka noudattaa samoja periaatteita iäkkäillä potilailla kuin nuoremmillakin. Oireisto saattaa olla vanhuksilla yllättävän niukka, ja he kuvaavat oireensa usein toisin kuin nuoremmat. Vanhuksilla angina pectoris on harvemmin kuin nuorilla tyypillinen rintalastan takainen puristava kipu, se kestää lyhyemmän ajan ja liittyy harvemmin nimenomaan rasitukseen. Tämä korostaa tarkan potilashaastattelun merkitystä.

Infarktipotilaan kuntoutus ja sekundaaripreventio

Tiedon ja ohjauksen tarve etenkin ensimmäisen infarktin jälkeen on suuri. Infarktipotilaita hoitavalla osastolla on sen vuoksi tarkoituksenmukaista antaa neuvontaa sekä yksilöllisesti että potilasryhmille siten, että myös puolisot ovat mukana ryhmässä. Ohjausta antavat osaston hoitajat, infarktihoitaja ja hoitava lääkäri.

Äkillisten sepelvaltimotautitapahtumienja invasiivisten hoitotoimenpiteidenrekisteröinti poistoilmoituksessa Sydäninfarktin diagnostiset kriteerit ja sydänleikkausrekisteri

Terveydenhuollon poistoilmoitusjärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1967. Poistoilmoitusrekisterin ylläpito perustuu lakiin terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä (559/89) ja lain täytäntöönpanosta annettuun asetukseen. Poistoilmoituksen tietosisältöä on ohjattu lääkintöhallituksen yleiskirjeillä. Vuoden 1992 alusta noudatetaan sosiaali- ja terveyshallituksen ohjekirjettä 1/91 "Poistoilmoitusrekisteriin tehtävä ilmoitus".

Sepelvaltimotaudin hoitosuositus 1992 Valmisteluun osallistuneet työryhmät

Kalevi Pyörälä

Kuntoutusajan toimeentuloturva

Lokakuun alusta 1991 tuli voimaan laaja kuntoutusta koskeva lainsäädäntöuudistus. Sen eräänä oleellisena sisältönä on kuntoutusajan toimeentuloturvan järjestäminen. Toimeentuloturva on ollut aikaisemmin harkinnanvaraista ja monilta osin se on ollut riippuvainen sairaus- tai eläkevakuutuksen ratkaisuista varsinkin silloin, kun kysymyksessä on ollut terveydenhuollon järjestämä kuntoutus. Uusi kuntoutusrahalaki ja kuntoutusrahaa koskevat säännökset eri työeläkelaeissa tarjoavat nyt kuntoutukseen liittyvän oman lakisääteisen toimeentuloturvansa.

Mirjami Airaksinen