Bioteknologiayritys tieteen käenpoika vai rahasampo? (pääkirjoitus SLL 2/2002)
Parin viime vuosikymmenen aikana monesta biolääketieteen tiedemiehestä on sukeutunut pörssikursseja, talouslehtiä ja sijoitusyhtiöitä tutkiva liikemies. Ajatusmaailma on yleisestikin avartunut: biologinen tieto on lisääntynyt suunnattomasti, joistakin bioteknologian tuotteista on tullut huikeita myyntimenestyksiä, rahamaailman kiinnostus bioteknologiaan on ollut verratonta (1). Pelkästään Yhdysvalloissa alan yrityksiä toimii jo yli 1 300, työntekijöitä niissä on yli 150 000, ja yhtiöiden kokonaisarvo on noussut noin sataan miljardiin dollariin (1). Monet bioteknologiayrityksistä ovat syntyneet vain muutaman, tavallisesti yliopistomaailmassa tehdyn keksinnön pohjalta, ja aiheellisesti onkin kysytty, ovatko yliopistot saaneet kultamunista osansa (2). Samalla on pohdittu, tahraavatko suuret setelit puhtaan tieteen, näivettyykö muu kuin välitöntä taloudellista hyötyä tuottava tutkimus ja kärsiikö yliopisto-opetus (2). Kliinisenkin lääketieteen riippumattomuudesta, potilaan parhaasta, on oltu huolissaan (2,3).Kehityksestä on myös ilmeistä hyötyä. Säätiöiden, muiden organisaatioiden, jopa valtioidenkin, tutkimukseen osoittamat varat ovat pennosia verrattuna reippaammin riskinottoonkin tottuneiden suursijoittajien panostukseen (1,2). Niinpä yhä kalliimmaksi käyvä biologinen tutkimus toteutuu helpommin. Rahapelin hengen mukaisesti epävarmakin mutta mahdollisesti hyvin laajasti hyödyllinen tutkimus saa aiempaa paremman rahoituksen (1). Samalla pienetkin bioteknologiayritykset vapautuvat tekemään sitä, mitä ne parhaiten osaavat: tutkimusta ja keksintöjä. Usein konservatiivisemmat maailmanlaajuiset jättiyhtiöt uskaltavat tulla mukaan tuotantoon, jakeluun ja markkinointiin; nämähän ovat taas niiden ominta toimintaa. Tällaisesta symbioosista hyötyvät molemmat (1). Bioteknologiayritysten näköalat ovat aina maailmanlaajuisia. Vuolaiden rahoituslähteiden ohella sen on katsottu myös edistävän tutkijoiden kansainvälistymistä ja siten tieteen leviämistä (1).
Puhutaanpa mistä teknologiasta tahansa, on muistettava, että sen mahdollistaa vain ajantasainen, korkeatasoinen koulutus, erityisesti yliopisto-opetus. Siksi bioteknologiassakin on pidettävä huolta siitä, että yliopistoja – tai julkista sektoria yleensäkään – ei pidetä vain lypsylehmänä. Koulutuksen ja yliopistotutkimuksen ajantasaisuus edellyttävät vapaata tiedonkulkua. Kun tämä toisaalta ei välttämättä sovi yritysmaailmaan, saattavat taloudelliset edut (esim. patentoimiset) kiilata akateemisten arvojen ohi (2). Erityyppiset yritysten ja yliopistojen yhteydet ovat sujuvimmillaan hyvin hedelmällisiä. Tämän varmistamiseksi ainakin seuraavista asioista tulisi laatia reilut pelisäännöt (2): yritys yliopiston sisällä, yrityksen vastapalvelukset (mm. rahoitus, koulutus) yliopistolle, julkaisuvapaus, julkisen rahoituksen käyttö palvelemaan yleistä etua, yliopisto- ja muun ”puolueettoman” tutkimuksen käyttäminen mm. markkinoinnissa. Näin taattaisiin, että yhteistyö motivoi tutkijoita, tarjoaa hyvät tutkimusmahdollisuudet ja on laajasti hyödyksi. Samalla estettäisiin julkisin varoin palkattujen työntekijöiden, yliopiston tilojen ja laitteiden käyttö pelkkänä yksityisen yrityksen veturina (2).
Vaikka aivan uuden bioteknologiayrityksen ja yliopiston yhteistyö harvoin onkin suoraan potilaisiin liittyvää kliinistä tutkimusta, päämääränä on kuitenkin usein hoitokeino. Kasvaahan tuotteen arvo kertaluokkia suuremmaksi, kun sen kliininen hyöty on osoitettu. Toisaalta kliininen tutkimusvaihe voi olla keksinnön hautakin. Kliinisten laitosten mahdollisuudet ja perusongelmat ovat samanlaiset kuin yliopistojen yleensäkin. Lisäksi potilaita hoitavilta klinikoilta edellytetään erityistä eettistä vastuuta. Tämä tarkoittaa uuden lääkkeen mahdollisten haittojen riittävää ja puolueetonta punnintaa (1). Sitä on myös tutkimuksen julkaisemiseen liittyvä avoimuus (1,2,3).
Oikein hoidetuissa bioteknologiayrityksissä on lääketieteen tulevaisuus, ja geenien tuotteet ja geenit ovat tulevaisuuden lääkkeitä. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että yhtiöiden toiminta on mahdollisimman avointa, yhteistä etua ajavaa ja luotettavaa (1). Tuolloin bioteknologia kytkeytyy oikealla tavalla tieteeseen: tasa-arvoisessa yhteistyössä, eikä tieteen hedelmiä riistäen.
KIRJALLISUUTTA
1 La Montagne JR. Biotechnology and research: promise and problems. Lancet 2001;358:1723–1724.
2 Vallance P. Biotechnology and new companies arising from academia. Lancet 2001;358:1804–1806.
3 Montaner JSG, O’Shaughnessy MV, Schechter MT. Industry-sponsored clinical research: a double-edged sword. Lancet 2001;358:1893–1895.
Pekka Leinonen
