Steriloinnit vähenevät Suomessa

Steriloimislaki on vuosien kuluessa mukautunut vastaamaan kulloinkin vallitsevaa yhteiskunnallista ilmapiiriä. Ennen vuotta 1970 sterilointi oli sallittua eugeenisista eli rotuhygieenisistä syistä. Vuosien 1935 ja 1950 steriloimislait sallivat pakkosteriloinnin mielisairauden tai vajaamielisyyden perusteella, mutta Suomessa näillä perusteilla tehtyjä sterilointeja oli vähän (1). Ennen vuotta 1970 raskaudenkeskeytyksen saamisen edellytyksenä oli usein samanaikainen sterilointi, kunnes vuoden 1970 steriloimislaki vähensi pakkosteriloinnin ja sterilointiin painostamisen riskiä ja lisäsi vapaaseen harkintaan perustuvan steriloinnin mahdollisuutta. Ehkäisyvaikeuksista tuli keskeinen steriloinnin peruste.

Nykyinen steriloimislaki on vuodelta 1970 (taulukko 1), mutta vuonna 1985 lakia muutettiin perhesuunnitteluhenkiseksi, ja steriloimisperusteisiin lisättiin sterilointi lapsiluvun (vähintään 3 lasta) tai iän perusteella (30 vuotta täyttänyt) (1). Yleisimmin käytetyt perusteet ovat olleet lapsiluku tai ikä (2). Muilla perusteilla steriloitujen määrä on vähäinen.

Suurin osa steriloinneista tehdään edelleen naisille. Miesten sterilointeja tehdään Suomessa vähän moniin muihin maihin nähden (3). Vuoden 1985 steriloimislain muutoksen jälkeen steriloitiin vuosina 1987, 1989-92 ja 1996 yli 12 000 naista vuodessa. Tämän jälkeen naisten steriloinnit vähenivät alle 10 000 vuosittaiseen tapaukseen vuonna 1998 ja alle 6 000 tapaukseen vuonna 2003. Vuonna 2005 steriloitiin 5 102 naista. Tämä on 59 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1996 (kuvio 1).

Uuden steriloimislain tultua voimaan steriloitiin 500-850 miestä vuodessa. Vuosina 1996-97 steriloitiin keskimäärin 2 000 miestä vuodessa, mutta sen jälkeen miesten sterilointien määrä väheni noin 1 600 vuosittaiseen sterilointiin vuosina 2002-04. Vuonna 2005 steriloitiin 1 821 miestä, mikä oli kolmanneksi suurin tilastoitu määrä. Tämä on kuitenkin edelleen vajaa viidennes vähemmän kuin huippuvuonna 1997 (kuvio 1).

Vähenevät sterilointimäärät ovat herättäneet epäilyn, että sterilointien rekisteröiminen olisi heikentynyt. Yhdistämällä Stakesin hoitoilmoitusrekisteri ja steriloimisrekisteri voidaan arvioida nykyisen steriloimisrekisterin kattavuutta. Samalla voidaan arvioida sosiaali- ja terveysministeriön Tieto 2005 -työryhmän Sosiaali- ja terveydenhuollon tietouudistus 2005 -raportissaan (4) antamaa suositusta, jonka mukaan sterilointitiedot tulisi tulevaisuudessa kerätä vain hoitoilmoitusrekisterin kautta ja erillinen steriloimisrekisteri lakkauttaa.

Tarkoituksenamme on tarkastella steriloimis- ja hoitoilmoitusrekisterien perusteella ensinnäkin, ovatko steriloinnit vähentyneet tasaisesti eri ikäryhmissä ja eri sairaanhoitopiireissä, toiseksi, selittääkö heikentynyt sterilointien ilmoittaminen vähenevän trendin, ja kolmanneksi, kuvata sterilointiin liittyvää sairaalahoitoa ja arvioida sairaalahoitoa vaativien komplikaatioiden määrää.

Pohdinnassa tarkastelemme erillisen steriloimisrekisterin tarpeellisuutta eri kannoilta.

Aineisto ja menetelmät

Sterilointitietoja on kerätty Suomessa vuodesta 1935 saakka. Tilastot julkaistiin vuosina 1935-54 Lääkintöhallituksen virallisessa tilastossa, vuosina 1955-70 yleisessä terveyden- ja sairaanhoidon tilastossa ja vuosina 1970-87 terveydenhuoltotilastossa (kuvio 1). Sterilointitietojen keräämisestä ja raportoinnista vastasi Lääkintöhallitus vuoteen 1991 asti, Sosiaali- ja terveyshallitus vuosina 1991-92 ja vuodesta 1992 eteenpäin Stakes.

Steriloimislain (283/1970) ja sen perusteella annetun steriloimisasetuksen (427/1985) mukaan (taulukko 1) jokaisesta suoritetusta steriloinnista on tehtävä sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman kaavan mukainen ilmoitus Stakesille (5,6) kuukauden kuluessa suoritetusta toimenpiteestä (7).

Tutkimusaineisto

Tutkimuksessa käytettiin Stakesin ja sen edeltäjien keräämiä tilastotietoja sekä Stakesin sähköisessä muodossa olevaa vuodet 1987-2005 kattavaa steriloimisrekisteriä. Steriloitujen väestöosuus sukupuolittain laskettiin jakamalla 31.12.2005 steriloimisrekisterissä olevien steriloitujen henkilöiden määrä kunkin ikäryhmän väkiluvulla.

Vuosien 2000-03 steriloimisrekisteri ja hoitoilmoitusrekisteri yhdistettiin Stakesin sisäisellä tutkimusluvalla tietojen luotettavuuden ja sterilointien komplikaatioiden selvittämiseksi. Steriloimisrekisteristä löytyi yhteensä 35 325 sterilointia (35 203 henkilöä), joista 35 082 koski yhtä henkilöä. Toistuva steriloimisilmoitus oli tehty 121 henkilölle (0,3 %) eli samalle henkilölle oli tehty useampi kuin yksi sterilointi.

Vuosien 2000-03 hoitoilmoitusrekisteristä etsittiin ensin sellaisia hoitojaksoja, joissa sterilointi ilmenee sekä diagnoosista (ICD 10: Z30.2) että toimenpiteestä (Pohjoismainen toimenpideluokitus: LGA**, KFD46, KFD46), seuraavaksi vain diagnoosista ja lopuksi vain toimenpiteestä. Hoitoilmoitusrekisteristä poimittiin näiden diagnoosi- ja toimenpidekoodien avulla 33 919 sterilointia (33 375 henkilöä), joista 32 838 sterilointia oli tehty kerran yhdelle henkilölle. Toistuva steriloimisilmoitus oli tehty 537 henkilölle (1,6 %). Samalla hoitoilmoitusrekisteristä poimittiin kaikkien steriloitujen osalta 42 vuorokauden sisällä steriloinnista alkaneet uudet sairaalajaksot komplikaatiomäärien ja -osuuksien selvittämiseksi. Komplikaatioiden löytämiseksi käytettiin hoitoilmoitusrekisterin kaikkia diagnoosi- ja toimenpidetietoja, ja ne luokiteltiin diagnoosi- ja toimenpidetietojen laadun, samanaikaisen raskaudenkeskeytyksen ja synnytyksen sekä lähderekisterin mukaan. Steriloimisrekisteriin ilmoitetaan ohjeiden mukaan kaikki sairaalassa havaitut komplikaatiot.

Rekisterien tiedot yhdistettiin henkilötunnusten avulla. Lopullisessa tutkimusaineistossa oli 36 865 sterilointia (henkilöä).

Tulokset

Aineistojen kattavuus

Yhteensä 31 713 sterilointia löytyi molemmista rekistereistä (86,0 %), 3 490 löytyi vain steriloimisrekisteristä (9,5 %) ja 1 662 löytyi vain hoitoilmoitusrekisteristä (4,5 %). Miesten steriloinneista 28,7 prosenttia löytyi ainoastaan steriloimisrekisteristä. Näistä lähes joka neljäs oli tehty yksityissektorilla, joista raportoidaan hoitoilmoitusrekisteriin vain sairaalan vuodeosastolla tehdyt steriloinnit. Vain hoitoilmoitusrekisteristä löytyi 5,9 prosenttia miesten steriloinneista. Naisten kohdalla vain steriloimisrekisteristä löytyi 4,8 prosenttia ja vain hoitoilmoitusrekisteristä 4,2 prosenttia steriloinneista.

Steriloimisrekisteriin tulee toistuvia ilmoituksia vuosittain muutamasta kymmenestä henkilöstä. Näissä on yleensä eri sterilointipäivämäärä, joten kyse on eri tapahtumasta. Selvät samaa henkilöä koskevat kaksoisilmoitukset korjataan jo tallennusvaiheessa. Vuosien 1987-2005 steriloimisrekisterissä on noin 1 400 henkilöä, joista on useampi kuin yksi ilmoitus. Osassa näistä tapauksista sterilointien välillä on vuosia. Vuosina 2000-03 vain kahdessa miehen steriloinnissa oli selvästi ilmaistu, että kyseessä oli uusintasterilointi.

Vuosien 2000-03 hoitoilmoitusrekisteristä löytyi 537 henkilöä, joilla oli useampi kuin yksi steriloimisilmoitus. Näistä 530 henkilöllä oli kaksi ilmoitusta ja seitsemässä tapauksessa samalle henkilölle oli tehty kolme ilmoitusta steriloinnista. Kun tarkasteltiin kaikkia aineistossa mukana olevia hoitoilmoitusrekisterin toistuvia steriloimisilmoituksia, ensimmäisen ja toisen steriloimisilmoituksen väli oli keskimäärin 123 vuorokautta. Toistuvista ilmoituksista 219 oli tehty samana päivänä, joten ainakin näiden voi olettaa olevan samaa toimenpidettä koskevia kaksoisilmoituksia. Toistuvista ilmoituksista 280 oli tehty viikon sisällä ensimmäisestä steriloinnista. Enimmillään ilmoitusten väli oli vuosia.

Hoitoilmoitusrekisterissä samalle henkilölle toistuvia steriloimisilmoituksia ei tietojen tallennusvaiheessa tarkisteta, joten rekisterissä on mukana virheellisiä ilmoituksia. Jos henkilöllä on useampia sterilointiin liittyviä käyntejä, esimerkiksi komplikaatioiden vuoksi, sama toimenpide saattaa näkyä useampaan kertaan tilastoissa. On myös mahdollista, että osa hoitoilmoitusrekisterin toistuvista steriloimisilmoituksista on steriloinnin purkamisia, koska tällä toimenpiteellä ei ole omaa koodia. Näin ollen vuodet 2000-03 kattavassa tutkimusaineistossamme saattaa olla tapauksia, jotka on virheellisesti ilmoitettu steriloinneiksi.

Naisten steriloinnit

Steriloimisrekisterin mukaan vuonna 2005 eniten steriloitiin 35-39-vuotiaita naisia (taulukko 2). Suurimmat sterilointiluvut olivat Ahvenanmaalla (8,7/1 000 25-54-vuotiasta naista) ja Kainuun sairaanhoitopiireissä (8,1/1 000). Pienimmät sterilointiluvut olivat Keski-Suomen (2,7/1 000) sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiireissä (3,5/1 000).

Naisten steriloinnit vähenivät tasaisesti kaikissa ikäryhmissä vuosien 1996 ja 2005 välillä. Eniten vähenivät 25-29-vuotiaiden (-64 % tarkastellessa väestöön suhteutettuja lukuja) ja vähiten 40-44-vuotiaiden steriloinnit (-51 %), kun kaikkien sterilointien määrä väheni 57 prosenttia. Alueellisesti tarkasteltuna Ahvenanmaalla steriloinnit yleistyivät lähes kolmanneksella. Maakunnan lähtötaso 1990-luvun puolivälissä oli poikkeuksellisen matala, mikä voi myös viitata aliraportointiin. Eniten steriloinnit vähenivät Keski-Suomen (-80 %) sekä Pohjois-Karjalan ja Lapin sairaanhoitopiireissä (-65 %). Vain kolmessa sairaanhoitopiirissä väheneminen oli alle 50 prosenttia: Kymenlaaksossa (-32 %) sekä Kainuussa ja Etelä-Savossa (-48 %).

Tutkimusjakson kymmenen viimeisen vuoden aikana 96 prosentissa tapauksista sterilointiperusteena oli ikä (30 vuotta tai enemmän). Vajaassa puolessa steriloinneista toisena perusteena oli lapsiluku. Näiden tapausten osuus kasvoi 1990-luvun puolenvälin 42 prosentista 46 prosenttiin vuonna 2005. Viiden viimeisen vuoden aikana noin kolme prosenttia naisten steriloinneista (200-300 vuodessa) tehtiin ehkäisyvaikeuksien perusteella. Lääketieteellisellä (raskaus vaarantaisi naisen hengen tai terveyden), sikiön sairauden tai ruumiinvian riskin tai steriloitavan rajoittuneen lastenhoitokyvyn perusteella steriloitiin noin 40 naista vuodessa.

Miesten steriloinnit

Steriloimisrekisterin mukaan vuonna 2005 eniten steriloitiin 35-39-vuotiaita miehiä (taulukko 3). Suurimmat sterilointiluvut olivat Päijät-Hämeen (2,4/1 000 25-54-vuotiasta miestä) sekä Satakunnan ja Keski-Suomen sairaanhoitopiireissä (2,2/1 000). Vähiten sterilointeja tehtiin Pohjois-Karjalan ja Itä-Savon sairaanhoitopiireissä (0,8/1 000).

Vuosien 1997 ja 2005 välillä 25-29-vuotiaiden sterilointimäärät pysyivät vähäisinä (0,2/1 000 kumpanakin vuonna). Näinä vuosina steriloitiin yhteensä 300 alle 30-vuotiasta miestä, joista 79 prosentilla (237/300) perusteena oli vähintään kolme lasta, vajaalla 17 prosentilla ehkäisyvaikeudet (50/300) ja kuudella prosentilla (19/300) sairaus tai siihen verrattava syy. Kuudella miehellä perusteena oli sekä lapsiluku että ehkäisyvaikeudet. 30 vuotta täyttäneiden miesten steriloinnin perusteena oli pääsääntöisesti ikä, mutta noin joka neljännellä on toisena perusteena lapsiluku. Tämä osuus ei ole muuttunut 1990-luvun puolenvälin jälkeen. Viiden viimeisen vuoden aikana noin viisi prosenttia miesten steriloinneista (70-100 vuodessa) tehtiin ehkäisyvaikeuksien perusteella. Lääketieteellisellä perusteella steriloitiin vain 1-2 miestä vuodessa.

Eniten vähenivät 30-39-vuotiaiden (-15 %) ja vähiten 40-49-vuotiaiden miesten steriloinnit (-5 %). Steriloinnit lisääntyivät Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä peräti 56 prosenttia väestöön suhteutettuja lukuja tarkastellessa, mutta kokonaislukumäärissä lisäys oli vain kuusi sterilointia. Myös Pohjois-Savon (+15 %), Etelä-Savon (+10 %), Vaasan ja Etelä-Pohjanmaan (+4 %) sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiireissä (+2 %) steriloinnit yleistyvät. Muissa sairaanhoitopiireissä miesten steriloinnit vähenivät, eniten Pohjois-Karjalassa (-60 %).

Sterilointien osuus väestössä

Stakesin steriloimisrekisterin perusteella 30 prosentille 47-51-vuotiaista naisista oli tehty sterilointi vuoden 2005 loppuun mennessä (kuvio 2). Steriloimislain mukaisesti luvussa ei ole huomioitu kohdunpoiston tai muun vastaavan toimenpiteen myötä lisääntymismahdollisuutensa menettäneitä. Steriloitujen miesten osuus oli suurimmillaan 42-51-vuotiaiden ryhmässä, mutta tällöinkin se oli ainoastaan kolme prosenttia.

Väestöosuuksien suuret sukupuolittaiset erot heijastelevat aiempien vuosien sterilointimäärien sukupuolieroja. Steriloimistilastojen mukaan vuosina 1980-95 miesten osuus steriloinneista oli vain 5 prosenttia. Vaikka miesten osuus onkin kasvanut 23 prosenttiin vuosina 2003-05, tehdään valtaosa steriloinneista edelleen naisille. Sairaanhoitopiireittäin tarkasteltuna sterilointien sukupuolierot olivat merkittävät. Vuonna 2005 Keski-Suomessa lähes puolet steriloiduista oli miehiä (47 %), Päijät-Hämeessä sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissäkin yli kolmannes (35 %). Pienimmät Manner-Suomen miesten osuudet olivat Itä-Savon (11 %), Pohjois-Savon (15 %) ja Pohjois-Karjalan (16 %) sairaanhoitopiireissä.

Sairaalahoito

Vuosina 2000-03 miesten keskimääräinen steriloinnin sisältävä hoitojakso oli 1,0 päivää ja naisten 1,7 päivää. Miesten steriloinneista 99 prosenttia tehtiin yhden hoitopäivän aikana, kun vastaava osuus naisilla on 78 prosenttia. Naisten steriloinneista 4 prosenttia tehtiin kahden hoitopäivän aikana, 5 prosenttia kolmen hoitopäivän aikana, 7 prosenttia neljän tai viiden hoitopäivän aikana ja 5 prosentissa hoitopäiviä on vähintään kuusi. Osa naisten sterilointien pitkistä hoitojaksoista selittynee sterilointiin johtaneista sairauksista taikka sitä edeltäneestä synnytyksestä tai raskauden keskeytyksestä.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen naisten steriloinneista 81 prosenttia tehtiin tähystystekniikalla, 16 prosenttia laparotomiateitse ja 3 prosenttia muulla tavoin. Käytännössä kaikki miesten steriloinnit tehtiin katkaisemalla siemenjohtimet.

Sairaalahoitoa vaatineet komplikaatiot

Vuosina 2000-03 raportoitiin steriloimisrekisteriin komplikaatio 1,0 prosentille naisten steriloinneista ja 0,4 prosentille miesten steriloinneista. Naisilla ilmoitettiin 4-17 laparotomiaa vaativaa komplikaatiota ja 32-62 muuta komplikaatiota vuodessa. Laparotomian vaatineita komplikaatioita olivat muun muassa kiinnikkeet, verenvuoto tai kohdun tai suolen perforaatio. Muita mainittuja komplikaatioita olivat esimerkiksi haavainfektio, hematooma, kipu, vuoto haavasta, kuume ja ompeleiden irtoaminen. Vuosittain ilmoitetaan alle 10 miesten sterilointien komplikaatiota, eikä niiden vakavuudesta tai seurauksista kerätä tarkempaa tietoa steriloimisrekisteriin.

Hoitoilmoitusrekisterin tietojen mukaan steriloimisrekisterin komplikaatiotiedot ovat aliarvioita. Laskimme varovaisen arvion sisällyttämällä mukaan vain kliinisesti ajatellen selvät sterilointiin liittyvät komplikaatiot. Tämän mukaan 2,7 prosentille naisista ja 1,4 prosentille miehistä tulee sairaalahoitoa vaativa komplikaatioita. Naisten kohdalla tarkastelimme erikseen raskauden keskeytyksen tai synnytyksen yhteydessä tehtyjä sterilointeja, eikä komplikaatioiden osuus niissä ollut suurempi kuin pelkissä steriloinneissa.

Komplikaatiomääriä tarkastellessa on muistettava, että osa komplikaatioista johtuu sterilointiin johtaneista sairauksista ja tiloista. Rekistereistä kerätyllä aineistollamme ei näitä tapauksia voinut selvittää tarkemmin, vaan asian selvittämiseksi olisi tehtävä erillinen tutkimus sairauskertomustietojen pohjalta.

Pohdinta

Steriloimis- ja hoitoilmoitusrekisterien yhdistäminen osoitti, ettei sterilointien väheneminen johdu heikentyneestä rekisteröinnistä. Tieto 2005 -työryhmä suositteli Sosiaali- ja terveydenhuollon tietouudistus 2005 -raportissaan, että steriloimistietoja voitaisiin tulevaisuudessa kerätä vain hoitoilmoitusrekisterin kautta ja steriloimisrekisteri lakkautettaisiin (4). Tämä edellyttää, että hoitoilmoitusrekisteristä saadaan vähintään vastaavat tiedot kuin steriloimisrekisteristä. Perinteisesti steriloinnit on tehty sairaaloissa, mutta viime vuosina yhä suurempi osa etenkin miesten steriloinneista on siirtynyt julkisista sairaaloista yksityisille lääkäriasemille, joista tietoja ei toistaiseksi kerätä hoitoilmoitusrekisteriin.

Steriloimisrekisterin mukaan vuonna 2005 miesten steriloinneista 85,0 prosenttia (1 548) tehtiin julkisella sektorilla ja 15,0 prosenttia (273) yksityisellä sektorilla. Naisten steriloinneista 99,7 prosenttia (5 085) tehtiin julkisessa sairaalassa ja vain 0,3 prosenttia (17 sterilointia) yksityisissä terveydenhuollon toimintayksiköissä.

Vaikka hoitoilmoitusrekisterin tietojen on arvioitu olevan hyvin luotettavia (8,9), kattavat sterilointitiedot saadaan ainoastaan erillisestä steriloimisrekisteristä, erityisesti miesten kohdalla. Toisaalta steriloimisrekisterin 95 prosentin kattavuutta voidaan parantaa yhdistämällä hoitoilmoitusrekisterin tiedot steriloimisrekisteriin ja pyytämällä sairaaloita jälkikäteen täydentämään steriloimisrekisteristä puuttuvat tapaustiedot.

Kysymystä steriloimisrekisterin korvaamisesta hoitoilmoitusrekisterin tiedoilla voidaan tarkastella myös eettiseltä kannalta. Ovatko steriloinnit niin erityisiä toimenpiteitä, että niiden seuraamiseen tarvitaan oma erillinen rekisteri? Hemmingin ym. (1) mukaan steriloinnit erottaa muista ehkäisymenetelmistä kolme seikkaa: steriloinnin suorittaminen vaatii kirurgisia taitoja, sterilointi on yleensä pysyvä ja peruuttamaton toimenpide ja steriloinnilla on historiallisista syistä negatiivinen leima.

Mielipiteet sterilointien yhteiskunnallisesta valvonnasta lainsäädännön avulla ja niiden seuraamisesta erityisellä rekisterillä vaihtelevat. Toisaalta voidaan ajatella steriloinnin olevan potilaan ja hänen lääkärinsä välinen yksityinen terveysasia. Toisaalta yhteiskunnallinen valvonta voi estää sterilointiin painostamisen vastoin henkilön tahtoa ja lisätä harkintaa toimenpiteen suhteen esimerkiksi kehitysvammaisten ja muiden erityisryhmien kohdalla. 30 vuoden ikäraja on matala steriloinnin perusteena, kun synnyttäjien keski-ikä on nykyään noin 30 ikävuotta (1). Steriloimisrekisterin säilyttämistä puoltavat kattavien tilastotietojen saaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksenteon tueksi sekä mahdollisuus käyttää steriloimisrekisterin tietoja seksuaali- ja lisääntymisterveyden tieteellisissä tutkimuksissa. Lisäksi steriloimisrekisteristä tuotetaan tilastoja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen valvontatehtäviä varten.

Sterilointi on ainoa ehkäisymenetelmä, josta kerätään järjestelmällisesti tietoja. Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 -kyselyn mukaan sterilointi oli tehty 13 prosentille 35-39-vuotiaista naisista ja 29 prosentille 40-44-vuotiaista naisista (10). Steriloimisrekisterin mukaan steriloitujen 50-vuotiaiden naisten osuus on kymmenkertainen samanikäisten miesten osuuteen verrattuna (kuvio 2). Vaikka sterilointien sukupuolijakauma onkin tasaantunut, vaihtelevat miesten osuudet steriloitujen kokonaismäärästä merkitsevästi sairaanhoitopiireittäin (2). Sterilointi ei kuulu hoitotakuun piiriin (11), joten eri sairaanhoitopiirit saattavat suhtautua toimenpiteeseen eri tavoin. Alueellisia hoitokäytäntöeroja ja niiden yhteyttä esimerkiksi kohdunpoistojen määriin olisi syytä tutkia tarkemmin.

Vuonna 1994 tehdyn kyselyn mukaan 9 prosenttia suomalaisista naisista käytti sterilointia ehkäisymenetelmänä. Useimmat naiset olivat tyytyväisiä ratkaisuunsa, mutta noin 9 prosenttia steriloiduista naisista katui valintaansa myöhemmin (1). Steriloinnista ei ole osoitettu terveydellistä haittaa naiselle eikä miehelle (2,12), mutta steriloinnin purkaminen ei aina onnistu.

Naisen steriloinnin purkamisessa munanjohdinten katkaistut päät liitetään kirurgisesti yhteen ja miehen sterilointi puretaan liittämällä siemenjohdinten katkaistut päät kirurgisesti takaisin yhteen. Naisten kohdalla raskaus onnistuu steriloinnin purkamisen jälkeen noin 50-80 prosentissa tapauksista. Jos miehen kohdalla steriloinnin purkaminen tehdään alle kolmen vuoden kuluttua steriloinnista, raskaus alkaa noin 70 prosentissa tapauksista, mutta jos purkuun ryhdytään yli 15 vuoden jälkeen, raskauden todennäköisyys on vain 30 prosenttia (13).

Naisten ehkäisymenetelmät hedelmällisen iän loppupäässä ovat muuttumassa, mikä näkyy sterilointien vähenemisenä. Osittain syynä voi olla uusien ehkäisymenetelmien, kuten hormonikierukan, käytön yleistyminen ja toisaalta lasten hankkimisen siirtyminen vanhemmalle iälle. Saattaa myös olla, että mahdollisuus lasten hankintaan halutaan säilyttää vanhemmallakin iällä. Näitä syitä ei voi tutkia rekisteritietojen perusteella, vaan tarvitaan erillisiä lisääntymisikäisten naisten ja miesten kysely- ja haastattelututkimuksia. Vastaava sterilointien vähenevä suuntaus nähdään myös muissa Pohjoismaissa, etenkin naisilla (14). Tämä viittaa siihen, että ilmiö on sosiaalinen ja kulttuurinen.

Vaikka lisääntymisterveyden tilastointi onkin maassamme kattavaa, on seksuaaliterveyden seurannassa vielä selviä puutteita (15). Myös seksuaali- ja lisääntymisterveyden raportointiin kaivataan yhtenäistämistä ja koostavaa raportointia, kuten sosiaali- ja terveysministeriön seksuaali- ja lisääntymisterveyden työryhmä raportissaan ehdottaa (16).

Tästä asiasta tiedettiin

Steriloinnit ovat vähentyneet viime vuosina. Heikentyneen rekisteröinnin on epäilty selittävän kehitystä.

Tämä tutkimus opetti

Steriloinnit ovat vähentyneet varsin tasaisesti alueellisesti ja eri ikäryhmissä.

Naisten steriloinnit ovat vähentyneet enemmän kuin miesten. Kehitystä ei selitä heikko sterilointien rekisteröiminen, sillä yli 95 prosenttia tapauksista oli ilmoitettu steriloimisrekisteriin.