Belgian dioksiiniskandaali kuohuttaa - millaisia ovat terveysriskit?
Belgian dioksiiniskandaalin vaikutusten voi ennustaa tuntuvan pitkään EU:n elintarvikevalvontaa koskevissa keskusteluissa, puhumattakaan seurauksista maineensa menettäneelle Belgian maataloudelle. Akuuttia myrkytystä ei ruoassa saaduista dioksiinimääristä tule, mutta entä muut vaikutukset väestön terveyteen?
Vaikka belgialaiskanojen saastuneesta rehusta saamat dioksiinimäärät ovat huomattavasti suuremmat kuin tavanomaisen saastelaskeuman tuomat, ei alkuvuoden aikana saadusta altistuksesta ole odotettavissa väestötasolla esiin tulevia terveyshaittoja, arvioi professori Terttu Vartiainen Kansanterveyslaitoksen kemian laboratoriosta Kuopiosta. Yksilötasolla pitkäkestoisen suuren altistuksen vaikutukset ovat kuitenkin joissain tapauksissa mahdollisia. Äidin poikkeuksellisen voimakas altistus saattaa johtaa ongelmiin, mm. lapsen hermostovaurioihin, joskaan niitä ei ole todistettu. Myös huuli-suulakihalkioiden riskistä on havaintoja koe-eläintöissä, ja riskiä tutkitaan paraikaa. Ensimmäisen elinvuoden aikana kehittyvien pysyvien hampaiden kiillevauriot ovat mahdollisia pitkään imettävien äitien lapsilla; niitä on joskus todettu suomalaislapsillakin.
- Äidin dioksiinista erittyy äidinmaitoon 25-40 %, joten se on merkittävä altistuslähde lapsen kannalta, toteaa Terttu Vartiainen.
Suomeen tuodusta belgialaisten kanatuotteiden erästä ei tiedetä, oliko mukana saastunutta tavaraa. Professori Vartiainen kuitenkin arvelee sen jakautuvan käytännössä niin pieniin saantiannoksiin, että haittojen todennäköisyys on hyvin pieni.
Dioksiinit (polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja -furaanit) ovat erittäin pysyviä rasvaliukoisia toksisia yhdisteitä, jotka kertyvät ravintoketjun huipulle. Niitä pääsee ympäristöön erityisesti jätteenpoltossa syntyvien savukaasujen osana ja myös teollisuuden päästöissä. Ihmiseen dioksiineja kertyy pikkuhiljaa ravinnon sisältämästä eläinrasvasta.
- Nykyään kaikissa ihmisissä on dioksiineja, jopa vastasyntyneissä, joihin niitä siirtyy istukan kautta äidistä, sanoo Terttu Vartiainen.
Dioksiinit ovat osoittautuneet koe-eläimille karsinogeenisiksi, mutta ihmisen syöpäriskiä on ollut vaikea osoittaa, koska se on ilmeisesti varsin vähäinen. Riski on ihmisellä yhdistetty lähinnä pehmytkudossarkoomaan, joka ei ole kovin yleinen syöpälaji. Havaintoja on saatu mm. torjunta-ainetehtaissa työperäisesti altistuneista, mutta niissä ei ole voitu arvioida erikseen eri kemikaalien aiheuttamaa riskiä, sanoo Terttu Vartiainen. Ainoa puhdas altistustilanne on ollut Sevesossa Italiassa sattunut torjunta-ainetehtaan räjähdys. Kymmenen vuoden seurannassa ilmeni muutama ylimääräinen pehmytkudossarkooma, ja nyt ensi syyskuussa julkistettavia 20-vuotisseurantatuloksia odotetaan erityisen kiinnostuneina. Kansanterveyslaitoksella on puolestaan meneillään professori Jouko K. Tuomiston koordinoima tapaus-verrokkitutkimus, jossa selvitetään, onko dioksiini pehmytkudossarkooman riskitekijä.
WHO aloitti Euroopassa ihmisen dioksiinipitoisuuksien seurannan vuonna 1987 äidinmaidon pitoisuusmittauksin. Keskieurooppalaisten ensisynnyttäjien äidinmaidossa oli tuolloin dioksiineja 40 pikogrammaa grammassa maitorasvaa, suomalaisnaisilla noin puolet siitä. Viitisen vuotta myöhemmin toistettu tutkimus osoitti pitoisuuksien pienentyneen 5-15 %:n vuosivauhtia. Helsinkiläisten ensisynnyttäjien äidinmaidon rasvassa pitoisuus on nykyään 15 pg/g, keskisuomalaisilla 10 pg/g. Myöhempien synnytysten jälkeen pitoisuudet ovat pienemmät kuin ensisynnyttäjillä.
- Päästörajoitukset ovat Keski-Euroopassa vähentäneet ilman kautta tulevaa laskeumaa kymmenesosaan tai jopa sadasosaan aiemmasta. Samalla äidinmaidosta mitatut pitoisuudet ovat pienentyneet puoleen, sanoo Terttu Vartiainen.
Keski-Euroopassa ihmiselle tärkein dioksiinilähde ovat rasvaiset maitotuotteet, sillä laskeuma konsentroituu lehmiin. Suomessa ihminen saa dioksiineja lähinnä Itämeren kaloista, eikä ilman kautta tuleva laskeuma kasvien pinnalla ole edes mitattavissa. Suomalaisia on kehotettu syömään vaihtelevasti eri vesistöjen kalaa: sisävesikalaa, valtamerikalaa, Itämeren kalaa ja kirjolohta, joka on lähes puhdas dioksiineista, jos sen rehu on ollut puhdasta. Myös pienet silakat ovat professori Vartiaisen mukaan varsin puhtaita.
