Pitkäkestoisen estradioliannostelun tehokkuus vaihdevuosien hormonihoidossa

Vaihdevuosien hormonihoito on lisääntynyt viime vuosina, mutta hormonien käyttö on usein sangen lyhytkestoista. Hormonihoidon hyötyjen säilyttäminen luuston ja verenkiertoelimistön kannalta puoltaisi mahdollisimman pitkäkestoista hoitoa. Annostelua harventamalla voidaan käyttömyöntyvyyttä parantaa. Tämä on mahdollista käyttämällä parenteraalisia annostelutapoja (esim. lääkelaastarit ja ihon alle asetettavat lääkekapselit). Niillä vältetään ensikierron vaiheet, jotka ovat tyypilliset oraaliselle annostelulle. Parenteraalisella hoidolla on lisäksi saavutettavissa tasaisemmat hormonin veripitoisuudet kuin tablettihoidolla.

Satu Suhonen

Kokeellisen patologisen kivun mekanismeista

Kipujärjestelmän tehtävänä on varoittaa mahdollisesta kudostuhosta tai kudosvaurion jo tapahduttua taata optimaaliset olosuhteet vaurion paranemiselle. Erilaisten hermovammojen tai hermoja vaurioittavien sairauksien seurauksena elimistön kivunsäätelyjärjestelmän toiminta saattaa muuttua. Kipu muuttuu krooniseksi, tarpeettomaksi kärsimykseksi. Lyhytkestoisen, akuutin kivun hoidossa yleisesti käytetyt tulehduskipulääkkeet ja opiaatit menettävät tehoaan kivun kroonistuessa. Tämän vuoksi tarvitaan lisää tutkimustietoa kroonisen kivun perusmekanismeista, jotta voitaisiin kehittää parempia hoitomuotoja tällaisista kiputiloista kärsiville ihmisille.

Heikki Mansikka

Suun kautta annettava poliorokote ja sen mahdolliset haittavaikutukset sikiöön

Poliovirus voi aiheuttaa paitsi vakavia (jopa letaaleja) keskushermosto-oireita, myös usein elinikäisiä velttohalvauksia raajoihin, ja se voi kulkeutua äidin verenkierrosta istukan läpi sikiöön. Suomessa on käytetty 1960-luvun alusta lähtien vain pistoksena annettavaa, kuolleita viruksia sisältävää rokotetta, jolla ei ole sivuvaikutuksia. Syksyllä 1984 Suomessa esiintyneen polioepidemian pysäyttämiseksi päätettiin koko väestö rokottaa suun kautta sokeripalan mukana annettavalla, eläviä, taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä polioviruksia sisältävällä rokotteella. Tämä elävä rokote voi aiheuttaa harvinaisena sivuvaikutuksena pysyviä velttohalvauksia. Elävää poliorokotetta käytettäessä ei voida jättää rokottamatta raskaana olevia naisia, sillä rokotevirus leviää rokotetusta toiseen hengitysilman mukana pisaratartuntana, kuten "villi"viruskin. Aivan raskautensa alussa olevat naiset eivät vielä ole tietoisia tilastaan, eivätkä he sen vuoksi voi välttää rokotteen ottamista.

Tiina Harjulehto-Mervaala

Lapsena syöpää sairastaneen potilaan jälkeläisen syöpävaara

Yhä useammat lapsena syöpään sairastuneet jäävät henkiin ja voivat sitten myöhemmin saada omia lapsia. Mutta kuinka suuri on vaara, että lapsena syövän sairastaneen jälkeläinenkin saa syövän? Asiasta on tiedetty toistaiseksi melko vähän, mutta nyt pohjoismaisten syöpärekisterien yhteistyönä tehty tutkimus antaa lohdullisen vastauksen: lukuun ottamatta retinoblastoomaa ja muutamia muita harvinaisia periytyviä syöpäoireyhtymiä vaara on hyvin pieni.

Heikki Joensuu

Rintasyövän vasta-ainehoito

Monoklonaalisia vasta-aineita käytetään tällä hetkellä jo lymfooman hoidossa, ja laajoja tutkimuksia on menossa mm. paksusuolisyövän liitännäishoidossa. Nyt raportoidaan, että monoklonaalisista vasta-aineista voisi olla merkittävääkin hyötyä myös joidenkin metastasoituneiden rintasyöpien hoidossa. Kyseessä on HER-2 (tunnetaan myös nimellä c-erbB-2) onkogeenin koodaamaa ja solukalvossa sijaitsevaa reseptoria vastaan tuotettu vasta-aine. Kyseinen onkogeeni on monistunut noin 30 %:ssa rintasyövistä, ja näillä syövillä on havaittu olevan keskimääräistä huonompi ennuste.

Heikki Joensuu

Unikin geeneissä

Narkolepsiapotilaita vaivaa alinomainen uneliaisuus ja huono unen laatu. Näillä potilailla on lähes aina HLA DR2- ja DQB1*0602-positiivisuutta, mikä viittaa narkolepsian geneettisiin syihin - tauti esiintyykin usein suvuittain. Terveessä väestössä näitä alleeleja on 25 %:lla. Ryhmä amerikkalaistutkijoita on selvittänyt miten DQB1*0602-alleelia esiintyy terveillä ihmisillä, joita he nukuttivat unipatjalla.

Robert Paul

Tunnistavatko lääkärit poistamansa ihokasvaimet?

Maassamme otetaan vuosittain useita satoja tuhansia näytteitä ihomuutoksista. Yleensä päätöksen näytteen ottamisesta ja ensimmäisen arvion muutoksen mahdollisesta pahanlaatuisuudesta tekee avoterveydenhuollossa toimiva kliinikko, jonka taitoa tunnistaa erilaisia ihokasvaimia arvioitiin tässä tutkimuksessa. Näytteiden lähetediagnooseissa havaittiin selviä puutteellisuuksia ja usein patologian laboratoriossa joudutaan arvuuttelemaan jopa potilaan hoitopaikkaa käsialavertailujen avulla. Huolestuttavaa on, että usein kliinikko piti kasvainta hyvänlaatuisena vaikka kyseessä oli potentiaalisesti invasiivinen karsinooma. Lääkärin koulutus ja kokemus vaikuttivat selvästi arvion ja lähetediagnoosin oikeellisuuteen. Kirjoittajien mukaan kliinikoille olisi aiheellista järjestää toistuvia koulutus- ja palautetilaisuuksia ihomuutosten arviointikyvyn ja lähetteiden laadun parantamiseksi. Tutkimuksen aineistona oli yli 2 500 ihonäytettä terveyskeskuksista, alue- ja keskussairaaloista, yliopistosairaalasta ja yksityisvastaanotoilta.

Sirkku Mäkinen, Annamari Ranki, Heini Huhtala, Risto Aine, Anssi Lagerstedt, Kai Krohn

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 22-23/1998 Kommentteja

Kohdunkaulan syöpä- ja esiastelöydökset seulonnoissa

Kohdunkaulan syövän järjestelmälliset seulonnat aloitettiin 1960-luvun puolivälissä. Syövän ilmaantuvuus väheni siitä lähtien, mutta 1990-luvulla se on jälleen lisääntynyt. Seulonnoissa löytyneiden invasiivisten syöpien vaara kolminkertaistui 1980-luvulta vuoteen 1995. Keskivaikeiden ja vaikeiden solumuutosten määrät lisääntyivät 50 %, ja ne todettiin pääosin 30-45-vuotiailla naisilla. Lievien solumuutosten määrissä ei tapahtunut muutoksia. Syynä uuteen suuntaukseen saattaa olla muuttunut seksuaalikäyttäytyminen ja sen lisäämä tautivaara tai muutokset seulontoihin osallistumisessa, niiden järjestämisessä tai laadussa. Seulonnoista saadut tiedot talletetaan Suomen Syöpärekisterin Joukkotarkastusrekisteriin.

Mervi Kallio, Matti Hakama

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 22-23/1998 Kommentteja

Diagnostiseen lannepistoon liittyvä jälkipäänsärky aiheuttaa pitkittynyttä työkyvyttömyyttä ja haittaa kotona selviytymistä

Lannepiston aiheuttaman jälkipäänsäryn yleisyyttä sekä jälkipäänsäryn aiheuttamaa työkyvyttömyyttä ja haittaa arvioitiin haastattelemalla 325 aikuista, joille oli tehty diagnostinen lannepisto Kymenlaakson keskussairaalassa. Kirjalliseen kyselyyn vastasi 67 % potilaista. Tyypillinen lannepiston jälkeinen päänsärky diagnosoitiin 41 potilaalla (19 %). Jälkipäänsärky aiheutti yli viikon kestävää työkyvyttömyyttä tai haittaa kotona selviytymisessä 16 potilaalle (7 %). Lääkärikunnan tietoisuutta lannepiston jälkeisen päänsäryn yleisyydestä, ehkäisystä, päänsärkyyn liittyvästä työkyvyttömyydestä ja päänsäryn hoidosta tulisi lisätä. Tutkimuksemme sekä kirjallisuustietojen ja kliinisen kokemuksen perusteella suosittelemme, että mikäli lannepiston jälkeinen päänsärky ei levolla, runsaalla nesteen nauttimisella ja tulehduskipu-lääkkeillä häviä 2-4 vuorokauden kuluessa, potilas tulisi ohjata viivytyksettä anestesiologiseen yksikköön epiduraaliveripaikkahoitoon.

Harri Tohmo, Eero Vuorinen, Antti Muuronen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 22-23/1998 Kommentteja

Kotona annettava solunsalpaajahoito

Solunsalpaajahoidot on perinteisesti annettu sairaalan poliklinikassa tai vuodeosastolla. Joidenkin solunsalpaajien, kuten fluorourasiilin, pitkäkestoisia infuusioita on kuitenkin mahdollista järjestää myös kotioloissa. Hoidot annetaan kannettavilla pumpuilla, jotka ovat joko sähkökäyttöisiä tai perustuvat solunsalpaajaliuoksella venytetyn elastisen nestesäiliön vähittäiseen tyhjenemiseen. Infuusiot annetaan rintakehän ihon alle asennettuun infuusioporttiin, keskuslaskimokatetriin tai perifeeriseen laskimokanyyliin. HYKS:n syöpätautien klinikan potilaat ovat saaneet kotioloissa annettavia fluorourasiilihoitoja paksu- ja peräsuolisyöpäleikkauksen liitännäishoitona. Menetelmä vähentää sairaalasidonnaisuutta ja poliklinikkakäyntien määrää noin puoli vuotta kestävän liitännäishoidon aikana.

Pia Österlund, Inkeri Elomaa, Heikki Joensuu

Miten hormonikorvaushoito räätälöidään

Monet naiset eivät käytä saamaansa hormonihoitoa sivuoireiden vuoksi tai esim. syövän pelossa. Luonnollisesti kenenkään ei tarvitse estrogeenihoitoa käyttää, jos ei sitä halua. Monelle on ehkä jäänyt epäselväksi, miksi oikeastaan on hoidon aloittanut. Vaihdevuosi-ikäisen naisen hormonikorvaus-hoito onkin pyrittävä suunnittelemaan yksilöllisesti ja siihen on aina liitettävä neuvonta ja ohjaus. Estrogeenia voidaan antaa tabletteina, laastarina tai iholle levitettävänä geelinä, ja sen annosta voidaan yksilöllisesti muuttaa. Hoidon seurannassa ei kuitenkaan tarvitse käyttää laboratoriotutkimuksia. Jos naisella on kohtu tallella, pitää hoitoon liittää progestiini, jotta voidaan estää kohdun limakalvon syövän riskin lisääntyminen. Tämäkin voidaan toteuttaa usealla tavalla, ja varsinkin ikääntyvällä naisella tässä pyritään vuodottomaan hoitoon.

Aila Tiitinen

Matkapuhelimien terveyshaitoista ei merkittävää tieteellistä näyttöä

Matkapuhelimien terveysvaarat tulevat ajoittain esiin mm. tiedotusvälineissä. Matkapuhelimet säteilevät radioaaltoja, joiden on sanottu aiheuttavan mm. aivosyövän riskin kasvamista, patologisten silmämuutosten lisääntymistä sekä keskushermoston haittavaikutuksia. Ilmeisesti matkapuhelimet voivat aiheuttaa häiriöitä sydämentahdistimissa, joskin todetut terveyshaitat ovat olleet vähäisiä. Kirjallisuuden perusteella näyttää kuitenkin siltä, että matkapuhelimet eivät aiheuta muita merkittäviä terveyshaittoja.

Jorma Tikkanen, Kari Jokela

Narsismi ja vanheneminen

Vanhenemisen muutokset hämmentävät monia ja niitä on vaikea hyväksyä. Usein avuttomuus, pahan olon tunne ja erilaiset pelot ilmenevät aggressiivisena käyttäytymisenä. Narsistisen häiriön rakentama suojamuuri peittää suuren kaipuun, jota vanhus tuntee saadakseen huolenpitoa ja rakkautta. Sopivien sanojen puuttuessa vanhus ilmaisee tunteensa somaattisena kipuna, kiukutteluna tai hallitsevana käyttäytymisenä. Työntekijän tehtävänä on tulkita pahaa oloa kuvaavaa käyttäytymistä ja pukea se sanoiksi, jotta vanhus voisi itse työstää asian mielessään ja hyväksyä itsensä vanhuksena ja arvokkaana yksilönä. Terve narsismi perustuu hyviin vuorovaikutussuhteisiin ja itsekunnioitukseen kaikista vanhenemisen mukanaan tuomista vastuksista huolimatta.

Pirkko Siltala

Suomalainen asiantuntijakommentti

Cochrane-analyysin tulos on merkittävä. Pienellä panoksella saadaan hyvä tulos (1). Tulokset on saatu tutkimustilanteissa. Jos yhtä hyvään tulokseen päästään lääkärin vastaanoton yhteydessä antamalla säännönmukaisesti tupakoitsijoille kehotus lopettaa tupakointi, olisi lopputulos erittäin merkityksellinen kansanterveyden kannalta. Hieman yli 20 % työikäisestä suomalaisväestöstä tupakoi päivittäin. Suuri osa väestöstä käy lääkärin vastaanotolla ainakin kerran vuodessa. Näin arvioiden puolen miljoonan suomalaisen tupakoitsijan saadessa lääkäriltään kehotuksen tupakoinnin lopettamiseen voitaisiin tupakoitsijoiden määrää vähentää 10 000:lla vuodessa.

Klas Winell

Sairaalajohtoinen kotisairaanhoito - Tammisaaren malli

Sairaalajohtoinen kotisairaanhoito eli kotisairaalatoiminta käynnistettiin Länsi-Uudenmaan aluesairaalassa Tammisaaressa vuonna 1995. Se on joillekin potilaille vaihtoehto muuten välttämättömälle sairaalahoidolle. Osa sairaalan sairaansijoista siirretään tällöin potilaiden kotiin, ja ympärivuorokautisessa valmiudessa oleva pätevä hoitotiimi vastaa hoidosta käyttäen hyväkseen sairaalan asiantuntemusta ja tekniikkaa. Kokemukset runsaan 500 kotisairaalapotilaan hoidosta kahden vuoden ajalta osoittavat potilaita olleen sairaalan kaikilta erikoisaloilta. Diagnooseista yleisimmät olivat pahanlaatuiset taudit ja infektiosairaudet. Varovaisen arvion mukaan kotisairaala on osastohoitoa edullisempi vaihtoehto. Suurin etu on kuitenkin potilaan parempi elämän laatu ja mahdollisuus vaikuttaa hoitoonsa. Hoidon lääketieteellisestä laadusta ei missään vaiheessa ole tingitty.

Ulla Wikström, Henrik Weibull, Matti Klockars

Kliinisen mikrobiologian laboratorioiden tutkimusvalikoima ja ulkoisen laadunvarmennuksen käyttö

Kansanterveyslaitoksessa toimiva mikrobiologian laboratorioiden toimilupatyöryhmä selvitti kyselytutkimuksella eräiden tartuntatautien diagnostiikka-käytäntöä kaupallisten testikittien osalta. Viikon ajalta ilmoitetut tiedot osoittivat, että käytössä on melkoisen kirjava määrä eri testisovelluksia. Tavoitteena oli samalla kerätä tietoa kliinisen mikrobiologian laboratorio-tutkimusten laaduntarkkailun kehittämiseksi, sillä valmisteilla oleva EU:n direktiivi tuo ilmeisesti muutoksia testien käytön ja laadun valvontaan. Yhteistyötä käyttäjien, valmistajien, maahantuojien ja viranomaisten kesken tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.

Pauli Leinikki, Anja Siitonen, Antti Nissinen, Reija Hirvonen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030