Väitöstutkimuksessa todettiin, että ääniaaltoon perustuva mittauslaite sopii hyvin lapsen nenän sisäosien rakenteiden tutkimiseen.

LL Lotta Haaviston väitöstutkimuksessa selvitettiin soveltuuko akustinen rinometri lasten nenän tukkoisuuden tutkimiseen. Mittausmenetelmä perustuu äänen heijastumiseen sieraimen sisäosien rakenteista kaikuluotaimen tapaan. Tulokseksi saadaan käyrä, joka kertoo sieraimen sisäosan pinta-alan ja tilavuuden.

Akustista rinometriä testattiin 7–14-vuotiailla koululaisilla. Osalle lapsista tehtiin uusi mittaus sen jälkeen kun nenään oli suihkutettu tukkoisuutta vähentävää nuhalääkettä. Lääkäri pystyy näitä kahta mittaustulosta vertailemalla arvioimaan, johtuuko tukkoisuus nenän rakenteiden ahtaudesta vai limakalvojen turvotuksesta.

Haaviston tutkimuksen perusteella voitiin myös määritellä normaaliarvot alakouluikäisille lapsille. Tällaisia suomalaisia normaaliarvoja ei ole aikaisemmin julkaistu. Lapsen ikä ja pituus näyttävät vaikuttavan mittaustuloksiin siten, että lapsen kasvaessa myös nenän tilavuus kasvaa. Tyttöjen ja poikien välillä ei havaittu eroja nenän sisäosien rakenteissa.

Väitöskirjaan kuului osana myös seurantatutkimus, jossa yli 1-vuotiaat lapset kävivät mittauksissa useamman kerran. Näitä lapsia seurattiin vuosittain. Pisin seuranta-aika oli kuusi vuotta. Osatutkimus osoitti, että akustisella rinometrillä voidaan seurata pientenkin lasten nenän limakalvojen muutoksia vuosien varrella.

Aikuisen nenän sisäosia voidaan tutkia tähystämällä ja röntgenkuvauksilla, mutta lapsille tällaisten tutkimusten tekemiseen voidaan tarvita nukutusta ja toisaalta röntgentutkimukset aiheuttavat säteilyä. Lasten nenän tutkimista varten ei ole aikaisemmin ollut käytössä helposti toistettavia ja vaarattomia tutkimustapoja.

LL Lotta Haaviston väitöskirja tarkastetaan Turun yliopistossa 25.11.2011.