Lehti 18: Ajan­kohtai­sta 18/2017 vsk 72 s. 1132 - 1135

”En ole kokenut, että vaikeiden asioiden kanssa täytyisi jäädä yksin”

Tänä kesänä hoitopäätös pitää tehdä nopeammin kuin aikaisemmin. Viidennen vuoden kandia Jaana Hylkistä jännittää.

Tuomas Keränen
Kuvituskuva 1

Jaana Hylkisen vapaa-aika kuluu kestävyys-urheilun parissa. Myös 5-vuotias siperianhusky Indi huolehtii, että työlle ja koululle on vasta-painoa.

Kuvituskuva 2

Hylkinen ei vielä tiedä, mihin erikoistuu aikanaan. Tällä hetkellä kiinnostuksen kärkisijoja pitää yleislääketiede ja gynekologia.

Rovaniemen terveyskeskus on tuttu työpaikka oululaiselle Jaana Hylkiselle. Hän teki siellä neljännen vuoden kandina ensimmäisen kesäpestinsä kaksi vuotta sitten.

Muutaman kuukauden kesätyö venähti tuolloin jouluun saakka. Noiden kuukausien aikana nuoren naisen päässä kypsyi pitkään pyöritelty ajatus välivuodesta, joka kului muun muassa Etelä-Amerikkaa rinkka selässä kiertäen.

Viime kesän Hylkinen työskenteli kotikaupungissaan, mutta nyt viidennen vuoden kandia kutsuu taas tuttu terveyskeskus ja Lapin kesä.

– Olen aina pitänyt Lapista. Rovaniemellä oli todella hyvä vastaanotto silloin aikaisemmin, ja kannustava ilmapiiri meille kandeille, jotka emme välttämättä vielä aina osaa kaikkea.

Pitkiä vastaanottoaikoja, kiitos

Kesällä puhaltavat muutoksen tuulet, koska tällä kertaa työ on vastaanottotyötä, jossa hoitopäätös pitää tehdä alle puolessa tunnissa. Aikaisemmin Hylkinen on työskennellyt kesäpesteissä terveyskeskusten vuodeosastoilla, joissa hoitopäätöstä ja diagnoosia pystyi puntaroimaan pidempään.

– Tässä on viisi vuotta luettu, opiskeltu ja harjoiteltu. Nyt pitää tehdä lyhyessä ajassa päätöksiä, hän sanoo ja jännittää tulevaa.

Hylkisen mukaan on varmaa, että potilaan hoidossa tulee kulumaan aikaa enemmän kuin useamman vuoden lääkärin työtä tehneillä. Siksi hän toivookin, että ajanhallinta otetaan kandeilla huomioon.

– Vastaanottoajat voisivat olla pidempiä kuin se 15–20 minuuttia. Esimerkiksi puoli tuntia olisi parempi, hän toivoo.

Kesän tulevia haasteita hän odottaa innolla ja mielenkiinnolla. Osastolla työskennellessään hän piti siitä, että lääkärit, fysioterapeutit ja hoitajat puhalsivat kaikki yhteen hiileen.

– Olimme hoitokokonaisuus, jossa ei tiuskittu, että tuo on sinun hommasi tai muuta, vaan kaikki auttoivat kaikkia.

Kannustus on tärkeää

Hylkisen mukaan kaikki ei aina mene työssä kuin Strömsössä, ja siksi onkin tärkeää, että kandeja kannustetaan ja opastetaan.

– Rovaniemellä ei lytätty, vaan rakentavasti kerrottiin, että tämän voisi tehdä eri tavalla. Mielestäni se opettaa enemmän kuin se, että sinua haukutaan, jos joku menee vähän huonosti, sanoo Hylkinen.

Aikaisemman kokemuksen pohjalta hän tietää, että Rovaniemellä apua saa tarvittaessa vastuulääkäriltä, kollegoilta tai keskussairaalasta puhelimitse. Kaikilla on aina hetki aikaa auttaa, oli kiire tai ei. Tuen avulla hoito on edistynyt ja potilaan vointi on saatu paremmaksi.

– On tärkeää, että potilaan vointi paranee eikä romahda sen takia, että me kandit emme tiedä jotain. Joskus silti joudumme tekemään hoitokokeiluja, kun ei tiedetä esimerkiksi mistä huonovointisuus johtuu. Onneksi en ole koskaan kokenut, että täytyisi jäädä vaikeiden asioiden kanssa yksin, hän summaa.

Keskustelutaito on tarpeen

Työssä menestyminen on myös paljon kiinni omasta asenteesta. Hylkinen muistaa tilanteen, jossa eräällä potilaalla oli kovia hermoperäisiä kipuja, joita oli vaikea saada hallintaan. Lopulta potilas suuttui ja vaati paikalle "oikean" lääkärin.

Hylkinen selvisi tilanteesta ainoastaan maltilla ja hyvillä puhelahjoilla.

Lue myös

– Osaan jutella ihmisten kanssa. Jos potilas hermostuu, niin puhumalla kyllä aina saa tilanteen laukeamaan. Käyn sitten vaikka kysymässä toisen lääkärin mielipiteen. Tämä voi herättää potilaassa luottamusta, että hienoa, kun tilanteeni otetaan vakavasti.

– Suurin osa potilaista ei kuitenkaan tee jakoa kandien ja lääkärien välillä, hän jatkaa.

Kannustava ilmapiiri, hyvä työyhteisö ja kollegiaalisuus selittävät Hylkisen mukaan Rovaniemen terveyskeskuksen suosiota kandien keskuudessa.

– Rovaniemellä on järjestetty hyvin tämä systeemi, ja siksi sinne onkin hirveä tunku. Kesätyöpaikat viedään käsistä jo pari vuotta etukäteen. Vuosien saatossa on oppinut olemaan ajoissa liikenteessä, jos haluaa johonkin tiettyyn paikkaan töihin, hän vinkkaa.

Jaana Hylkisen vapaa-aika kuluu kestävyysurheilun parissa. Myös 5-vuotias siperianhusky Indi huolehtii, että työlle ja koululle on vastapainoa.

Hylkinen ei vielä tiedä, mihin erikoistuu aikanaan. Tällä hetkellä kiinnostuksen kärkisijoja pitää yleislääketiede ja gynekologia.


Faktat

Ei kysyvä tieltä eksy

Kesätöissä aloittavien kandien sudenkuopat piilevät tietojärjestelmissä ja luonteessa, kertoo vuosien kokemuksen perusteella yleislääketieteen erikoislääkäri Ilona Mikkola. Useimmiten kompastuskivi piilee kandin halussa yrittää tehdä kaikki yksin.

Rovaniemen terveyskeskuksessa työskentelevä Mikkola jatkaa, että kiireettömissä ajanvarauksen vastaanotoissa tulevana kesänä työskentelevät viidennen vuoden kandit perehdytetään heti ensimmäisenä päivänä tietojärjestelmiin. Kaiken tiedon sisäistäminen nopealla aikataululla voi olla silti hankalaa.

– Ihminen on saattanut olla pitkäänkin töissä, kunnes on hoksattu, että käynnit ovat jääneet systemaattisesti tilastoimatta ja toimenpiteitä ei ole tilastoitu. E-reseptit voivat olla uusimatta kuukauden ajan, joten reseptejä saattaa olla satoja tekemättä.

Avun kysyminen säästää murheilta

Mikkolan mukaan toinen ongelmia kesätyössä aiheuttava asia voi olla kandin vetäytyminen. Mikkola muistaa muutamia yksittäisiä syrjäänvetäytyviä kandeja, jotka eivät ole pyytäneet syystä tai toisesta neuvoa seniorilääkäriltä.

– Meillä on yksi seniorilääkäri koko ajan kandien apuna terveysasemilla. Häneltä voi kysyä apua, mutta jos ei kysy, niin sitten on vähän hankalaa puuttua seniorin kannalta niihin ongelmiin. Joskus tulee tilanteita jälkikäteen, että jos kandi olisi kysynyt apua vanhemmalta lääkäriltä, niin silloin olisi vältytty monelta murheelta.

Mikkolan mukaan terveyskeskuslääkärin työ on yksinäistä ja itsenäistä, mutta työssä menestyy, jos on aktiivinen. Suurimmalla osalla kandeista työ sujuukin erittäin hyvin. Hyvällä asenteella, iloisuudella ja avoimuudella pärjää varmasti, Mikkola muistuttaa.

– Meille tulevien kandien ei tarvitse olla huolissaan, jos he eivät vielä osaa laittaa polvipiikkiä tai kierukkaa. Niitä tehdään kaverin kanssa niin kauan kuin tarvitsee. Kaikkea knoppitietoa ei tarvitse tietää, koska niihin löytyy kyllä tietojärjestelmistä vastaus.

Mikkola nostaa lopuksi vielä esille aamupalaverien tärkeyden, koska siellä voidaan käsitellä laajempia asioita isolla porukalla. Silloin kaikki oppivat toisiltaan.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030