Puhelinneuvonta on auttanut hoitotakuun toteuttamisessa, mutta pääsy terveyskeskuslääkärin vastaanotolle on entisestään vaikeutunut.

Vuosina 2001–2007 toteutettu kansallinen terveyshanke ei sosiaali- ja terveysministeriön asettaman arviointiryhmän mukaan onnistunut kaikissa tavoitteissaan eikä niitä koskevissa toimenpiteissä. Arviointiraportin mukaan erityisesti parannukset perusterveydenhuollossa ja ennaltaehkäisyssä jäivät vaatimattomiksi. Sen sijaan hoitotakuu on arviointiryhmän mukaan toteutunut melko hyvin. Hankkeen ansiosta ilmapiiri on muuttunut siten, ettei pitkää odottamista hoitoon enää pidetä hyväksyttävänä. Hoitotakuun toteutumista on auttanut muun muassa lisääntynyt puhelinneuvonta.

Kansallinen terveyshanke ei onnistunut parantamaan perusterveydenhuollon toimivuutta eikä tehostamaan ennaltaehkäisyä. Arviointiryhmän mukaan edellytykset toimivan perusterveydenhuollon aikaansaamiseksi ovat jopa huonontuneet. Erityisen huolestuttavaa on, että pääsy terveyskeskuslääkäreille on entisestään vaikeutunut ja terveyskeskusten vetovoima on vähentynyt. Samanaikaisesti haasteet perusterveydenhuollossa ovat kasvaneet. Haasteita ovat muun muassa kuinka turvata vanhuspalvelut ja ehkäistä kasvavat päihde-, elintapa- ja syrjäytymisongelmat.

Arviointiryhmän mukaan kansallinen terveyshanke ei myöskään lisännyt merkittävästi yhteistyötä erityisvastuualueiden sairaanhoitopiirien välisessä potilashoidossa. Valtakunnallinen tulospalkkausjärjestelmä jäi sekin toteutumatta.

Myönteistä kehitystäkin on tapahtunut. Hanke onnistui hoitotakuun ohella parhaiten lisäämään hankintayhteistyötä, valtion rahoitusta ja esimerkiksi lääkäreiden koulutuspaikkoja. Aikaansaannoksina arviointiryhmä mainitsee myös keskitetyt päivystysratkaisut sekä lääkehoidon kehittämiskeskuksen (ROHTO). Edistystä on tapahtunut myös lääkehuollon, laboratorio- ja kuvantamistoiminnan sekä apuvälinehuollon keskittämisratkaisuissa.

Puutteistaan huolimatta kansallinen terveyshanke oli arvioitsijoiden mielestä merkittävästi parempi ja konkreettisempi kuin aikaisemmat terveydenhuollon valtakunnalliset kehittämisohjelmat ja se on luonut pohjan jo osittain käynnissä oleville uudistuspyrkimyksille. Tulevina vuosina on syytä keskittyä luomaan kannustimia, joilla perusterveydenhuollon toimivuus tulevaisuudessa voidaan turvata. Toinen merkittävä haaste on uudistaa terveydenhuoltojärjestelmän ja sen rahoituksen rakenteet.

Kansallisen terveyshankkeen toimenpideohjelma hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä keväällä 2002. Hankkeen tavoitteena oli taata väestön terveystarpeista lähtevän hoidon saatavuus, laatu ja riittävä määrä koko maassa asukkaan maksukyvystä riippumatta.

Arviointiryhmän puhejohtajana toimi VTM Seppo Tuomola ja siihen kuuluivat LKT Ulla Idänpään-Heikkilä, dosentti Olli-Pekka Lehtonen ja yhtymäjohtaja Markku Puro.