Suomen molekyylilääketieteen instituutin FIMM:n johtaja Olli Kallioniemi on tyytyväinen, että biopankkilakiehdotus on saatu eduskunnan käsittelyyn.

Suomen molekyylilääketieteen instituutin FIMM:n johtaja Olli Kallioniemi on helpottunut – hallitus antoi viime vuoden lopussa viimein eduskunnalle esityksen biopankkilaista.

– Alkoi jo tuntua siltä, ettei lakia saada tällä hallituskaudella lainkaan.

Suomen molekyylilääketieteen instituutissa lakia on odotettu. Lain valmistelu on kestänyt kauan ja se on aiheuttanut epävarmuutta tutkijoiden keskuudessa. Isojakin tutkimusprojekteja on ollut jäissä, kun on odotettu, miten lainsäädäntö muuttuu.

– Epävarmuus siitä, tuleeko lakia lopulta ollenkaan, on tehnyt tulevaisuuden suunnittelemisen hankalaksi, Kallioniemi arvioi.

Biopankkia rakennetaan jo

Kallioniemi arvioi, että biopankkitoiminta tulee tarkoittamaan isoa muutosta tutkimukselle. Hänen mukaansa muutos on kuitenkin tarpeen, jotta voidaan koota kansallisesti tärkeitä isoja näytekokonaisuuksia. Olennaista on, että näytteitä voidaan hyödyntää pitkälle tulevaisuudessa – sellaisiinkin tarkoituksiin, joita ei näytteenottohetkellä ole osattu ajatella, eikä kysyä varta vasten lupaa potilaalta.

Suomen vahvuutena ovat laajat näytekokoelmat – Kallioniemi mainitsee erityisesti patologian arkistot ja THL:n keräämät laajat väestötason seuranta-aineistot – jotka voidaan yhdistää luotettaviin ja kattaviin rekisteritietoihin.

Tällä hetkellä useimmat näytekokoelmat ovat hajallaan yliopistoissa ja laitoksissa eikä kenelläkään ole kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea on kerätty ja mihin tarkoituksiin näytteitä voi ja saa käyttää.

Biopankkeihin on tarkoitus kerätä näytteitä ja erityisesti tietoa niistä yhteen. Suomen molekyylilääketieteen instituutissa ollaan jo rakentamassa infrastruktuuria Meilahden kampuksen yhteistä biopankkia varten.

– Näytteiden säilömisen lisäksi biopankin on tarkoitus tarjota tutkijoille apua prosessissa: mitä lupia ja toimenpiteitä näytteiden keräämisessä tarvitaan, minkälaisia näytekäsittelyitä tarvitaan erilaisten analyysimenetelmien kannalta ja minkälaisia tietoteknisiä ratkaisuja on tarpeen käyttää, jotta kliiniset ja molekyylitiedot voidaan yhdistää ja säilyttää turvallisesti.

Siirtymäaika on tarpeen

Biopankkilaki on herättänyt paljon vastustusta lain valmistelun aikana. Monet tutkijat ovat olleet huolissaan siitä, estääkö laki tosiasiassa tutkimusta sen sijaan että edistäisi sitä (SLL 46/2010). Kallioniemi arvioi, että tutkijoita on loppujen lopuksi kuitenkin kuunneltu lain valmistelussa riittävästi.

– Osittainhan lain valmistelu on kestänyt niin kauan juuri siksi, että loppuvaiheessa on tehty paljon säätöjä.

Kallioniemen mukaan lopputulos vaikuttaa kelvolliselta. Lakiehdotukseen tullut siirtymäaika mahdollistaa käytännössä paljastuvien ongelmien korjaamisen.

Lakiehdotuksessa on määritelty, että näytteenantajilta on pyydettävä luvat näytteiden käyttöön aiempaa laajemmin ja kattavammin. Tämän on epäilty vaikeuttavan tai tekevän jopa mahdottomaksi osan tutkimuksista varsinkin silloin kun on kysymys vanhoista näytteistä. Kallioniemi kuitenkin arvioi, että tätä ongelmaa vähentää lakiehdotukseen lisätty määritelmä, jonka mukaan Valvira voi edelleen myöntää luvat diagnostisten näytteiden käyttöön lääketieteellisesti tai yhteiskunnallisesti merkittävien tutkimusten kohdalla.

– Minusta nyt on pääasia, että lakiehdotus on ylipäätään saatu aikaan.

Hertta Vierula
Kuva: Gary Wornell/FIMM