Viitehintajärjestelmä sai yksimielisen tuen valiokuntakäsittelyssä
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta hyväksyi yksimielisesti myös analogiamenetelmäpatentilla suojattujen lääkkeiden tuomisen lääkevaihdon piiriin.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalta on valmistunut yksimielinen mietintö sairausvakuutuslain ja lääkelain muuttamisesta (StVM.24/2008). Muutoksilla otetaan lääkekorvauksissa käyttöön viitehintajärjestelmä lääkekorvausmenojen kasvun hillitsemiseksi ja edullisimpien vaihtokelpoisten valmisteiden käytön edistämiseksi.Valiokunta pitää tärkeänä, että potilaalle sairauden vuoksi aiheutuvia kustannuksia voidaan alentaa. Tämä vaikuttaa osaltaan myönteisesti myös terveyden edistämiseen, terveydenhuollon tasa-arvoiseen saatavuuteen ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseen.
Viitehintajärjestelmä koostuu viitehintaryhmistä, jotka perustuvat Lääkelaitoksen ylläpitämään luetteloon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Viitehintaryhmälle asetettava viitehinta on korkein hinta, jonka perusteella viitehintaryhmään sisällytetyn lääkevalmisteen korvauksen suuruus voidaan laskea.
Valiokunta hyväksyi yksimielisesti myös lääkelain muutoksen, jonka perusteella lääkevaihdon ulkopuolelle ei enää rajata analogiamenetelmäpatentilla suojattuja lääkevalmisteita.
Lain täytäntöönpanossa tulee valiokunnan käsityksen mukaan seurata erityisesti lääkkeiden saatavuutta sekä apteekkien ja Kansaneläkelaitoksen välisen suorakorvausjärjestelmän toimivuutta, jotta potilaiden asianmukainen lääkehoito voidaan varmistaa myös lääkkeiden tilapäisten saatavuusongelmien aikana.
Valiokunta toteaa, että hallituksen esitykseen sisältyvät toimenpiteet eivät todennäköisesti jatkossa riitä lääkekustannusten kasvun hallitsemiseen. Yksittäisten keinojen vaikutus korvausmenoon on eri maissa todettu riittämättömäksi ja keinona on käytetty mm. erilaisia hintakontrollimenetelmiä, korvattavan lääkemäärän rajoittamista, lääkärien lääkebudjetteja ja lääkemääräyspalautteita. Hyvän lääkehoidon turvaaminen kaikille sitä tarvitseville kohtuullisin kustannuksin edellyttää uusien ratkaisujen kehittämistä kustannusten kasvun hallintaan myös tulevaisuudessa.
