Hoitoon sitoutumattoman ja ehtoja sanelevan potilaan kanssa ei tarvitse tehdä apteekkisopimusta. Hoitovaihtoehtoa kannattaa miettiä esimerkiksi lääkäriesimiehen kanssa.

Hoitoon sitoutumaton ja ehtoja saneleva potilas haluaa tehdä lääkärin kanssa apteekkisopimuksen. Potilas käyttäytyy epäasiallisesti, joskus hiukan uhkaa­vastikin, ja tuntuu haluavan sanella lääkityksensä. Voiko lääkäri ­kieltäytyä sopimuksesta, vai onko siihen pakko suostua hyvän hoidon ­nimissä?

– Ei lääkärin ole pakko tehdä apteek­ki­sopimusta, sanoo ryhmä­päällikkö, lääkintöneuvos Markus Henriksson Valvirasta.

Jokaiseen hoitoon pitää olla lääke­tieteelliset perusteet. Lääkärin ei pidä tehdä sopimusta, jolle ei ole perusteita tai joka vaarantaa potilaan tai muun henkilön turvallisuuden. Potilasasia­kirjoihin kirjataan, miksi lääkäri päätyy tällaiseen arvioon.

– Seuraava kysymys on, mitä sitten tehdään. Hoitoa pitää toteuttaa jollain muulla tavalla, Henriksson huomauttaa.

Jottei lääkäri jäisi asian kanssa yksin, hän voisi pohtia potilaan hoito­suunni­telmaa esimieslääkärinsä ja moniammatillisen työryhmän kanssa, jos sellainen on käytettävissä, Henriksson ehdottaa. Päätöksen hoito­suunni­telmasta tekee tietysti lääkäri itse.

– Sitten yritetään potilaan kanssa yhteis­ymmärrykseen pyrkien löytää polku, josta lääkäri ja potilas voivat 
sopia. Tärkeintä on, ettei jyrkästi ­katkaista kaikkea potilaan arviointia ja hoitoa, vaan mietitään vaihtoehtoa.

Henrikssonin mukaan lääkäri onkin hoidon ytimessä pyrkiessään yhteis­ymmärrykseen haasteellisten potilaiden kanssa. Hän ottaa esimerkiksi päihde­riippuvaisen potilaan, joilla on usein 
myös persoonallisuushäiriö.

– Tällaisessa neuvottelussa potilaan kanssa ei ole kyse turhanpäiväisestä riitelystä, vaan hoidosta, jossa potilas 
saa hoidollisia asianmukaisia rajoja. Näiden asioiden käsittely on keskeinen osa hoitamista.

Suvi Sariola
Kuva: Panthermedia