SPR:n Veripalvelu saa vuosittain noin 300 ilmoitusta verensiirtoon liittyvästä haittatapahtuma- tai vaaratilanteesta. Lain mukaan vain vakavat tapahtumat tulee ilmoittaa viranomaiselle, mutta lievistäkin tapahtumista voi hyvin raportoida.

- Hoitavan lääkärin tai hoitajan ei tarvitse päättää tilanteen vakavuudesta, vaan ilmoittaa asiasta Veripalveluun, joka arvioi vakavuusasteen ja ilmoittaa tarvittaessa Fimealle, osastonylilääkäri

Eeva Juvonen

Juvosen mukaan Veripalvelu ottaa mielellään tietoa vastaan toimintansa laadun varmistamiseksi ja ylläpitämiseksi, mutta myös hoitoyksiköiden turvallisuuden takia.

- Vaaran paikat voidaan karsia vain tunnistamalla ne ensin. Kehittämiskohteet nousevat arkityöstä, siksi läheltä piti -tilanteista pitäisi kertoa avoimesti.

Oireista ei voi päätellä aiheuttajaa, sillä reaktio saattaa johtua potilaasta, luovuttajasta tai verivalmisteesta, Juvonen sanoo.

Viime vuonna Veripalvelulle ilmoitettiin 27 epäilyä vakavasta verensiirtoreaktiosta, ja niistä 14 arvioitiin varmoiksi tai todennäköisiksi verivalmisteen siirron aiheuttamiksi reaktioiksi. Kuudessa tapauksessa oli kyse voimakkaasta allergiareaktiosta, kuudessa veriryhmältään epäsopivan valmisteen siirrosta, yhdessä verenkierron ylikuormittumisesta (TACO) ja yhdessä HLA-immunisaatiosta.

Yksi pussi kahden sijaan?

Valtaosa verensiirtoreaktioista on lieviä, kuten lievää lämmönnousua tai nokkosrokkonäppylöitä.

- Nekin ovat melko harvinaisia. Vuonna 2010 lievän reaktion vaara oli siirtokertoja kohden 1-3 promillen luokkaa. Tosin ilmoitetut lievät reaktiot edustanevat vain jäävuoren huippua kaikista lievistä reaktioista. Joskus lievä reaktio jää myös tunnistamatta, Eeva Juvonen sanoo.

Verivalmisteiden määrään suhteutettuna haittatapahtumia ilmoitettiin suurista ja pienistä sairaaloista yhtä paljon.

Juvosen mukaan Suomessa haittatapahtumista ja vaaratilanteista ilmoitetaan samalla aktiivisuudella kuin muissa EU-maissa.

Verensiirtojen riskejä voitaisiin pienentää viilaamalla sairaaloissa verensiirtoihin liittyvä työ järjestelmälliseksi.

- Esimerkiksi leikkaussalin tai verikeskuksen vastuuhoitajat osaavat rakentaa turvallisen työskentely-ympäristön. On hyvä muistaa, että jokainen verensiirto sisältää riskin, Juvonen sanoo.

Jotta veri riittäisi jatkossakin, Veripalvelu tekee töitä uusien luovuttajien rekrytoimiseksi.

Matkailuun ja tatuointeihin liittyvät karenssit pohjautuvat kansainvälisiin suosituksiin, mutta luovuttajien yläikärajaa Juvonen olisi henkilökohtaisesti valmis nostamaan.

Lisäksi sairaaloissa olisi syytä tarkastaa verensiirron käytäntöjä.

- Lääkäreille on vuosia opetettu, että aina on siirrettävä vähintään kaksi pussia punasoluja. Olisi hyvä miettiä, voisiko esimerkiksi normaalisti sujuneen leikkauksen jälkeen potilaalle siirtää vain yhden pussin ja antaa hemoglobiinitason nousta luonnollisesti. ?