Kuka voi saada hedelmöityshoitoja?

Hedelmöityshoitojen rajoista pitäisi keskustella, jotta ei syntyisi tilannetta, jossa eri paikoissa lakia tulkitaan eri tavoin, sanoo osastonylilääkäri Hannu Martikainen OYS:n naistentautien poliklinikalta. Hoitava lääkäri joutuu pohtimaan mm. potilaansa tulevaa vanhemmuutta.

http://www.laakarilehti.fi/pics/hannu_martikainen05.jpg

Hedelmöityshoitolaki velvoittaa hoitoja antavan lääkärin asettamaan myös hoidon rajoja. Naisen ikä ja terveydentila ovat tavallisimpia asioita, joihin liittyen rajoja vedetään. Aina päätöksenteko ei ole helppoa.

Vaikein tilanne on, kun lääkäri joutuu pohtimaan hoidon epäämistä silloin, jos – lakitekstiä mukaillen – on ilmeistä, ettei lapselle voida turvata tasapainoista kehitystä.

– Hoitava lääkäri päättää, onko hoidon antamiselle edellytyksiä, vaikka tietysti yksiköissä voidaan keskustella asiasta keskenään, sanoo osastonylilääkäri Hannu Martikainen OYS:n naistentautien poliklinikalta.

– Jos ajatellaan lapsen etua, käytettävien kriteerien valitseminen ei aina ole yksinkertaista. Kaikissa klinikoissa ei ole edes psykologeja, joita voisi käyttää apuna.

– Tämä on periaatteessa mission impossible: eihän siitä kukaan voi sanoa mitään. Kyseessä on vähän sama asia kuin kenelle annat aseluvan, kärjistää vastaava lääkäri Niklas Simberg hedelmöityshoitoklinikka Fertinovasta.

Sekä Martikainen että Simberg kohtaavat vuosittain useampia tapauksia, joissa hoito joudutaan epäämään, koska on ilmeistä, että lapsen tasapainoinen kehitys vaarantuisi. Martikainen toivoo, että asiasta keskusteltaisiin, jotta ei syntyisi tilannetta, jossa eri paikoissa lakia tulkitaan eri tavoin.

– Kovinkaan laajaa keskustelua ei ole käyty siitä, miten nämä asiat pitäisi järjestää, jotta parin oikeusturva toteutuisi.

Mikä ennustaa 
vanhemmuutta?

Lastenpsykiatri Leena Repokari HYKS:n naisten- ja lastentautien tulosyksikön lastenpsykiatrian yksiköstä on samaa mieltä siitä, että lääkäri on hankalan päätöksen äärellä miettiessään, pystyykö hedelmöityshoitoa pyytävä pariskunta turvaamaan lapsen tasapainoisen kehityksen.

– Vanhemmuus on niin monisäikeinen asia, että sen ennakoiminen on todella vaikeaa. On todella vähän sellaisia merkkejä, joiden perusteella voitaisiin luotettavasti sanoa, ettei henkilöstä tulisi riittävän hyvää vanhempaa, Repokari sanoo.

Ilmeistä se on, jos vanhemmaksi haluava on pedofiili, päihdeongelmainen tai jos hänellä on vakava hoitamaton mielenterveyden häiriö. Tilanteen perinpohjainen arviointi on tarpeen myös silloin, jos henkilöltä on otettu aikaisempi lapsi huostaan.

– On myös tilanteita, joissa hedelmöityshoitoa pyytävällä on jotain rajoituksia fyysisissä toiminnoissa. Pienen lapsen rakastaminen on nimenomaan hoivaamista, ja vaikka apua saisikin, ei voida lähteä siitä, ettei vanhempi pysty lainkaan itse hoitamaan lastaan, Repokari sanoo.

HYKS:n naisten- ja lastentautien tulosyksikössä on aloitettu yhteistyö, jossa hedelmöityshoitoja antava lääkäri voi tarvittaessa lähettää hoitoa toivovan parin konsultaatiokäynnille lastenpsykiatrian yksikköön.

– Olemme tavanneet pareja ja keskustelleet heidän kanssaan. Usein he ovat itsekin miettineet näitä asioita, mutta me voimme lapsen kehityksen ammattilaisina tuoda esiin sellaisia näkökulmia, joita he eivät ole tulleet ajatelleeksi, Repokari kertoo.

Hän toivoo, että tällainen yhteistyö lisääntyisi. Tilanteita käsittelemään tarvittaisiin moniammatillinen tiimi, jotta lääkäri ei jäisi vaikean päätöksen kanssa yksin. Olisi myös hyvä, jos keskusteluja voitaisiin käydä varsin matalalla kynnyksellä.

Ikäraja vaihtelee

Hedelmöityshoitolakiin ei ole kirjattu ikärajoja, joiden jälkeen hoitoja ei saisi antaa. Julkisella puolella hedelmöityshoitojen yläikäraja liikkuu 38–40 ikävuoden tietämillä. Yksityisellä puolella hoidetaan jopa 45-vuotiaita. Myös hoitojen määrää rajoitetaan julkisella puolella.

– Kolme varsinaista hoitokertaa on aika tavallinen määrä. Jos siitä poiketaan kovin paljon, on vaikea pysyä hoitotakuussa, Martikainen pohtii.

Yksityisklinikoiden toimintaa hoitotakuu ei kurista, joten jos potilas haluaa, edellytyksiä näyttäisi olevan ja rahat riittävät, useampiakin hoitokertoja voidaan tehdä.

– Tämä on äärettömän tapauskohtainen asia. Jokaisen hoidon jälkeen se pitää käydä läpi ja miettiä, onko edellytyksiä jatkaa: onko hoito tehty parhaalla mahdollisella tavalla, voiko jotain tehdä toisin tai pitäisikö jokin asia vielä tutkia, kuvaa Niklas Simberg.

Omalla tavallaan hedelmöityshoitoja rajoittaa myös Kela. Hedelmöityshoitojen korvattavuusperuste on jokin hedelmättömyyttä aiheuttava sairaus. Myös julkisissa sairaaloissa edellytetään sairausdiagnoosia. Tietynlaisena yläikärajana Kelalla on 43 vuotta, sillä sen jälkeen hoitoja ei korvata suorakorvausmenettelyllä, vaan korvauksia on erikseen haettava Kelan toimistosta.

Anne Seppänen

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Lue lisää perjantaina 3.8.2012 ilmestyvästä Lääkärilehdestä.