Alkukesästä tuli soiteltua potilaiden perään
Jaana Hylkisen kesä Rovaniemen terveyskeskuksessa on kulunut vauhdikkaasti vastaanottotyössä. Kuudennen vuoden kandin kesäpesti on ollut mielenkiintoinen, opettavainen ja haastava.
– Alkuun tuli soiteltua paljon jälkikäteen potilaille, kun jokin unohtunut asia tuli mieleen, mutta kesän edetessä asiat sujuivat helpommin.
Alkukesästä puolen tunnin vastaanottoaika potilasta kohden ei tahtonut riittää, koska suuri osa ajasta kului käytännön asioiden opetteluun. Tämä kuitenkin huomioitiin Rovaniemellä etukäteen.
– Apua ja tukea on aina löytynyt. Esimerkiksi hoitajat ovat olleet tosi ymmärtäväisiä meitä nuoria lääkäreitä kohtaan.
Aikataulut eivät aiheuta enää niin paljon ongelmia, vaan vastaanottoaika on suurimmaksi osaksi riittävä potilaan vaivojen hoitoon.
Ikimuistoisin kokemus kesältä liittyy ensimmäiseen iltapäivystykseen, jolloin Hylkisen vastaanotolle asteli potilas, jolla oli useita murtumia.
– Konsultoin kahta lääkäriä, ja sain heiltä ristiriitaisia ohjeita. Lopulta olin yöhön saakka reponoimassa. Tämä tietysti oli opettavaista, koska sain reponoida enemmän kerralla, hän sanoo.
Omat rajat löytyivät
Työn vastapainoa on haettu iltaisin lenkkipoluilta, mutta taittuipa kesällä myös pidempi taipale. Hylkinen juoksi 134 kilometrin matkan Ylläkseltä Pallaksen kautta Hetan kylään.
– Se kyllä irrotti ajatukset hyvinkin pitkälti kaikesta muusta.
Kestävyysurheilua harrastavalle lääkärinalulle tärkeintä ei ole voittaminen, vaan matka itseen. Tällä kertaa matka taittui naistensarjassa yllättäen voitokkaasti.
– Juoksin yhteen putkeen 22 tuntia 40 minuuttia. Halusin kokea tunteen, että on fyysisesti äärirajoilla ja eteneminen oli enää pääkopan varassa. Sadan kilometrin kohdalla omat rajat löytyivät. Pieni kilpailuvietti käynnistyi kuullessani 13 kilometriä ennen maalia, että johdan. Kaivoin jostain lisävirtaa ja juoksin voittoon.
Hylkinen ei koe, että kestävyysurheilu auttaisi häntä lääkärin työssä.
– Kestävyysurheilu on minulle elämäntapa. Se on osa minua ja aina mukana.
Lue myös: "En ole kokenut, että vaikeiden asioiden kanssa täytyisi jäädä yksin"