Kuinka kertoa huonot uutiset?
Vuorovaikutus on lääkärin tärkein työväline – ja joskus myös kipein ongelmakohta. Tieto kanssakäymisen lainalaisuuksista auttaa lääkäriä toimimaan kiireen keskellä järkevästi.
http://www.laakarilehti.fi/pics/laakarit_seurahuoneella_oulussa13.jpg
Haastavimpia tilanteita lääkärin ja potilaan välisessä vuorovaikutuksessa ovat ne, joissa lääkärillä on kerrottavanaan huonoja uutisia, mutta samalla kiire toiseen paikkaan toisen potilaan asioiden pariin. Miten näistä tilanteista selviää kompastelematta?
Oulussa järjestetyssä vuorovaikutuskoulutuksessa tätä pohti joukko syöpäpotilaita hoitavia lääkäreitä eri erikoisaloilta.
Yleisön eteen marssitettiin lääkäri-näyttelijöitä, jotka kävivät läpi elämänsä kovimpia – todellisiin potilastapauksiin perustuvia – tilanteita. Ensimmäinen potilas sai yllätyksekseen kuulla sairastavansa levinnyttä keuhkosyöpää. Toiselle potilaalle lääkärin oli kerrottava, etteivät tähänastiset hoidot enää auta. Kolmannen potilaan haimasyövälle ei ollut enää mitään tehtävissä, vaan edessä oli lyhyt saattohoito, vaikka kotona oli rippikouluikäinen tytär ja elämää piti olla edessä vielä vuosikymmeniä.
Näyttelijät, onkologi Jaana Kaleva-Kerola Länsi-Pohjan keskussairaalasta, keuhkolääkäri Juho Lehto HUS:n Hyvinkään sairaalasta ja onkologi Eeva Rahko OYS:sta hoitavat työssään syöpäpotilaita, joten tilanteet ja niissä heräävät tunteet ovat heille tuttuja.
Lääketieteellistä ammattikieltä suoltavan lääkärin kiireinen puhetulva saa yleisön kiemurtelemaan tuoleillaan ja naurahtelemaan, nuoren kuolemaa tekevän yksinhuoltajaäidin hämmennys, ahdistus ja suru saa silmät kostumaan.
Tällaista meidän työmme välillä on, yleisö myötäilee. Esitysten jälkeisissä keskusteluissa pohditaan yhdessä sitä, mikä tilanteissa meni pieleen ja mikä onnistui. Tunnistinko itseni ja oman tapani tehdä työtä?
Keskustelu rönsyää käytännön työn ongelmakohtiin. Missä vaiheessa tietoa tulee niin paljon, ettei potilas pysty omaksumaan sitä? Onko sopivaa, että huono uutinen kerrotaan osastokierrolla huonetovereiden kuunnellessa? Miten ottaa puheeksi DNR-päätös?
Mistä empatiaa joka kohtaamiseen?
Keuhkolääkäri Riitta Mäkitaro OYS:sta huomasi esityksiä seuratessaan pohtivansa sitä, kuinka vaikeaa kieltä itse mahtaakaan käyttää ja mitä potilas siitä ymmärtää.
– Nuorempana oli paljon hankalampi kertoa potilaalle, että tämä sairastaa syöpää tai että syöpä on levinnyt. Kokemuksen myötä se on tullut helpommaksi, mutta silti tilanne on aina haastava ja vaatii itsensä kokoamista ja keskittymistä.
Mäkitaro näkee, että asiat kannattaa hoitaa kerralla hyvin. Siksi huonon uutisen kertomiseen on hyvä varata kunnolla aikaa.
– Jos yrittää hoitaa tilanteen nopeasti, niin asian joutuu kertomaan uudestaan seuraavalla kerralla. Mitä enemmän satsaa alkutilanteeseen, sen helpommalla kaikki pitemmän päälle pääsevät.
Riittämättömyyden tunne ja kiire kulkevat kaiken aikaa lääkärin kantapäillä.
– Syöpätaudeilla vuorovaikutustilanteiden haasteellisuus tulee siitä, että jokaisella potilaalla on vakava sairaus ja lääkärin pitäisi löytää jokaiseen kohtaamiseen empaattisuutta ja läsnäoloa, pohtii OYS:n sytostaattipoliklinikalla työskentelevä syöpälääkäri Katariina Klintrup.
Mukavan konkreettinen kurssilta saatu ajatus työn hallintaan oli Klintrupin mielestä se, että puhelimen voi vastaanoton ajaksi jättää vastaanottoavustajalle.
Pysähdy kiireen keskellä
Gynekologisten syöpien lääkäri Marja Simojoki OYS:sta uskoo, että vuorovaikutuskoulutus kantaa eteenpäin arkityössä.
– Näytelmiä seuratessani näin omia hyviä ja huonoja puoliani, ja saatoin peilata omaa lääkärinä oloani ja toimintaani. Varmaankin jatkossa huomaan tietyissä tilanteissa, että ai niin, nyt toimin noin, ja voin muuttaa tapojani.
Hyvä tilanne taitojen kehittämiseen on Simojoen mielestä ihan tavallinen kahvipöytäkeskustelu, jossa voi kollegan kanssa purkaa hankalaa vuorovaikutustilannetta, ja miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin. Vuorovaikutuskoulutuksessa on paljon samaa: kun yhdessä keskustellaan onnistuneista ja epäonnistuneista tilanteista, jokainen oppii jotakin.
– Vuorovaikutustilanteesta voi muodostua haastava, jos potilaalla on eri odotukset kuin lääkärillä. Silloin potilaalle voi tulla negatiivisia tai jopa aggressiivisia tunteita. Jos tällainen tilanne tulee yllättäen, lääkärin voi olla vaikea suhtautua ammattimaisesti, Simojoki pohtii.
– Kaikki kiteytyy siihen, miten osaa laskea kierrokset ja pysäyttää itsensä tilanteeseen, jossa potilaalle pitää kertoa syöpädiagnoosista, vaikka itsellä on kiire ja kenties pinna palanut hetkeä aikaisemmin, näkee kirurgiaan erikoistuva lääkäri Miikka Frant Länsi-Pohjan keskussairaalasta.
Koulutuksen antina hän oivalsi, ettei ole oikeaa ja väärää tapaa kertoa vakavaa asiaa, vaan siihen voi kehittää omalle persoonalleen sopivan tavan. Usein kollegan toimintaa seuraamalla voi löytää uusia keinoja hankaliin vuorovaikutustilanteisiin.
Koulutuksen järjesti lääkealan yritys Eli Lilly Oy.
10 askelta alkuun
Kun sinulla on huono uutinen, rauhoitu hetki itseksesi ja mieti, miten kerrot.
Tunnista, että se mitä tulet kertomaan, muuttaa potilaan elämän kokonaan.
Istu alas, ota katsekontakti, sano yksi varoituslause ja kerro sitten itse asia tiiviisti.
Muista, että ihminen kykenee omaksumaan tietoa vain rajallisen määrän kerrallaan.
Kysy ja kuuntele: mikä on potilaan oma käsitys tilanteesta.
Kartoita hiukan kokonaisuutta: Onko potilaan elämäntilanteessa jotain erityistä? Mitä potilas tästä vastaanotosta haluaa?
Suhtaudu huonojen uutisten kertomiseen kuin vaativaan toimenpiteeseen. Muista, että se on työnä kuormittavaa kenelle tahansa.
Potilaan suuret tunteet eivät ole vaarallisia. Tunteen kanssa olemista voi opetella sietämään.
Vedä yhteen mitä vastaanotolla on tehty, mitkä ovat suunnitelmat ja mihin voi ottaa yhteyttä.
Tieto vuorovaikutuksen lainalaisuuksista auttaa kiireen keskellä.
Anne Seppänen
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Lue koko juttu perjantaina 9.3. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.
