Professori Seppo Seitsalon lapsuudenkoti oli keskiluokkainen, eikä hän koe tehneensä luokkaloikkaa lääkäriksi ryhtyessään. Suurempi henkinen kädenvääntö on syntynyt takavuosien väittämästä, että Sveitsissä opiskelleet olisivat B-luokan lääkäreitä.

Sosiologian kriteereiden mukaan

Seppo Seitsalo

on tehnyt jonkinlaisen luokkaretken, mutta hän itse ei näin koe. Viisilapsisen lapsuudenperheen äiti oli kansakoulunopettaja ja isä rautateiden palveluksessa. Viimeiset työvuotensa isä toimi asemapäällikkönä perheen kotikaupungissa Nokialla.

Seitsalon lapsuudenkodissa arvostettiin työntekoa, mutta myös kulttuuri oli vahvasti läsnä.

- Äiti kirjoitti satunäytelmiä ja satukuunnelmia ja vei perhettä teatteriin. Muistan lukeneeni Tuntemattoman sotilaan ennen kouluikää. Myös kiinnostus kuvataiteeseen on kodin perintöä. Erityisesti äidin serkku, taiteilija Kylli Koski, innosti meitä lapsia piirtämään ja maalaamaan.

Televisiostakin tuttu Kylli-täti oli Seppo Seitsalon kummitäti.

Rautatieläisen lapsena Seitsalo kiersi junalla Eurooppaa vapaalipun turvin jo kauan ennen interrail-aikaa. Joillekin kollegoille on syntynyt myös ajatus, että Seppo Seitsalo kulki kansakouluun resiinalla. Hän ei ole hennonut oikaista tätä käsitystä.

Seitsalo oli nuorena 60-lukulaiseen tapaan kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Ylioppilaaksi valmistuttuaan hän päätyi opiskelemaan valtiotieteelliseen tiedekuntaan, mutta palava kiinnostus Eurooppaan vei pian mukanaan.

Sveitsin tuoma status hämmästytti

- Lähdin melko spontaanisti Sveitsiin opiskelemaan lääketiedettä. Alun perin minua kiinnosti psykiatria, mutta myöhemmin suuntauduin kirurgiaan, koska ajattelin työn tulosten olevan nähtävillä nopeammin ja konkreettisemmin. Valtion takaama koroton laina mahdollisti opiskelun ulkomailla.

Sveitsiläinen vahva kulttuuri-ilmapiiri ja vanha sivistys ympäröi opiskelijoita. Schauspielhausissa esiintyi kansainvälisiä tähtiä ja Kunsthausissa ihailtiin vanhojen mestareiden kuvataidetta. Rooma ja Pariisi olivat lyhyen junamatkan päässä.

- Lääkärin statusta ja asemaa en osannut tuolloin pohtia. Ainoa ulkoinen motivaattori lääketieteen opinnoille taisi olla se, että halusin äidin ja isän olevan ylpeitä pojastaan.

Suomessa näitä Lääkintöhallituksen projektin kautta Sveitsiin lähteneitä arvosteltiin.

- Hämmästykseni oli suuri, kun Sveitsissä opiskelleiden lääkäreiden puhuttiin olevan B-luokan lääkäreitä. Kuitenkin opiskelijakarsinta oli varsin ankaraa, opiskeluoikeus päättyi kahdesta reputuksesta.

Zürichin yliopiston ja teknillisen korkeakoulun kasvateista 21 on saanut Nobel-palkinnon, heidän joukossaan Wilhelm Conrad Röntgen ja Albert Einstein. Lääkäriliiton jäsenkuntaa tarkasteltaessa käy ilmi, että Sveitsissä kouluttautuneet ovat muita useammin erikoistuneita ja heillä on enemmän tohtoritutkintoja ja dosentuureja kuin kotimaan kasvateilla.

Kollegoiden kesken taustoista ei puhuta

Seitsalon mukaan kansainvälistä tutkimustyötä arvostettiin Euroopassa jo tuolloin, Suomessa aihe on tullut keskusteluun vasta viime vuosina. Lääketieteen opiskelu oli Sveitsissä teoreettisempaa kuin 1970-luvun alun Suomessa.

- Opiskelutoverit olivat kyllä hieman kateellisia, kun olin kesätöissä Suomessa saanut leikata sappirakkoja ja umpilisäkkeitä. Valmistuttuani palasin Suomeen, ja tunsin itseni enemmän maahanmuuttajaksi kuin Sveitsiin mennessäni.

- Myöhemmin on ollut mielenkiintoista verrata päiväkirjamerkintöjäni äidille ja siskolle lähettämiini kirjeisiin. Miten eri tavalla asiat suodattuvatkaan eri vastaanottajille.

Seitsalo väitteli Helsingin yliopistossa lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1990. Kuusi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin ortopedian ja traumatologian dosentiksi ja 29 vuotta lääketieteen lisensiaatiksi valmistumisensa jälkeen hän sai professorin arvonimen. Seitsalo ei ole koskaan pannut merkille, että koti- tai opiskelutausta olisi vaikuttanut uraan millään tavoin. Kollegoiden kesken taustoista ei ole juurikaan puhuttu.

Seitsalo kertoo olevansa tyytyväinen alanvalintaan ja erittäin taitaviin kollegoihin. Parasta työssä on se, että voi auttaa ihmisiä.

Taide ja Eurooppa vaikuttavat yhä

Seitsalon pojasta tuli hammaslääkäri. Isän ammatti on saattanut vaikuttaa ammatinvalintaan, ainakin mieltymys käsillä tekemiseen löytyy taustalta. Seitsalo arvioi, että pojan on hieman helpompi kulkea urapolkuaan kuin isänsä.

- Jos joku nuori epäröisi valita lääketiedettä mahdollisen luokkaloikan pelossa, kysyisin häneltä, haluaako hän hoitaa ihmisiä ja onko hänellä empatiakykyä. Ne ovat oleellisia asioita ammatinvalinnan kannalta, eivät ulkoiset tekijät.

Seitsaloa huolestuttaa ansio-optimointi, joka tuntuu olevan monella lääkärillä päämääränä: jatkuvan opiskelun ja erikoistumisen sijaan harjoitetaan keikkailulääketiedettä ja keikkakirurgiaa.

- Siinä perinteisellä lääkäri-potilassuhteellakaan ei näytä olevan paljoa tilaa.

Seitsalon perustavoitteena on aina ollut kiperistä paikoista selviytyminen ja pyrkimyksenä löytää harmonia työn ja muiden elämässä tärkeiden asioiden välillä. Joskus hän on onnistunut paremmin, toisinaan huonommin. Maailmannäkemisen nälkä oli nuorena kova, vauhtisokeuskin on päässyt yllättämään.

Taide ja Eurooppa ovat pysyneet Seitsalon elämässä. Rakkaus taiteeseen näkyy vahvana muun muassa sairaala Ortonin tiloissa ja pihalla teospuistossa. Sairaalassa toimii Seitsalon yhdeksän vuotta sitten perustama, jo korkeatasoiseksi vakiintunut taidegalleria.

Professori Seitsalo muistuttaa, että tällä hetkellä suomalaista yhteiskuntaa kurittaa huomattavasti ankarampi ilmiö kuin ylöspäin suuntautuva luokkaretkeily.

- Yhteiskuntaluokista puhuttaessa täytyy muistaa, että varallisuus- ja terveyserot ovat edelleen Suomessa kasvaneet. Se on ilmiö, josta olen lääkärinä huolissani.

Professori, LKT Seppo Seitsalo (61) on sairaala Ortonin johtava ylilääkäri.