Arkkiatri kohtasi kollegan sadan vuoden takaa todetakseen, että lääkärintoimen pysyvät kysymykset sitovat sukupolvet toisiinsa tieteen ja maailman muuttumisesta huolimatta.

Vastattuaan kärsivällisesti kolmen toimittajan kysymyksiin, huolestuneen kansalaisen puheluun ja kollegan tiedusteluun arkkiatri Pelkonen päätti kello seitsemän jälkeen olla kajoamatta puhelimeen sinä iltana. Selattuaan hetken päivän lehteä työhuoneensa mukavassa tuolissa hän tunsi uupumuksen leviävän jäseniinsä vaipuen hetkessä pinnalliseen horrokseen.

Lääkärikunnan vanhin havahtui siihen, kun hän hetkisen kuluttua oli näkevinään pöydän toisella puolella liivipukuun pukeutuneen herrasmiehen. Hiusraja oli jo hieman paennut, ja käsi haroi väsyneesti huoliteltua poskipartaa ja viiksiä. Arkkiatri oli tunnistavinaan hahmon Max Oker-Blomiksi ja päätti puhutella parrakasta herrasmiestä.

- Mikä tuo teidät tänne sadan vuoden päähän, arvoisa kollega Oker-Blom?

- Kuka Te olette? Tunsin oloni hyvin väsyneeksi kirjoitettuani koko illan luentoa deontologiasta. Havahduin vasta puhutteluunne.

- Olen arkkiatri Risto Pelkonen, sisätautilääkäri. Elämme tällä hetkellä vuotta 2010. Suomen Yleisen Lääkäriliiton perustamisesta on kulunut sata vuotta. Tehän olitte aktiivinen tässä hankkeessa ja liiton ensimmäinen puheenjohtaja. Loistava idea. Onneksi olkoon.

- Aivanko totta? Suuret kiitokset, arvoisa arkkiatri. Miellyttävää kuulla, että suomalaisten lääkärien yhteinen liitto on edelleen voimissaan. Sallinette, että esitän teille muutamia kysymyksiä? Haluaisin kernaasti tietää, onko asioissa tapahtunut edistystä sadassa vuodessa.

- Sopiihan se, yritän vastata parhaani mukaan.

- Tänään eräs potilas pyysi todistusta siitä, ettei hän pode pahaa tautia. En voinut tässä muodossa sitä kirjoittaa, koska kuppatauti voi olla oireeton. Tarttuviin tauteihin lienee jo parannus- ja diagnosointikeinot?

- Tarttuvat taudit ovat yhä keskuudessamme ja tulevat aina olemaan. Ei kuppakaan ole kadonnut, mutta se on helposti hoidettavissa. Miljoonat ihmiset matkustavat päivittäin ympäri maapalloa. Tämä on suurentanut pandemioiden vaaraa. Samalla kuitenkin keinot hallita niitä ovat parantuneet. Rokotusten avulla isorokko on hävitetty maailmasta ja pian myös polio. Suomi on rokotusten mallimaa ja lasten tartuntatautitilanne maailman paras.

- Onpa hienoa kuulla. Meillä on asetuksella säädetty vain isorokkorokotuksesta, mutta monet tuntuvat sitä vastustavan. Tepsivät lääkkeet ovat kyllä siunaus. Itse tunnen oloni usein voimattomaksi, kun voin auttaa potilaita parhaiten omalla persoonallani, ja reseptien vaikutus on usein vain psyykillinen.

- Kaikki hoitomenetelmät ja lääkkeet ovat kehittyneet uskomattomalla tavalla. Sata vuotta sitten tuskin osattiin edes unelmoida elinsiirroista - nyt se on käypää hoitoa. Kaikesta huolimatta vain harva sairaus on kokonaan parannettavissa. Oireiden hoito on edelleen ensisijaista eikä suinkaan toisarvoista.

- Ajatella, elimiä siirretään onnistuneesti ihmisestä toiseen! Aiheutuuko aikanne voimallisista lääkkeistä myös hankaluuksia? Niiden suhteen on oltava varovainen - vaikka yleisö pitääkin lääkäreistä, jotka määräävät huumaavia lääkkeitä. Ja alkoholiahan on joka tinktuurassa.

- Oikeassa olette professori. Lääkeriippuvuus on suuri ongelma. Tinktuurat ovat historiaa eikä niitä enää kirjoiteta viinan vuoksi. Olutta on nyt kaupan hyllyillä ja viinakauppoja joka kunnassa. Alkoholi on työikäisten miesten tavallisin kuolinsyy.

- Ei ole siis raittiusliike saanut vaatimuksiaan lävitse. Onko sivumennen sanoen perhelääkäri-instituutio saatu palautetuksi entiseen asemaansa? Tuntuu, että potilaansa hyvin tuntevat kunnanlääkäritkin alkavat käydä harvinaisiksi nuorten pyrkiessä kaupunkivirkoihin.

- Kunnioitettu virkaveli. Kunnanlääkäreitä ei ole ollut Suomessa neljäänkymmeneen vuoteen eikä enää ole perhelääkäreitäkään. Kunnan virkamiehinä (tai naisina) toimivat terveyskeskuslääkärit ovat astuneet heidän tilalleen ja ovat nyt maan suola.

- Ei enää kunnanlääkäreitä! Onhan yleismedisiina kuitenkin edelleen voimissaan?

- Yleislääkäreiden merkitys on jatkuvasti suurentunut, kun lääketiede on pirstoutunut kapeille erikoisaloille. Yleislääkärin alalla on vetovoimaa, mutta syrjäiset seudut ovat pinteessä. Maalaislääkärivajetta on ruvettu täyttämään paikasta toiseen hyppäävillä vuokralääkäreillä. Tämä on hoidon jatkuvuuden kannalta pulmallista. Uskon, että kysymyksessä on ohimenevä ilmiö.

- Jopas jotakin, myös meillä syrjäseutujen lääkäripuute on ajankohtainen. Kertomanne perusteella lääkärien spesialisoituminen eri aloille on nähtävästi yleistynyt?

?- Erikoistuminen on välttämätöntä jatkuvasti karttuvan uuden tiedon ja vaativan tekniikan hallitsemiseksi. Sen rinnalle tarvitaan generalisteja, sillä jonkun on vastattava potilaan kokonaishoidosta. Yleisen ja erityisen osaamisen yhdistäminen on suuri haaste hoidon jatkuvuudelle, kun tavallinen potilas on monisairas vanhus.

- Oikeassa olette hyvä kollega - on tärkeää säilyttää kosketus koko ihmisruumiiseen spesialisoitumisesta huolimatta! Riittääkö kaikille lääkäreille sitten potilaita? Sairauksia pidetään meillä koettelemuksina, joihin ei saisi puuttua. Onko kansa jo oppinut käyttämään lääkärinpalveluksia?

- Tässä suhteessa maailma on kokonaan muuttunut. Sairauksia ei enää pidetä yliluonnollisina, vaan tautien aiheuttamina. Kansalaiset käyttävät hanakasti asiantuntijoiden palveluja pienissäkin terveyttä koskevissa asioissa. Monen mielestä ehkä liiankin hanakasti. Nyt puhutaan elämän lääketieteellistymisestä.

- Lääkärit ovat siis vakiinnuttaneet paikkansa medisiinan asiantuntijoina! Nykyään moni kääntyy mieluummin puoskarin tai kansanparantajan puoleen.

- Kaikesta edistyksestä huolimatta uskomuslääkinnällä on vielä vetovoimaa. Luontaislääkkeitä käytetään kaikkialla maailmassa monen miljardin dollarin arvosta. Parasta aikaa ollaan laatimassa puoskarointia kieltävää lakia.

- Nuo parantajat nousevat helposti suureen maineeseen ja kaupittelevat palveluksiaan, kun taas lääkäri voi auttaa potilasta vain tämän omasta pyynnöstä. Tärkeää olisi saada potilaat luottamaan lääkärin vaitioloon, jotta he uskaltavat tulla vastaanotolle.

- Lääkäreiden vaitiolovelvollisuus on pysyvä hyve ja myös laissa säädetty. On kuitenkin tilanteita, jossa siitä voidaan luopua esimerkiksi lapsen tai jonkun kolmannen henkilön suojelemiseksi. Tartuntataudeista osa on määritelty yleisvaarallisiksi ja ne on lääkärin ilmoitettava viranomaisille.

- Tuo viranomaiselle ilmoittaminen on vaikea asia - siinä tiivistyy se ikuinen kysymys, onko lääkäri enemmän potilaan vai yhteiskunnan palvelija.

- Totta. Lääkärin kaksoisrooli on edelleen jännitteinen. Yhteiskunnan palvelijana ja terveyden asiantuntijana lääkäri on väestön terveyden asialla. Hoitotilanteessa lääkäri toimii potilaansa parhaaksi. Voidakseen olla lääkäri kaikkia varten on oltava myös lääkäri, joka ei ole kenenkään lääkäri vaan puolueeton asiantuntija ja totuuden palvelija.

- Olette oikeassa, arvoisa kollega! Tuleepa mieleeni nuorten naisten vaikea tilanne. Laittomat keskenmenothan ovat yleistyneet, mutta lääkärin tehtävänä on kuitenkin varjella ihmiselämää.

- Uuden aborttilain mukaan raskaus voidaan keskeyttää sosiaalisin perustein. Laittomat keskenmenot ovat sen myötä hävinneet. Ehkäisypillerit ovat vähentäneet ei-toivottujen raskauksien määrää ja jos huonosti käy, apteekista saa katumuspillereitä.

- Minä on olen korostanut valistuksen merkitystä ja kirjoittanut oppaita seksuaalihygieniasta, sillä vanhempien olisi uskallettava opettaa lapsille sukuelon kysymyksiä.

- Teidän seksuaalihygieniaoppaanne oli osoitus ennakkoluulottomuudestanne, hyvä professori - ja aikanaan seksuaalivalistuksen tärkeä alku. Saatan kuvitella, etteivät vanhemmat vieläkään käsittele näitä kysymyksiä. Selvitysten mukaan nuorten tiedot ja taidot ovat edelleen hatarat, vaikka seksuaalielämän käytännön harjoittelu alkaa varhaisella iällä. - Ensiyritykset tehdään usein humalassa. Siinäpä se.

- Entäpä sitten elämän loppu. Elämän lyhentäminen ja kuoleman jouduttaminen ei lääkärille kuulu, sillä lääketiede ei ole niin eksakti, että taudin voisi todeta varmasti parantumattomaksi.

- Tässäkin olen kanssanne samaa mieltä. Kuoleman avustaminen ei ole lääkärin tehtävä ja se on lailla kielletty. Eutanasiakeskustelua käydään ajoittain vilkkaastikin. Viime vuosina on kehitetty elämän loppuvaiheen lääkintätaitoa. Etukäteen kirjoitetussa hoitotahdossa kansalainen voi määritellä, miten hän tahtoo tulla hoidetuksi elämän loppuvaiheessa.

- Meidän ajassamme eutanasialla tarkoitetaan kuolinhetken tuskien lievittämistä. Vaikka olen kohdannut kuolemaa työssäni paljon, sen tuottama turhautuminen ei ota lientyäkseen, kun kuoleman viivyttämiseen ei juuri keinoja ole. Kuolinhetkellä on siunauksellista, että lääkäri voi helpottaa ruumiin ja sielun tuskia. Tähän varmaankin voitte kollegana yhtyä?

- Teidän punnittuja mielipiteitänne on ilo kuunnella. Parantumattomasti sairaan palliatiivinen hoito on jäljellä olevan elämän laadun parantamista ja inhimillisen lääkintätaidon ydinaluetta - sen tavoitteena ei ole pelastaa henkeä vaan elämä. Se kertoo kaiken toisesta välittämisestä, ja suhtautumisesta sairaan ihmisen kärsimyksiin. Aina kun väheksymme toisen kärsimyksiä, menetämme jotain omasta inhimillisyydestämme.

Äkkiä Oker-Blom näytti ikään kuin etääntyvän arkkiatrista, joka huomasi auringon paistavan jo melko matalalta.

- Nyt minun täytyy varmasti palata luentoni pariin, Oker-Blom lausahti.

Kiitän nöyrimmästi näistä mielenkiintoisista tulevaisuudenkuvista ja toivotan menestystä teille ja 21. vuosisadan lääkärikunnalle vaativassa mutta antoisassa toimessanne!

- Sydämelliset kiitokset teille tästä keskustelusta ja luennoistanne, jotka on koottu tärkeäksi kirjaksi. Sen sanoma on edelleen ajankohtainen. Olette sanonut Lääkäriliiton perustamisen yhteydessä, että lääkärintoimen ydin on työ elämän aatteen hyväksi, ja että lääkärin on lääketaitoon perehtymisen lisäksi pidettävä toimintansa pohjana ihmisrakkautta - halu edistää lähimmäisen onnea auttaa torjumaan tauteja ja kuolemaa. Kauniisti sanottu. Teemme parhaamme vaaliaksemme teidän viisasta viestiänne.

Tämän sanottuaan arkkiatri pyyhkäisi silmiään ja nostettuaan käden kasvoiltaan erotti ikkunaverhon edessä enää pienen laikun ilta-auringon viimeistä kajoa. Jossain taustalla hän oli tuntevinaan myös aavistuksen piipputupakan tuoksua.

Oona Ilmolahti ja Max Oker-Blom kiittävät lämpimästi arkkiatri Risto Pelkosta paneutuvasta osallistumisesta keskusteluun!