Kokeellinen ohutsuolensiirtomalli

Suolensiirto on uusimpia tulokkaita elimensiirtokirurgian laajenevassa valikoimassa. Tavoitteena on parantava hoito potilaille, joiden oma ohutsuoli on sairauden vuoksi poistettu tai toimimaton. Vaikka ihmisille tehtyjä siirtoja on maailmanlaajuisesti raportoitu yli 200, voidaan suolensiirtotoimintaa yhä luonnehtia kokeelliseksi. Keskeisimpiä ongelmia ovat hallitsematon siirteen hyljintä ja sen huono toiminta. Suolisiirteen hyljintää voidaan hallita paremmin, kun siirteenä käytetään vain osaa ohutsuolesta. Ohutsuolisiirteen huonoon toimintaan johtavat tekijät sekä siirron aiheuttamat muutokset ruoansulatuskanavan fysiologiassa ja vaikutukset jäljelle jääneen ohutsuolen mukautumiskasvuun (adaptaatioon) tunnetaan vielä huonosti.

Mikko Pakarinen

Kroonisen kriittisen alaraajaiskemian hoito

Krooninen kriittinen alaraajaiskemia syntyy pitkälle kehittyneen valtimokovetustaudin seurauksena. Alentunut valtimoverenkierto uhkaa jalan elinkelpoisuutta ja pahimmillaan kehittyy kuolio. Väestön ikääntyessä ongelma yleistyy. Aikaisemmin hoito oli yksiselitteinen; tehtiin raaja-amputaatio potilaan hengen pelastamiseksi. Verisuonikirurgian kehitys on luonut mahdollisuuksia parantaa verenkiertoa niin, että nykyisin on mahdollista estää kuolion kehittyminen ja välttää amputaatio.

Michael Luther

Varhaislapsuuden hengenahdistuksen hoito

Hengitystietulehdukseen liittyvä hengenahdistus on tavallisin sairaalahoitoon johtava tautiryhmä varhaislapsuudessa. Hengitystietulehduksen aikana osalla lapsista keuhkoputket ahtautuvat limakalvoturvotuksen, liman tai keuhkoputkien supistumisen vuoksi. Keuhkoputkien ahtautuminen ilmenee uloshengityksen vaikeutumisena ja vinkumisena, ja kliinisesti taudinkuva on hyvin samankaltainen pienten lasten astman kanssa. Jopa kolmella neljästä sairaalahoitoon joutuneesta lapsesta hengenahdistus toistuu vuoden kuluessa ja vielä noin puolella kolmen vuoden kuluttua. Tämän tutkimuksen päätavoitteina oli selvittää miten varhaislapsuuden hengenahdistusta tulisi hoitaa, voidaanko hengenahdistusten uusiutumista vähentää anti-inflammatorisella lääkityksellä, ja tutkia astman kehittymistä ennustavia tekijöitä näillä lapsilla.

Tiina M. Reijonen

Ei sittenkään syöpä

Mammografiaseulonnassa herännyt väärä syöpäepäily voi aiheuttaa säikähdyksen lisäksi myös kustannuksia ja morbiditeettia. Väärän positiivisen löydöksen vaara suurenee seulontatutkimusten määrän lisääntyessä, mutta tarkkaa tietoa väärien positiivisten löydösten määrästä ja merkityksestä on ollut vain vähän. Asian selvittämiseksi Yhdysvalloissa on nyt tutkittu retrospektiivisesti 2 400:n 40-69-vuotiaan naisen vaiheita 10 seulontavuoden ajalta, jolloin heille tehtiin 9 762 mammografiakuvausta ja 10 905 rintojen kliinistä tutkimusta.

Heikki Joensuu

Kaihileikkausjonossa olevien potilaiden näöntarkkuuden muutos

Kaihileikkauksen keskimääräinen jonotusaika on Vaasan keskussairaalassa yli vuoden pituinen. Tänä aikana yli neljäsosalla potilaista leikattavan silmän näöntarkkuus heikkeni huomattavasti. Toisaalta noin puolella potilaista ei tapahtunut merkittävää näöntarkkuuden muutosta. Paremman silmän muutokset olivat samansuuntaiset, mutta pienemmät. Suurin osa potilaista on iäkkäitä, joten yli vuoden pituinen jonotusaika on merkittävä osa heidän jäljellä olevasta eliniästään. He myös menettävät kaihileikkauksen tuoman näönparannuksen mahdollisuuden jonotusaikana.

Jaakko Leinonen, Leila Laatikainen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 15/1998 Kommentteja

Nuorten kokema avuntarve ja hoitoon hakeutuminen masentuneisuuden vuoksi

Nuoruusiän masennuksen tunnistaminen ja vaikeusasteen määrittäminen on hankala tehtävä. Tamperelaisilta peruskoulun 8- ja 9-luokkalaisilta kysyttäessä yli 15 % ilmoitti potevansa jonkinasteista masennusta. Vakavasta masennuksesta kärsivistä vajaa puolet koki tarvitsevansa apua. Suurin osa masentuneista nuorista ei tunnista avun tarvetta eikä hae apua terveydenhuollosta. Kouluterveydenhuollossa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota nuorten masentuneisuuden varhaiseen havaitsemiseen ja hoitoon hakeutumisen tukemiseen. Selvitys tehtiin Kouluterveys 1997 -tutkimuksen kyselyaineistosta.

Outi Lukkari, Riittakerttu Kaltiala-Heino, Matti Rimpelä, Päivi Rantanen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 15/1998 Kommentteja

Kuumeinen diabeetikko - hoida ennen koomaa

Tulehdustautiin sairastuneen diabeetikon sokeritasapaino huononee usein ja samalla äkillisten, jopa hengenvaarallisten aineenvaihdunnan komplikaatioiden vaara suurenee. Diabeettinen ketoasidoosi, hyperosmolaalinen ei-ketoottinen tila ja laktaattiasidoosi ovat verrattain harvinaisia tiloja, mutta ne ovat hyvin estettävissä, kun diabeetikko tai häntä hoitavat henkilöt huolehtivat sairauspäivien aikana riittävästä nesteytyksestä sekä oikeasta oireen- ja syynmukaisesta lääkityksestä. Jos kotihoito ei riitä ja ongelmia kehittyy, ajoissa aloitettu sairaalahoito estää näihin usein tavallisten tulehdustautien laukaisemiin tiloihin liittyvän kuolleisuuden.

Olli Arola

Vaskuliittien kliininen kuva ja diagnostiikka

Vaskuliitit ovat kirjava joukko sairauksia, joissa verisuonten seinämässä on jonkinasteinen tulehdus. Niiden vauriomekanismi on immunologinen, joskin eri taudeissa erilainen. Vaskuliittien diagnostiikka ja seuranta on tarkentunut sen jälkeen, kun valkosoluvasta-aineet löydettiin; niitä esiintyy erityisesti pienten suonten vaskuliiteissa, kuten Wegenerin granulomatoosissa, mikroskooppisessa polyangiitissa ja Churg-Straussin oireyhtymässä. Vaskuliittien hoidotulokset ovat parantuneet, kun käyttöön on otettu kortikosteroidin ja solunsalpaajien yhdistelmähoito. Hoito aloitetaan aina erikoissairaanhoidossa, mutta jatkohoito järjestetään yleensä yhteistyössä avoterveydenhuollon kanssa. Monet vaskuliitit ovat kroonisia sairauksia, ja potilaiden seuranta kestää vuosia.

Jukka Mustonen, Markku Korpela, Anna-Maija Haapala, Ari Miettinen

Punkkien välityksellä tarttuvat infektiot

Puutiaisen pureman seurauksena voi Suomessa sairastua lähinnä kahteen tautiin, Lymen borrelioosiin (LB) tai puutiaisaivokuumeeseen (TBE). Puutiaiset (Ixodes ricinus -ryhmä) ovat erittäin yleisiä Ahvenanmaalla sekä saaristoalueella, mutta niitä esiintyy koko Etelä- sekä Keski-Suomessa, ja ne ovat aktiivisia huhti-toukokuusta aina loka-marraskuuhun asti. Tartuntariskiin vaikuttavat puutiaisten esiintymistiheys, ajan pituus, jonka punkki on ollut kiinnittyneenä ihmiseen sekä se, miten suuri osuus alueen puutiaisista kantaa borreliaa tai puutiaisaivokuumevirusta.

Jarmo Oksi

Ikääntyvät kehitysvammaiset - haaste terveydenhuollolle

Kehitysvammaisten eliniän pidentyessä on syntynyt uusi väestöryhmä: ikääntyneet kehitysvammaiset. Ryhmän erityispiirteenä on kehitysvammaisuuteen liittyvät vanhenemisongelmat, joita tuottavat mm. ikääntyneen kehitysvammaisen määrittelyn vaikeus, ryhmän monimuotoisuus ja lääketieteellisten ongelmien moninaisuus. Kehitysvammaisten terveydelliset ongelmat liittyvät kiinteästi elämässä selviytymiseen ja asumiseen. Kun kehitysvammaiset ovat siirtyneet pois laitoksista avoyksikköihin, on heidän terveydenhuoltonsa siirtynyt avoterveydenhuoltoon. Avohuoltoa suunniteltaessa on terveyspalveluihin kiinnitettävä erityistä huomiota, koska avohuollon palvelujen piirissä olevien kehitysvammaisten määrä kasvaa jatkuvasti.

Kristiina Patja, Matti Iivanainen

Luuntiheysmittaukset ja osteoporoosi

Osteoporoosi altistaa varsinkin ikääntyneet naiset lonkka-, ranne- ja nikamamurtumille. Erityinen huolenaihe ovat lonkkamurtumat niihin liittyvän sairastuvuuden, kuolleisuuden ja sosiaalisten haittojen aiheuttamien korkeiden kustannusten takia. Niinpä eri puolilla maailmaa etsitään keinoja, joilla riskiyksilöt voitaisiin tunnistaa. Tutkimuksen kohteena ovat olleet myös interventiot, jotka voisivat auttaa ehkäisemään murtumia. Luun mineraalitiheyden mittaamiseksi ja korkean riskin yksilöiden tunnistamiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä. Riskipotilaille on suositeltu hoidoksi hormonikorvaushoitoa ja joissakin maissa lohen kalsitoniinia.

Risto P. Roine

Nuoren lääkärin työuran ensimmäiset vuodet

Lääkärien täystyöllisyys ennen vuotta 1988 ja lääkärityöttömyyden uhka 1990-luvulla heijastuivat nuorten lääkärien työuraan. Asiaa tutkittiin vertailemalla Nuori Lääkäri 88 ja Lääkäri 93 tutkimusten tuloksia. Ammatillisesti kiinnostava työ, sijaintipaikkakunta sekä lääkärin perhesuhteet olivat tärkeimmät työpaikan valintaan vaikuttavat tekijät. Työuran ensimmäisille vuosille oli tyypillistä toimiminen koulutusyksikön läheisyydessä. Eniten suosiotaan lisäsi terveyskeskuslääkärin työ.

Kari Mattila, Irma Virjo, Esko Kumpusalo, Liisa Neittaanmäki, Harri Hyppölä, Santero Kujala, Riitta Luhtala, Hannu Halila, Mauri Isokoski

Laivatyö ja merimiesten lääkärintarkastukset

Suomessa on noin 12 000 merimiestä, jotka joutuvat käymään lääkärintarkastuksissa ammattinsa vuoksi yleensä kahden vuoden välein. Vaikka merenkulkuhallituksen nimeämät ns. merimieslääkärit tekevät nämä lääkärintarkastukset, saattaa jokainen lääkäri joutua tekemään tarkastuksen joskus. Merimiehen lääkärintarkastuksen tavoitteena on, että työntekijä on fyysiseltä ja psyykkiseltä terveydeltään kelvollinen siihen toimeen, johon hän pyrkii. Työntekijällä ei saa olla missään tapauksessa sellaista vammaa tai sairautta, joka vaarantaa meriturvallisuutta tai muiden aluksissa olevien henkilöiden turvallisuutta tai terveydentilaa.

Heikki Saarni

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030