Neurologian erikoislääkäri Kati Juva on erittäin tyytyväinen sosiaali- ja terveydenhuollon adoptioperheelle tarjoamiin palveluihin: turvaverkko on pitänyt. Juvan nyt 11- ja 14-vuotiaat lapset tulivat Suomeen alle 1-vuotiaina Etiopiasta.

Maahantulotarkastus tehtiin molemmille lapsille Auroran sairaalan trooppisten tautien poliklinikalla Helsingissä.

- Tarkastukset sujuivat hyvin. Lääkärit tiesivät tarkkaan, mitä he hakivat. Giardiaasi löytyi molemmilta lapsilta, mutta ei mitään vakavampaa, Kati Juva kertoo.

Juva oli saanut lasten perusterveystarkastusten tulokset Etiopiasta, eikä niissä raportoitu ongelmista.

- Tietenkin tiesin, että adoptiolapsilla on keskimääräistä enemmän myös somaattista sairastavuutta ja heillä voi ilmetä mm. infektiotauteja.

Erikoisosaamista löytyi

Neuvolan nelivuotistarkastuksessa huomattiin, että tytär ei näe hyvin. Perhe sai neuvolasta maksusitoumuksen yksityiselle silmälääkärille, joka osoittautui trooppisten silmäsairauksien asiantuntijaksi.

- Kollega oli ollut töissä Afrikassa ja tiesi heti, että tummaihoisen pupilleja ei saa laajennettua tavallisilla aineilla iiriksen laimeampien reaktioiden vuoksi. Saimme tipat mukaan, ja lääkäri tarkasti lapsen silmät myöhemmin uudestaan. Samalla käynnillä tutkittiin myös pojan näkö - jokisokeutta ei onneksi löytynyt.

Kati Juva on iloinen siitä, että lasten kanssa tekemisissä olleet terveydenhuollon ammattilaiset ovat olleet trooppisten tautien erikoisosaajia, jotka ovat ymmärtäneet myös lasten etnisen taustan.

Perusterveydenhuolto riittää

Tyttärellä ilmeni sittemmin erilaisia oppimisvaikeuksia, ja neuvolan tarkastuksessa hänellä todettiin laaja-alainen oppimishäiriö.

- Adoptiolapsilla esiintyy keskimääräistä useammin tällaisia ongelmia. Tytär on saanut oppimishäiriöön hyvää tukea sosiaali- ja terveydenhuollosta, ja hän on nyt erityisluokalla.

Kati Juvan mielestä adoptiolasten terveystarkastukset hoituvat hyvin perusterveydenhuollossa, kunhan konsultaatiomahdollisuudet erikoissairaanhoitoon ovat olemassa.

Toisaalla avusta on taisteltu

Kaikissa adoptioperheissä kokemukset eivät ole yhtä auvoisia. Neuvolassa ei otettu huomioon adoptiolapsen sairaushistoriaa lähtömaassa. Lapsella oli ollut korvatulehduksia jo pitkään, ja kierre paheni Suomeen tulon jälkeen. Näin kertoo nyt 10- ja 7-vuotiaiden etiopialaisten lasten äiti, joka ei halua nimeään julkisuuteen.

- Korvat puhkesivat ja valuivat mätää, ja antibioottikuuri seurasi toistaan. Lääkäri odotti liian kauan, ennen kuin laittoi putket korviin. Olin kuitenkin kertonut, että lapsella oli pitkä korvatulehduskierre. Kyllä sairaushistoria pitää ottaa huomioon, äiti huomauttaa.

Sama lapsi sairastui vesiripuliin, jota ei ryhdytty neuvolassa tutkimaan, ennen kuin perhe vaati ponnekkaasti. Äidille vakuutettiin, että lapsi reagoi tällä tavoin elämänmuutokseen.

Adoptioneuvonta varoitti terveysongelmista

Perhe osasi varautua siihen, että lapsilla voi ilmetä erilaisia terveysongelmia. Adoptioneuvonnassa perheelle kerrottiin mm. siitä, että lasten kehitys on saattanut viivästyä lastenkodissa vietetyn ajan vuoksi. Lapset tulivat Suomeen neljän kuukauden ja puolentoista vuoden iässä.

- Tiesimme, että toinen lapsista oli ollut aliravitsemuksen takia Etiopiassa sairaalahoidossa kaksi kuukautta. Toisella lapsella oli ollut korvatulehdusten lisäksi mm. anemiaa ja vatsatauteja viimeisimmän lastenkodissa vietetyn jakson aikana.

Maahantulotarkastukset menivät äidin muistojen mukaan hyvin. Toisella lapsella huomattiin tarkastuksessa salmonella.

Omaa aktiivisuutta on tarvittu

Äidin mukaan perheen on pitänyt toisinaan taistella avun saamiseksi terveydenhuollosta. Viimeisin tällainen kokemus perheellä on lasten psykoterapiapalveluista: terapia järjestyi lopulta TYKS:ssa puolentoista vuoden hakemisen jälkeen.

- Loukkaannuin pahasti onnettomuudessa. Toinen lapsistamme reagoi tapahtumiin taantumalla kehityksessään erittäin paljon. Neuvolapsykologin kautta asia ei mennyt eteenpäin. Seinä nousi vastaan ja käännyimme Pelastakaa Lapset ry:n puoleen.

Taistelutahtoa on tarvittu myös silloin, kun toinen lapsista sairastui epilepsiaan 4-vuotiaana. Alun jälkeen palvelu on kuitenkin ollut hyvää, ja apua on ollut aina saatavilla.

- Kaikista terveydenhuollon asioista on pitänyt ottaa itse aktiivisesti selvää. Vertaistukea ja tietoa olemme saaneet mm. adoptioperheiden yhdistykseltä.

Lue myös artikkeli, s. 775-81.