Tavallisena alkanut torstai muuttui päiväksi, jota

Eila Rooseli

ei unohda milloinkaan. Kännykkään kilahti viesti: olisiko Rooseli valmis lähtemään Haitin maanjäristysalueelle Punaisen Ristin kahdeksanhenkisen avustusryhmän jäsenenä?

- Suostumista ei tarvinnut juuri miettiä. Nimenomaan tätä vartenhan olen SPR:n toimintaan hakeutunutkin.

Tampereella Hervannan terveysaseman vastuulääkärinä työskentelevä Rooseli suuntasi nyt ensimmäisen kerran kansainvälisiin Punaisen Ristin tehtäviin. Halu auttaa syttyi alun perin Aasian tsunamikatastrofin jälkitunnelmissa.

- Tsunami järkytti itseäni kovasti, ja tapahtumia tuli puitua paljon myös työkavereiden kanssa. Sitten tajusin, että lääkärinähän minä pystyisin tekemään uhrien hyväksi muutakin kuin vain voivottelemaan kotimaassa.

Ensimmäinen mahdollisuus lähteä avustustyöhön tarjoutui jo Pakistanin tulvien jälkeen 2007. Tuolloin kotiasiat kuitenkin estivät osallistumisen.

- Yksinhuoltajana en yksinkertaisesti onnistunut järjestämään lastenhoitoa. Nyt tilanne on otollisempi: vanhin poika on jo 17-vuotias, ja miesystävä on apuna täällä Suomen päässä, kolmen lapsen äiti kertoo.

Lupa äidiltä

Eila Rooselille jäi vain muutama tunti aikaa matkajärjestelyiden tekemiseen.

- Piti varmistaa lähtölupa pomolta - ja tietysti ennen kaikkea omalta äidiltä. Sitten alkoikin armoton delegointi: listani oli täynnä potilaita. Piti myös ratkoa esimerkiksi sellaisia kysymyksiä, kuin mitä tapahtuu henkilökohtaiseen sähköpostiini tuleville laboratoriotuloksille.

Kaiken tohinan keskellä Rooseli ennätti vielä tavata viimeiset potilaat ja ottaa vastaan työtovereiden hyvän onnen toivotuksia.

- Tunteet ovat nousseet pintaan monta kertaa. Eniten mieltä taitaa kuitenkin herkistää tiedossa oleva kuukauden ero lapsista. Tähän mennessä olen tehnyt ilman heitä vain yhden lomamatkan.

Oman turvallisuutensa puolesta Eila Rooseli ei ollut huolissaan. Voimien jakaminen sen sijaan mietitytti hieman.

- Vaikka avun tarve on katastrofialueella varmasti valtava, yli oman jaksamisen ei pidä ponnistella. Tätä on painotettu myös SPR:n valmennuksissa. Ylikierroksilla käyvä tai liian väsynyt avustustyöntekijä ei ole enää hyödyksi.

Avoimin mielin

Yleislääketieteen erikoislääkärinä Eila Rooseli uskoo pystyvänsä olemaan monin tavoin hyödyksi maanjäristyksestä toipuvassa maassa.

- Aikoinaan SPR:n kurssille hakiessani epäilin itsekin, tarvitaanko näissä tilanteissa meikäläistä - kirurgeja ja anestesiologejahan siellä kaivataan. Mutta pian oivalsin, että työ katastrofialueella on paljon muutakin kuin varsinaisten järistyksen aiheuttamien traumojen hoitoa.

Rooseli huomauttaa perusterveydenhuollon tarpeen jatkuvan katkeamattomana silloinkin, kun maan oma järjestelmä on romahtanut täysin. Hän kertookin olevansa varautunut hoitamaan esimerkiksi kroonisesti sairaita potilaita.

Muuten Rooseli suuntasi matkaan mahdollisimman avoimin mielin.

- Ensikertalaisena en osaa edes oikein kuvitella, mitä meitä on vastassa. Asenteeni on se, että kaikesta eteen osuvasta yritetään selvitä. Mielettömästi kyllä jännittää.

Vain bensa puuttuu

Samaan aikaan Eila Rooselin matkakiireiden kanssa SPR:n logistiikkakeskuksessa Tampereen Kalkussa kasattiin avustusryhmän tarvitsemaa välineistöä.

- Suurin osa tavarasta odottaa valmiiksi pakattuna laatikoissa. Näin lastaamiseen sujuu nopeasti lähtökäskyn tullessa, katastrofiavun suunnittelija

Jari Koiranen

sanoo.

Kansainvälinen Punainen Risti koordinoi, millaista apua kustakin maasta lähetetään. Suomesta vietiin ensimmäisessä vaiheessa Haitiin asema, joka tarjoaa lähinnä polikliinista hoitoa. Esimerkiksi leikkauksia ei tällä klinikalla tehdä.

Polttoainetta lukuun ottamatta Suomesta otettiin mukaan kaikki klinikan ja sen henkilökunnan tarvitsema. Lääkkeiden ja hoitovälineiden lisäksi Haitiin lennätettiin siis muun muassa telttoja, sänkyjä, toimistotarvikkeita, kuivamuonaa ja kolme maastoajoneuvoa.

- Puhdasta vettä ensimmäiseen tarpeeseen lähtee matkaan muutama sata litraa, vaikka veden rahtaaminen maapallon toiselle puolelle hölmöltä ehkä tuntuukin. Mutta tuo määrä ei riitä kauan, vaan pian vettä on löydyttävä myös paikan päältä, Jari Koiranen kertoo.

Perusvälineiden varassa

Omien generaattoreiden ansiosta klinikalla on sähköt. Kovin korkeaa terveysteknologiaa ei silti ole järkevää viedä katastrofialueelle.

- Leiriolosuhteissa hyödyllisintä on yksinkertainen ja varma perusvälineistö, joka kestää kuumuutta, kosteutta ja pölyä, Jari Koiranen sanoo.

Klinikan lääkevalikoima perustuu kansainväliseen katastrofiavun suositukseen. Varasto koostuu laajasti tunnetuista, helppokäyttöisistä ja edullisista valmisteista.

Lääkäreiden ja hoitajien lisäksi Punainen Risti vie katastrofialueille myös muita työntekijöitä, kuten teknistä henkilökuntaa ja viestinnän ammattilaisia. Niin ikään paikallisten panos on välttämätön.

- Pitää silti muistaa, että haitilaiset terveydenhuollon ammattilaiset ovat juuri nyt myös uhreja: pelastuneillakin on omaisia kadoksissa ja loukkaantuneena.

Jari Koiranen korostaa, että kaikissa katastrofeissa suurimpia sankareita ovat aina paikalliset.

- He jäävät rakentamaan elämäänsä ja yhteiskuntaansa kansainvälisen avun poistuttua. Meidän tehtävämme on auttaa heidät alkuun.