Bioterrorismiin on varauduttava (pääkirjoitus 40/2001)
Rauniot vielä savuavat New Yorkissa, kun hallitukset jo eri puolilla maailmaa, erityisesti Yhdysvallat, varautuvat uudenlaisiin terrori-iskuihin. Huoleen on varauduttava monipuolisesti, sillä erityisesti bioterrorismin houkuttelevuuden otaksutut esteet ovat nyt romahtaneet. Terroristit eivät enää kaihda suurten väkijoukkojen hallitsematonta tappamista, he eivät kaipaa iskuistaan julkisuutta, eivätkä itsemurhaan valmiit tekijät pelkää omankaan nahkansa puolesta. Vaikka perinteiset pommi-iskut saattavat olla teknisesti yksinkertaisempia, ovat biologiset keinot sittenkin tehokkaimmat jättimäisiin tuhoihin pyrittäessä (1).Nyt ollaan jokseenkin varmoja siitä, että bioaseita on paitsi Yhdysvalloissa myös ainakin Venäjällä, Irakilla ja japanilaisella Korkein totuus -lahkolla. Lisäksi huhujen mukaan Osama bin Ladenin ryhmä on hankkinut pernaruttobakteeriviljelmiä, eristää botulinustoksiinia ja viljelee sitä tuottavaa Clostridium-bakteeria (2). Eikä tässä kaikki: Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA on löytänyt peräti 25 maata ja 29 terroristijärjestöiksi luokiteltavaa joukkoa, joiden ”pyhänä” päämääränä on hankkia ja varastoida nyt biologisia aseita (http//:www.cia.gov).
Pernarutosta on jo kokemuksia bioaseena. Neuvostoliiton Sverdlovskissa armeijalta pujahti vuonna 1979 karkuun pernaruttobakteereita. Altistuneista 80 % (66 ihmistä) kuoli noin kolmessa päivässä (3). Japanilainen Korkein totuus -lahko tappoi ihmisiä sariinikaasulla Tokion metrossa vuonna 1995, mutta oli jo vuosia aiemmin kasvattanut pernaruttobakteereita suurissa viljelytankeissa tokiolaisen kerrostalon kellarissa. Heinäkuussa 1993 he suihkuttivat viljelmiään tuulen vietäväksi talon katolta Tokion esikaupungissa. Onni onnettomuudessa oli se, että ryhmä olikin sattunut kasvattamaan vaaratonta, eläinten rokotuksiin tarkoitettua bakteerikantaa. Edelleenkään ei tiedetä, oliko kyse harjoituksesta vai terroristien tietämättömyydestä. Pöyristyttävää kuitenkin oli bioaseen valmistaminen kätevästi keskellä suurkaupunkia (4).
Toisessa maailmasodassa jänisruttobakteerilla taltutettiin ilmeisesti kymmeniätuhansia sotilaita Saksan ja Neuvostoliiton rintamalla (5). 50 kg näitä bakteereita sairastuttaisi viiden miljoonan asukkaan kaupungissa 250 000 ihmistä ja heistä 19 000 kuolisi (5). Bioterrorismia voidaan harjoittaa ruoan, juoman tai eläinten avulla. Vuonna 1987 Oregonissa levitettiin tahallisesti lavantautiepidemia 750 ihmiseen salaattibaarien ruokien mukana (6). Tällaiset keinot ovat varsin helppoja, ja lista mahdollisista patogeeneista on pelottava (6).
Bioaseen mahti on käsittämätön. Jos nyt syyskuun terrorihyökkäyksessä olisi käytetty suurten lentokoneiden sijasta biologista asetta, olisivat tuhot olleet vieläkin järisyttävämmät. Yksi ainoa lentokone, jossa terroristin ”tuliaispulloon” olisi pakattu pernaruttobakteereita, olisi tappanut Washingtonista 1–3 miljoonaa ihmistä – esimerkiksi megatonnin vetypommin jäljiltä olisi jäänyt ”vain” 0,5–1,9 miljoonaa vainajaa (1). Bioaseen uhka on paisuttanut pienetkin terroristijärjestöt ja maat suurten sotilasmahtien rinnalle – ja tämä onkin bioterrorismin tärkein strateginen anti (1).
Sekä kansainvälisin sopimuksin että erityisesti Yhdysvalloissa on pyritty varautumaan pahimpaan. Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä: tappavimmat bakteerit ja virukset olisi hävitettävä sukupuuttoon maapallolta. Isorokon tuhoamisessa lieneekin jo onnistuttu. Alun perin virusta vaalittiin 76 laboratoriossa, nyt enää kahdessa (Atlantassa ja Novosibirskissä; molemmat WHO:n valvonnassa) (7). Bioterrorismin torjuntaan on neljä keinoa: jyrkät kiellot ja valvonta, tiivis kansainvälinen yhteistyöverkosto, valmistautuminen hyökkäysten varalta (lääkkeet ja rokotteet) ja aggressiivinen terroristien eliminointi, jopa sodan keinoin (1,8,9,10).
Valitettavasti tutkimuksen hedelmistä näyttää sikiävän myös uutta pahaa. Nyt on jo geneettisesti muovattu virus, joka säälimättä tappaa kaikki uhrinsa. Tarkoitus ei suinkaan ollut tämä, vaan virus vain sattui syntymään ”vahingossa” (11). Ehkäpä keskiajan viimeinen ”musta surma” oli vain alkusoitto lopulliselle pimeydelle…
KIRJALLISUUTTA
1 Pearson GS. Why biological weapons present the greatest danger. The Seventh International Symposium on Protection against Chemical and Biological Warfare Agents, Stockholm, 15-17 June 2001. http://www.brad.ac.uk/acad/sbtwc/
2 MacKenzie D. Governments struggle to second guess terrorists’s next move. New Scientist Online News, 20 September 2001.
3 Dixon TC, Meselson M, Guillemin J, Hanna PC. Anthrax. N Engl J Med 1999;341:815–826.
4 MacKenzie D. Terror trial run. New Scientist, 1 September, 2001.
5 Dennis DT, Inglesby TV, Henderson DA ym. Tularemia as a biological weapon. JAMA 2001;285:2763–2773.
6 Khan AS, Morse S, Lillibridge S. Public-health preparedness for biological terrorism in the USA. Lancet 2000;356:1179–1182.
7 Brenman JG. Poxvirus dilemmas – monkeypox, smallpox, and biologic terrorism. N Engl J Med 1998;339:556–559.
8 Khan AS, Ashford DA. Ready or not – preparedness for bioterrorism. N Engl J Med 2001;345:287–289.
9 Organized medicine’s role in the national response to terrorism. http://www.ama-assn.org/ama/pub/article/2036-2317.html
10 Medical preparedness for terrorism and other disasters. http://www.ama-assn.org/ama/pub/article/2036-3605.html
11 Nowak R. Engineered killer mouse virus. New Scientist, 13 January 2001.
Pekka Leinonen
