Parenteraalisella mikrobilääkityksellä hoidettujen lasten infektioiden etiologia

Parenteraalisilla mikrobilääkkeillä hoidetaan paljon korkeakuumeisia, aiemmin terveitä lapsia, kun tulehdusparametrit viittaavat bakteeri-infektioon. Usein jää epäselväksi, mikä taudin aiheutti. Selvitimme 178 lapsen avohoidossa alkaneen mutta sairaalassa hoidetun infektion etiologiaa sekä perinteisin keinoin että poikkeuksellisen laajan bakteeri- ja viruslaboratoriodiagnostiikan avulla. Tutkimuksesta jätettiin pois etiologialtaan ennustettavissa olevat meningiitit, virtsatieinfektiot sekä luu- ja nivelinfektiot, samoin kuin immuunivajeiset ja tehohoitopotilaat. Vähintään yksi patogeeni löytyi 109 potilaalta (61 %), ja heistä viidesosalla oli useita taudinaiheuttajia. Pneumokokki yksin tai yhdessä virusten kanssa osoittautui yleisimmäksi infektioiden aiheuttajaksi. Havainto tukee penisilliinin valintaa aiemmin terveiden lasten ensisijaiseksi lääkkeeksi infektioissa, joihin määrätään valtaosa mikrobilääkkeistä. Penisilliinille resistentti pneumokokki ei ainakaan toistaiseksi ole suurikaan ongelma Suomessa. G- tai prokaiinipenisilliini tehoaa hyvin myös hemofilustauteihin, jotka b-serotyypin osalta ovat nykyisin harvinaistuneet rokotusten ansiosta.

Elina Vuori, Markku Kallio, Harri Saxén, Pentti Ukkonen, Eino Marttinen, Eeva Salo, Maija Leinonen, Pekka Saikku, Marjaana Kleemola, Klaus Hedman, Kimmo Linnavuori, Ali Fattom, Heikki Peltola

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 9/1998 Kommentteja

Ammatti-ihotautivaara eri ammateissa

Työperäisten sairauksien rekisterin tiedoista tehdyn selvityksen mukaan ammattiryhmien välillä oli suuria eroja ammatti-ihotautiin sairastuvuudessa. Suurin ammatti-ihotaudin vaara ei kuitenkaan ollut niissä ammateissa, joista rekisteriin ilmoitetaan eniten tapauksia. Valtaosa ammatti-ihotaudeista on ärsytys- tai allergisia kosketusihottumia. Naisilla ihottumia ilmeni 1,5 kertaa niin paljon kuin miehillä, ja ero johtuu todennäköisesti altistumisen eroista. Tutkimus vahvisti aiempia käsityksia altistumisen yhteydestä sairastuvuuteen. Allergisen kosketusihottuman riski on suuri erityisesti hammashoidon ammateissa, joissa altistutaan hammaspaikkamateriaalien voimakkaasti kosketusallergiaa aiheuttaville akryyliyhdisteille. Harvinaisemmista ammatti-ihotaudeista proteiinikosketusihottuman vaara on erityisen suuri jauhoille altistuvilla leipureilla ja kondiittoreilla sekä lehmän epiteelille altistuvilla maataloustyöntekijöillä. Ihon infektiotaudit ovat tavallisimpia kylvettäjillä ja mielisairaanhoitajilla, jotka altistuvat ihon infektiotautien aiheuttajille potilaita hoitaessaan.

Riitta Jolanki, Tuula Estlander, Antti Karjalainen, Lasse Kanerva

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 9/1998 Kommentteja

Ultraäänitutkimus vai lantinheitto? Akuutin poskiontelotulehduksen ongelmallinen diagnostiikka

Ultraäänitutkimus on valtaamassa alaa myös akuutin poskiontelotulehduksen diagnostisena välineenä. Laitevalmistajat vakuuttavat, ettei diagnosoinnissa synny tulkintavaikeuksia ja Stakesin asiantuntijat ovat tuoreissa kirjoituksissaan tässä lehdessä suositelleet terveyskeskuksille ultraäänitutkimusta luotettavana diagnosointimenetelmänä.

Ilkka Suramo, Seppo Lähde, Peter Lanning, Pentti Kursula

Hyvänlaatuisen asentohuimauksen hoito

Yleislääkärin vastaanotolle tulevista potilaista yllättävän monella esiintyy asentohuimausta. Korvalääkärin huimauspotilaista jopa joka neljäs tai viides potee hyvänlaatuista asentohuimausta. Vaikka ongelma pienenee kun oireen vaarattomuus selviää, hoitamattomana vaiva saattaa kiusata usein viikkoja ja kuukausia, joskus jopa vuosia. Patofysiologisen mekanismin tarkentuminen on tarjonnut työlään totutushoidon tilalle tehokkaita, parhaimmillaan kerralla parantavia korjausliikkeitä tasapainoelimen normaalin toiminnan palauttamiseksi.

Kyösti Laitakari

Uudet psykoosilääkkeet vanhusten hoidossa

Tavanomaiset neuroleptit ovat osoittautuneet tehokkaiksi psykooseihin liittyvien aistiharhojen ja harha-ajatusten hoidossa sekä uusien psykoosivaiheiden ehkäisyssä. Niiden käyttöön liittyy kuitenkin usein haittavaikutuksia, jotka heikentävät hoitomyöntyvyyttä, hoitovastetta ja elämänlaatua. Siksi on pyritty kehittämään uusia, paremmin siedettyjä antipsykoottisia lääkeaineita. Nämä uudet epätyypilliset psykoosilääkkeet tarjoavat uusia vaihtoehtoja myös vanhusten vaikeiden mielenterveyshäiriöiden hoitoon.

Hannu J. Koponen

Aktiivisen selkäkuntoutuksen toteutus ja laadunvalvonta erikoissairaanhoidossa

Aikaisemmin Suomessa on raportoitu selkäpotilaiden aktiivisen kuntoutushoidon tuloksista laitosolosuhteissa, mutta terveydenhuollossa tapahtuva uudelleenarviointi on johtanut edullisempien ja joustavampien toimintamuotojen kehittämiseen. Kirjoituksessa esitetään aktiivisen selkäkuntoutuksen syntyhistoriaa Suomessa, polikliinisen erikoissairaanhoitotasoisen selkäkuntoutuksen ideologiaa, sen laatukontrollijärjestelmiä sekä kontrolloimattoman hoitotutkimuksen aikaansaamia muutoksia näillä toimintakykymittareilla mitatuissa tuloksissa kuntoutusprosessin kuluessa.

Markku Hupli, Anne Pylkkönen

Geriatrinen arviointi ja kuntoutus Pohjoismaissa

Pohjoismaissa vallitsevan näkemyksen mukaan geriatrian pitäisi tukeutua yhä enemmän sairaalalaitokseen, jonka tulee ottaa vastuu monisairaiden vanhusten akuuttihoidosta ja varhaiskuntoutuksesta. Pohjoismaisten geriatrien työryhmän ehdotuksessa geriatrisen arviointi- ja kuntoutusprosessin käytännön toteutuksesta vastaa moniammatillinen työryhmä, joissa on ainakin kolme terveyden- ja sosiaalihuollon eri alojen ammattilaista. Jokaisella ryhmän jäsenellä on määritellyt tehtävänsä ja vastuu omasta erikoisalastaan. Keskinäinen vertailu maiden välillä on helppoa, koska terveydenhuollon perusrakenne on varsin samankaltainen kaikissa Pohjoismaissa.

Otto Lindberg, Reijo Tilvis, Olav Sletvold, Arsaell Jonsson, Marianne Schroll, Jan Snaedal, Knut Engedal, Kirsten Schultz-Larsen, Yngve Gustafson

Toimiiko lääkärien työterveyshuolto? Kysely työterveysasemille

Työterveysasemat arvioivat, että uupumus ja muut mielenterveyshäiriöt ovat nousseet tule-vaivojen sekä infektiosairauksien jälkeen lääkärien sairaanhoitokäyntien ja sairauspoissaolojen kolmanneksi yleisimmäksi syyksi. Lääkärit käyttävät työterveyspalveluja edelleen vähän. Lääkärikunta on käytännössä jäänyt tai jättäytynyt osittain terveydenhuollon ulkopuolelle, vaikka se on varsin hyvin järjestetty Suomessa ja koskee kaikkia kansalaisia. Lääkäreille järjestetään nykyisin enemmän työkykyä ylläpitävää toimintaa kuin aikaisemmin. Heidän työterveyshuoltonsa on yleensä muodollisesti järjestetty julkisella sektorilla, mutta ammatin-harjoittajana yksityissektorilla työskentelevillä lääkäreillä ei sitä tavallisesti ole.

Saara Töyry, Riitta Luhtala, Santero Kujala, Kimmo Räsänen

Krooninen lateraaliepikondyliitti (tenniskyynärpää): kipu, yläraajan toimintakyky ja hoito

Lateraaliepikondyliitti eli "tenniskyynärpää" on työelämässä hyvin tavallinen, kivulias kyynärseudun rasitusvaiva, joka vaurioittaa ranteen ojentajalihasten kiinnitysaluetta ja pitkittyessään aiheuttaa huomattavaa yläraajan toimintakyvyn alenemaa ja työkyvyttömyyttä. Taudin diagnoosi, hoito ja myös työkyvyttömyysratkaisut perustuvat vastaanotolla tehtävään kliiniseen tutkimukseen. Tautiin on sovellettu kaikkiaan n. 40 erilaista hoitoa, mutta tieteellinen näyttö eri hoitomuotojen vaikuttavuudesta on hyvin puutteellinen. Tarjolla on ollut immobilisaation, lääkehoidon ja injektioiden ohella hyvin moninaisia passiivisia fysikaalisia hoitoja, joiden vaikuttavuutta ei ole tarkemmin tieteellisesti tutkittu.

Tuomo Pienimäki

Luu- ja pehmytkudosinfektion diagnostisointi

Luu- ja pehmytosakudosinfektion diagnostisointi voi olla vaikeaa erityisesti, mikäli infektioon liittyy edeltävä luupatologia, kuten degeneraatio, neurotrofinen muutos tai trauman jälkitila. Infektion varhainen hoito on tärkeää kasvuhäiriön ja ankyloosin ehkäisemiseksi sekä raaja-amputaation välttämiseksi. Oikean hoidon suunnittelua varten infektion lokalisaation ja laajuuden määrittäminen on välttämätöntä. Kliinisellä perusteella voi olla vaikeaa erottaa pehmytkudos-, luu- ja nivelinfektio. Myöskin infektion ja maligniteetin erottaminen voi olla ongelmallista.

Ilpo Hovi

Matriksin metalloproteinaasit ihmisen ihossa

Matriksin metalloproteinaasit (MMP) ovat ryhmä rakenteellisesti samankaltaisia entsyymejä, jotka kykenevät hajottamaan sidekudoksen eri proteiinikomponentteja. Ne osallistuvat mm. sikiönkehitykseen, haavan paranemiseen, erilaisiin tulehdustiloihin sekä pahanlaatuisten kasvainten leviämiseen. MMP:t jaetaan rakenteen ja substraattien mukaan kollagenaaseihin, stromelysiineihin, gelatinaaseihin ja kalvometalloproteinaaseihin. Entsyymien spesifeinä estäjinä toimivat TIMP:it (tissue inhibitor of metalloproteinases).

Kristiina Airola

Pneumokokkirokote ei suojaa 50-85-vuotiaita pneumonioilta

Pneumokokin kapselipolysakkarideja sisältävien rokotteiden on todettu suojaavan invasiivisilta pneumokokki-infektioilta ja nuoria ihmisiä myös pneumonioilta. Näyttö näiden rokotteiden hyödyllisyydestä ikäihmisten suojaamisessa on jäänyt vähäiseksi. Silti niiden tehokkuutta on pidetty niin ilmeisenä, että lumekontrolloitujen tutkimusten tekeminen on katsottu epäeettiseksi. Ruotsalaiset kollegat ovat suhtautuneet alun perin pneumokokkirokotteeseen melko varauksellisesti. Tästä johtuen rokotteen käyttö on ollut Ruotsissa vähäistä ja rokotetta koskevia suosituksiakin siellä annettiin vasta muutama vuosi sitten.

Matti Viljanen

Guillain-Barrén oireyhtymä ja poliorokotus

Lancetin pääkirjoituksessa käsitellään vuosia meitä suomalaisiakin puhututtanutta asiaa: liittyykö suun kautta annettavaan poliorokotukseen ja muihin rokotuksiin suurentunut Guillain-Barrén oireyhtymän riski? Amerikkalaisauktoriteettien mukaan PDT- ja MPR-rokotteisiin ei riskiä sisälly. Sen sijaan difteriatoksoidin käyttöön saattaa aikuisilla liittyä Guillain-Barrén oireyhtymän riski.

Robert Paul

Tehohoito ja iäkäs potilas

Väestön keski-iän kasvaessa iäkkäät potilaat tulevat tarvitsemaan tehohoitoa yhä useammin. KYS:n teho-osastolla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että yli 65-vuotiailla päivystyspotilailla oli huonoin ennuste: vaara kuolla vuoden kuluessa oli yleisväestöön verrattuna kymmenkertainen. Elektiivisen kirurgian jälkeen tehohoitoa saaneiden yli 65-vuotiaiden kuolemanvaara oli puolen vuoden kuluttua yleisväestön kaltainen. Tehohoidon kustannukset olivat päivystysluontoista tehohoitoa tarvitsevien 65-74-vuotiaiden kohdalla suuremmat kuin yli 75-vuotiailla päivystyspotilailla tai elektiivisen kirurgian jälkeen tehohoitoon otetuilla. Tutkimuksen tuloksia tulkittaessa on muistettava, että tehohoidon tulos on seurausta potilasvalinnasta.

Minna Niskanen, Esko Ruokonen, Aarno Kari, Jukka Takala

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 8/1998 Kommentteja

Vemmelsuolen kiertymän kirurginen hoito

Vemmelsuolen kiertymä voidaan diagnosoida röngenkuvauksen tai endoskopian avulla. Kiertymä voidaan myös äkillisessä tilanteessa purkaa endoskoopin avulla, mutta valtaosassa tapauksista se uusiutuu tämän jälkeen. Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidettiin 37 vemmelsuolen kiertymäpotilasta vuosina 1976-94. Lähes kaikilta tila hoidettiin heti kirurgisesti. Potilaista endoskopoitiin viisi, ja detorsio onnistui toimenpiteessä yhdelle, mutta tämäkin potilas jouduttiin myöhemmin kiertymän uusiuduttua hoitamaan leikkauksella. Kokemustensa perusteella kirjoittajat suosittelevat vemmelsuolen kiertymään aktiivista kirurgista hoitoa aina, kun potilaan yleistila sen sallii.

Heikki Kiviniemi, Valtteri Myllylä, Jyrki Mäkelä, Marja Perhomaa, Eija Pääkkö

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 8/1998 Kommentteja

Psoriaasi voidaan hoitaa avohoidossa Hoitokäytännöissä suuri aluevaihtelu

Psoriaasin hoito voidaan nykyisin toteuttaa lähes aina avohoidossa. Vuodeosastohoitoa käytetään kuitenkin vielä paljonkin joissain sairaanhoitopiireissä. Stakesin hoitoilmoitusrekisterin mukaan läiskäpsoriaasin hoitopäivien määrä on vähentynyt noin 50 % ja hoitojaksojen määrä lähes 40 % vuoden 1988 tilanteesta. Nivelpsoriaasin hoitopäivien määrä on sen sijaan pysynyt ennallaan. Väestömäärään suhteutettu läiskäpsoriaasin hoitopäivien määrä vaihteli vuonna 1996 erittäin suuresti alueittain, ja myös keskimääräinen hoitoaika sairaaloissa vaihtelee huomattavasti. Suomessa tulisi käynnistää psoriaasin alueellisten hoitoketjujen ja hoito-ohjelmien kehitystyö, jolla hyödynnettäisiin maan kaikissa osissa täysimääräisesti nykyisten hoitomenetelmien tarjoama tehokas ja taloudellinen avohoitomahdollisuus.

Jorma Lauharanta, Mikko Nenonen, Jouni Rasilainen

Lääkkeiden anto lasiaiseen

Silmän pinnan ja etuosan tauteja hoidettaessa lääkkeet annetaan useimmiten paikallisesti, silmän takaosaa hoidettaessa taas systeemisesti. Sekä paikallislääkkeiden että systeemisen annon hyötyosuus silmässä on kuitenkin huono, ja siksi silmätippoja ja -voiteita laitetaan useita kertoja päivässä ja systeemilääkityksessä käytetään suuria annoksia. Tämä taas huonontaa hoitomyöntyvyyttä ja aiheuttaa haittavaikutuksia. Viime vuosina systeemilääkitystä on pyritty korvaamaan ruiskuttamalla lääkkeet paikallisesti silmän sisään. Lääkkeiden antoa lasiaiseen käytetään erityissyistä mutta toisaalta yhä useammin, joten muidenkin kuin silmälääkärien on paikallaan tietää tämän antotavan perusteet, varsinkin kun silmän sisään asennettava lääkeannostelija on saanut eurooppalaisen myyntiluvan.

Lotta Salminen, Hanna Tähti

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030