Kuinka pienen kangaskaistaleen ja yhden koukun tie vei suomalaisen aluesairaalan leikkauspöydältä arvostetun kansainvälisen lääketieteellisen lehden sivuille?

- Idea vain kerran pälkähti päähän. Sitten sitä ryhtyi mielessään hiomaan ja kehittelemään, kunnes oli aika ottaa menetelmä käyttöön, kuvailee kehittelemäänsä toimenpidettä Salon aluesairaalan synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Juhani Rosti .

- Tarkkaan ottaenhan toimenpide on yleisesti käytössä, joten pääasiassa kehittelimme välineitä meidän tarpeisiimme soveltuviksi, Rosti korostaa.

Tarina alkaa vuonna 1996 gynekologiyhdistyksen kokouksesta, jolloin Rosti perehtyi virtsainkontinenssia korjaavaan mini-invasiiviseen TVT-leikkausmenetelmään. Tätä Ruotsissa kehiteltyä leikkausta vei eteenpäin Suomessa Naistenklinikalla professori Carl Gustaf Nilsson.

- Innostuin heti uudesta menetelmästä, Rosti kertoo. Hän oli jo vuosia tehnyt ns. Stameyn leikkauksia, jossa pitkällä neulamaisella instrumentilla laitetaan virtsaputkea kohottavat ompeleet vatsapeitteiden läpi vaginan etuseinään.

- Otin käyttöön Stameyn neulan, ja sairaalamme välinehuolto valmisti samasta materiaalista samanlaisen nauhan kuin Ulmstenin alkuperäisleikkauksessa käytettiin. Sentin levyinen nauha leikataan isosta polypropyleeniverkosta.

- Muutoin itse menetelmä vastaa TVT-leikkausta, jossa yhden emättimeen ja kahden vatsanpeitteisiin tehtävän viillon kautta tukiverkko viedään tukemaan virtsaputkea ja estämään karkailu, Juhani Rosti kertoo.

Jonkin ajan kuluttua menetelmä levisi sairaalan muidenkin lääkärien käyttöön.

"The Rosti Sling"

Pienellä alueella gynekologit pääsevät luontaisesti seuraamaan potilaitaan vuosien ja vuosikymmenten ajan. Mutta kun leikkausmäärät lisääntyivät nopeasti, tuli ennen pitkää ajankohtaiseksi seurata potilaita tarkemmin.

Mukaan astuivat erikoislääkärit Yrjö Pitkänen Salon aluesairaalasta sekä Eija Laurikainen ja Pentti Kiilholma Turun yliopistollisesta sairaalasta.

Laurikainen oli tutustunut menetelmään Salossa käydessään, ja Salon 217 potilaan aineisto on osa hänen valmisteilla olevaa, virtsainkontinenssin leikkaushoitoa käsittelevää väitöskirjaansa.

Laurikainen on ensimmäinen kirjoittaja leikkausmenetelmää käsittelevässä artikkelissa, joka viime vuonna julkaistiin "kovan impaktiarvon" omaavassa The Journal of Urologyssa (2004;171:1576-80).

Pentti Kiilholma keksi suomalaismenetelmälle jonkun muista erottavan nimen ja nimesi sen The Rosti Slingaksi, mikä vaatimattomia varsinaissuomalais-lääkäreitä aina vähän naurattaa.

- Tuloksemmehan ovat yhtä hyvät kuin perinteisellä TVT-menetelmällä ja teollisilla kertakäyttövälineillä, kertoo Eija Laurikainen.

Keskimäärin kahden vuoden seurannassa 186 potilaan virtsainkontinenssin voidaan todeta parantuneen, mikä vastaa perinteisen menetelmän onnistumislukuja, sanoo Laurikainen.

Ponnistusinkontinenssin onnistumisprosentti oli 87 ja sekamuotoisen 91 prosenttia.

Hyviä tuloksia ja kustannusvertailussa voitokasta hintaa kiittivät Urology-lehden editoriaalisessa kommentissaan myös kalifornialaisasiantuntijat. Kommentissa kuitenkin kiinnitettiin huomiota leikkauksen jälkeisen virtsaretention hieman kohonneeseen riskiin sekä odotettiin muiden lääkärien kokemuksia ja seurantaa.

- Viime vuoden alussa siirryimmekin käyttämään omaa nauhaamme uudessa TOT-menetelmässä, jossa nauha laitetaan obturatorium-aukoista sisään uusiokäyttöisellä, koukkumaisella instrumentilla. Nauha tukee virtsaputkea sen keskikohdasta, kuten TVT-menetelmessäkin. Uusi menetelmä on vähentänyt retentio-ongelmia, kertoo Juhani Rosti.

Tähän mennessä näitä leikkauksia on Salossa tehty 67 naiselle.

Suurin ero on hinta

Käytännössä Salossa käytettävä menetelmä välineineen vastaa "virallista" TVT-ja TOT-leikkausta, joten suurin ero onkin leikkauksen hinta. Alkuperäinen TVT-setti on kertakäyttöinen ja maksaa noin 400 euroa.

- Meidän käyttämäämme Stamey-neulaa voi käyttää desinfioinnin jälkeen aina uudelleen, ja nauha maksaa meille kymmenisen euroa. Laskimme viime vuonna, että siihen astisilla leikkausmäärillä pelkkiin setteihin olisi kulunut noin 140 000 euroa. Meille nauhakulut olivat noin 3 500 euroa, Juhani Rosti sanoo.

Hyvät keksinnöt ovat yksinkertaisia, sanotaan, mutta ei niillä yleensä kuuluisuutta hanki.

- Kyllä tässä työssä palkitsevat potilaat, Rosti painottaa.

Hän on saanut kirjeitä leikkaamiltaan naisilta, jotka hyvin liikuttavasti kuvaavat elämäänsä "ennen ja jälkeen". Virtsankarkailu on edelleen piiloteltu, mutta jokapäiväistä elämää merkittävästi rajoittava vaiva.

- Paikallinen julkisuus ja naiselta naiselle -tiedotus ovat kyllä edesauttaneet sitä, että naiset ovat täällä uskaltautuneet hakeutua hoitoon, Rosti iloitsee.