Kun terveyshallintotieteilijä ja lääkäri päästetään samaan huoneeseen, käynnissä on pian mehukas, jopa kovaääninen väittely. Terveystieteilijä vetoaa tilastoihin ja ismeihin, lääkäri vakuuttaa puhuvansa kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Sairaudet ovat muoti-ilmiöitä. Viime vuosituhannella vannottiin sepelvaltimotaudin nimiin, sitten keksittiin tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Syöpä sykähdytti hieman burnoutin jälkeen.

Yhdessä välissä kaikilla piti olla osteoporoosi.

Tämän kevään ehdoton hittituote ovat erektiohäiriöt. Internet pursuilee vinkkejä ja pikatestejä, joilla voi mitata omaa trendikkyyttään.

- Ennen meillä oli sairaita, joiden hoitoon yritettiin etsiä keinoja, nyt meillä on menetelmiä, joille etsitään asiakkaita, sanoo dosentti

Markku Myllykangas

Kuopion yliopistosta.

Myllykangas on harvalukuisia suomalaisia medikalisaatiokriitikkoja - eikä lainkaan sieltä hiljaisimmasta päästä. Hän puhui viime viikolla Stakesin terveydenhuollon teknologiaa käsittelevässä seminaarissa. Myllykankaan yhtä teräväkielinen "kollega"

Olli-Pekka Ryynänen

puhui samaan aikaan Talentumin järjestämässä terveydenhuollon bisnespäivässä.

Myllykangas ja Ryynänen kutsutaan puhumaan, kun kaivataan ravistelua. Harvoin he pettävät.

Mutta onko vahvana elävä lääkäriprofessio valmis ottamaan kritiikkiä vastaan?

Kantti kestää ainakin niin kauan, kun puhutaan medikalisaatiosta yleisellä tasolla tai kritisoidaan lääketeollisuuden ylivaltaa.

- Kaikissa länsimaissa terveydenhuoltoon kohdistuvat odotukset ovat jatkuvasti kasvaneet samalla kun käytettävissä olevat voimavarat ovat lisääntyneet vain niukasti, sanoo Olli-Pekka Ryynänen.

Hän muistuttaa, että useimmat terveydenhuollon kustannusnousuun vaikuttavat tekijät eivät edes ole yhteiskunnallisin toimin muutettavissa. Terveydenhuoltoa ja lääketiedettä pidetään myös itsessään sairautta lisäävinä tekijöinä niiden aiheuttaessa esimerkiksi potilasvahinkoja.

- Jos lasketaan eri toimialoista saatavaa terveyshyötyä, tuottavin ei suinkaan ole terveydenhuolto, vaan koulutoimi, muistuttaa lääkintöneuvos

Jouko Isolauri

. Koulutetut elävät pisimpään - ja terveempinä.

Isolauri kritisoi vaatimusta suuremmista terveydenhuollon yksiköistä. Hänen mukaansa oleellisempaa on hoitoprosessien kehittäminen ja yksiköiden välinen yhteistyö. Myös huonosti vaikuttavien hoitojen karsiminen säästäisi kustannuksia.

Onko turhaa hoitoa?

- Erityisen kalliiksi yhteiskunnalle tulee ihmisen viimeinen elinvuosi, muistuttaa Talentumin seminaarissa puhunut terveyshallintotieteen professori

Juha Kinnunen

.

Hän soisikin jokaisen ihmisen miettivän valmiiksi, miten haluaa itseään viime vaiheessa hoidettavan.

- Kalliita ja raskaita toimenpiteitä tehdään parantumattomasti sairaalle, kritisoi Kinnunen.

- Ei kyllä tehdä mitään tarkoituksella turhaan! tuohtuivat seminaarin lääkäri-osanottajat. He moittivatkin Kinnusen näkemyksiä vanhentuneiksi ja nykyarjesta vieraantuneiksi.

- Joskus esimerkiksi syöpäpotilaalle suoritettava leikkaus tehdään kipujen lievittämiseksi ja viimeisten viikkojen tai kuukausien elämänlaadun parantamiseksi. Onko se silloin turhaa? kysyttiin.

Lääkärit myös huomauttivat, ettei kukaan pysty sanomaan etukäteen, mistä vuodesta tulee meille "se viimeinen". Valmistautuminen ei ole ongelmatonta.

Juha Kinnunen myöntyi perääntymään vain hieman; hän sanoi yhä kaipaavansa asennemuutosta kuoleman kohtaamiseen.

Markku Myllykangas vaatii asennemuutosta varsinkin terveydenhuollossa.

- Monet kliinikot ja lääkärit välttelevät ja kieltävät kuoleman taistellen sitä vastaan koneet kuumina, jopa välittämättä potilaan toiveista, hän jyrisee.

Keksitäänkö hoito dysmusiaan?

Medikalisaatio iskee mitä yllättävimmiltä tahoilta.

- Luin äskettäin lehdestä uudesta diagnoosista, dysmusiasta, kertoo Olli-Pekka Ryynänen.

Tämä developmental musical dyslexia -oireyhtymä aiheuttaa musiikin kuulemisen ja tuottamisen vaikeuksia.

- Kun sitten aikanaan terapia keksitään, minä voisin ilmoittautua ensimmäisenä! Omaksi hoitotavoitteekseni asettaisin sen, että hoitojakson jälkeen pystyisin sietämään Värttinää, Ryynänen sanaili.

Vakavoituen Ryynänen toteaa, ettei usko pelkän rahan lisäämisen ratkaisevan terveydenhuollon tulevaisuutta. Suuria lisävaroja tai ihmistyövuosia ei edes ole irrotettavissa, eikä kansalaisten veronmaksutahto riitä loputtomiin.

- Pitää myös muistaa, että lisäresurssit aiheuttavat myös lisää kysyntää, mikä nostaa kustannuksia entisestään. Terveydenhuoltomme nykyinen edullisuus perustuu alhaiseen palkkatasoon. Jos maksaisimme rikkaimpien EU-maiden tasoista palkkaa, bruttokansantuoteosuutemme nousisi nykyisestä kahdeksasta 11 prosenttiin.

- Joka tapauksessa palkat tulevat nousemaan, kun kohta eivät hoitajatkaan riitä, vaan heitäkin on houkuteltava palkoilla. Tiedämme myös, että geeniteknologian edistyessä esimerkiksi syövän ja reuman hoito mullistuu, mutta samalla kustannukset nousevat moninkertaisiksi.

Markku Myllykangas kritisoi ihmisen - ja lääkärien - uskoa teknologian autuuteen.

- Teknologinen imperatiivi ajaa lääkäriin hakemaan apua lääketieteellisiin ongelmiin ja ei-sairauksiin. Potilas ei välttämättä ole huomannut, että lääkintäpalveluista on tullut yksi teollisuuden haara, jonka toiminnan tavoite ei välttämättä ole potilaan paras, vaan mahdollisimman suuri tuotto, hän sanoo.

Priorisointi ei ole hoitamatta jättämistä

Olli-Pekka Ryynäsen mukaan tarvitaan sekä rakenteellisia että asenteellisia muutoksia. Kansallinen terveysprojekti on hänen mielestään tuonut vain osittaisparannuksia. Poliitikot näpertelevät ja ovat Ryynäsen mielestä näköalattomia; tarvitaan valtakunnan tason toimenpiteitä, jotka ohittavat kunnallisen itsehallinnon.

Ryynänen vannoo priorisoinnin nimiin korostaen, ettei priorisointi ihannoi kovia arvoja tai uusliberalistista talouspolitiikkaa.

- Priorisointi ei ole säästämistä, vaan voimavarojen järkevää kohdistamista ja käytön optimointia. Koituneet säästöt on yleensä käytetty muiden toimintojen edistämiseen.

- Tavoitteena on tunnistaa vaikuttavuudeltaan heikot hoitomenetelmät ja tunnistaa potilasryhmät, jotka eivät hyödy jostain hoidosta.

Ryynänen muistuttaa, ettei priorisoinnissa ole kysymys siitä, kuka hoidetaan ja kuka jätetään hoitamatta.

- Vaikka valintatilanteita esiintyy, on niiden todellinen merkitys vähäinen. Potilasta hyödyttävästä hoidosta ei luovuta priorisoinnin nimissä, hän painottaa.