Lähes neljä viidestä buprenorfiinille altistuneesta vastasyntyneestä kärsi vieroitusoireista, ja kaksi kolmasosaa tarvitsi niiden hoidoksi morfiinilääkitystä, osoittaa väitöstutkimus.

Opioidikorvaushoidossa käytetyn buprenorfiinin väärinkäyttö on yleistynyt kymmenen vuoden aikana. Toissa vuonna jo kolmasosaa päihdehoidossa olevista hoidettiin buprenorfiinin väärinkäytön vuoksi.

Helsingin Naistenklinikalla syntyi ensimmäinen buprenorfiinille raskauden aikana altistunut lapsi vuonna 2001.

LL Hanna Kahila selvitti 67:n buprenorfiinia käyttävän naisen raskauksien ja synnytysten kulkua väitöstutkimuksessaan. Naiset olivat seurannassa Helsingin Naistenklinikalla vuosina 2002–2005.

Raskaudet sujuivat säännöllisesti, eikä vauvoilla esiintynyt synnynnäisiä epämuodostumia useammin kuin väestössä keskimäärin. Vauvojen syntymäpaino oli kuitenkin pienempi kuin keskimäärin. Vastasyntyneet olivat syntyessään hyväkuntoisia eikä heillä ollut hapenpuutteeseen viittaavia löydöksiä napaveressä.

Lähes neljä viidestä buprenorfiinille altistuneesta vastasyntyneestä kärsi kuitenkin vieroitusoireista. Kaksi kolmasosaa tarvitsi niiden hoidoksi morfiinilääkitystä. Vieroitusoireita pahensi äidin runsas tupakointi, mutta äidin raskaudenaikainen bentsodiatsepiinilääkitys sen sijaan lievensi niitä.

Norbuprenorfiinin pitoisuus vastasyntyneen virtsassa kolmen ensimmäisen elinpäivän aikana ennusti vastasyntyneen tarvitseman morfiinihoidon kestoa. Vastasyntyneet viettivät sairaalahoidossa keskimäärin 25 päivää.

Helsingin Naistenklinikan sekä Kätilöopiston ja Jorvin sairaalan erityisäitiyspoliklinikoilla oli vuosina 1992–2001 seurannassa raskaudenaikaisen päihdeongelman vuoksi 524 naista. Rekisteritietojen perusteella heidän kuolleisuutensa oli 38-kertainen verrattuna naisiin, joilla ei ollut päihdeongelmaa. Seuranta-aika oli 6–15 vuotta. Etenkin väkivaltaisen tai onnettomuudesta johtuvan kuoleman riski oli suurentunut.

Näistä raskauksista syntyneistä 626 lapsesta lähes kaksi viidestä otettiin huostaan kahden vuoden ikään mennessä ja puolet 12 vuoden ikään mennessä. Seuranta-aika oli 2–12 vuotta (keskiseuranta-aika 5,8 vuotta).

Kuva: Pixmac