Diabetespotilaan sokerit heittelevät, ja muutenkin potilas on jotenkin vetämätön. Voisiko se olla masennusta? Keskisuomalainen lääkäri voi nykyisin lähettää potilaansa depressiohoitajalle.

Jokaisella lääkärillä on ollut potilaita, joista on nähnyt, etteivät asiat ole hyvin. Depressioepäily on herännyt, mutta havainto on ollut parempi sivuuttaa, koska oma aika eivätkä keinot riitä. Korkeintaan on voinut kirjoittaa masennuslääkereseptin.

- Piilevää masennusta on potilaiden parissa paljon, joten ei ollut ihme, että hankerahoituksella alkanut depressiohoitajien työ juurtui Keski-Suomeen nopeasti, sanoo asiantuntijalääkäri

Anneli Kuusinen

sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksiköstä.

Kuusinen kertoo, että sairaanhoitopiirin palkkalistoilla on parhaillaan 14 depressiohoitajaa, jotka työskentelevät terveysasemilla. Kaikki piirin jäsenkunnat ostavat depressiohoitajan palveluja.

- Käynnistimme toiminnan vuonna 2006 Vantaan mallin mukaisena sosiaali- ja terveysministeriön hankerahoituksella. Kolmen vuoden hankkeen jälkeen sekä sairaanhoitopiiri että kunnat halusivat ehdottomasti jatkaa. Uusia kuntia on tullut mukaan, eikä kukaan ole lopettanut, kertoo suunnittelija

Hannu Priha

sairaanhoitopiiristä.

Alusta alkaen täysillä töihin

Hankkeille on valitettavan tyypillistä toiminnan kuihtuminen hankerahoituksen päättyessä. Keski-Suomessa kävi päinvastoin.

- Varmasti yksi syy hankkeen juurtumiseen oli sen vauhdikas alku, Hannu Priha huomauttaa.

Vastaanottotilat ja työvälineet järjestyivät nopeasti terveysasemilta, ja hoitajat pääsivät heti alkukoulutuksen jälkeen ottamaan potilaita vastaan.

- Psykiatrisen sairaanhoitajan koulutuksen saaneet kokeneet hoitajat rekrytoitiin sairaaloista. Olennainen valintakriteeri oli halu tehdä itsenäistä vastaanottotyötä. Aluksi toki jokainen joutui etsimään paikkansa terveyskeskusten arjessa ja tekemään itsensä tutuksi myös mielenterveystoimistojen väelle, kuvailee ylihoitaja

Tuula-Riitta Savolainen

.

Tarve lievää tai keskivaikeaa masennusta sairastavien potilaiden hoitoon oli niin valtava, että työ osoittautui nopeasti välttämättömäksi.

- Avohoidon tarvetta lisäsi myös se, että Keski-Suomesta oli aikaisemmin lakkautettu kokonaan yksi psykiatrinen sairaala. Kunnissa ymmärrettiin, että hoitamaton lievä tai keskivaikea masennus voi hoitamattomana johtaa sairaalahoitoon, kertoo psykiatrian ylilääkäri

Pekka Perämäki

.

Vastaanottokäyntejä depressiohoitajille kertyy vuodessa yhteensä noin 7 500, mikä merkitsee noin 1 500 potilaan hoitamista.

- Potilasmäärä on suurin piirtein sama kuin sairaalahoidossa olevien yhteensä. Depressiohoitajan käyntikerran hinta on 103 euroa, sairaalan akuuttiosastolla vuorokausihinta on 614 euroa, vertaa Hannu Priha.

Olet helmi!

- Etenkin lääkäreiltä tuleva palaute on erittäin myönteistä. Kerran eräs lääkäri sanoikin, minulle, että Tiina, olet helmi! iloitsee depressiohoitaja Tiina Silvennoinen.

Silvennoinen on arkisten kommenttien lisäksi kerännyt palautetta terveyskeskusten työntekijöiltä myös kirjallisesti opintojaan varten. Alustavat tulokset näyttävät kokemusten olevan valtaosin positiivisia.

Depressiohoitaja tapaa asiakkaan 5-6 kertaa hoitojakson aikana. Yksilökäyntien lisäksi osa hoitajista pitää myös depressiokouluryhmiä, joihin valikoituu osa masennuspotilaista jatkohoitoon.

- Yksinäisyyden kokemus on tyypillistä masennuspotilaille, joten ryhmän sosiaalistava henki on monelle osoittautunut yhtä isoksi avuksi kuin varsinainen ryhmäterapia. Osa omista ryhmistäni on jatkanut tapaamisia omatoimisesti virallisten tapaamisten jälkeen, kertoo Tiina Silvennoinen.

Yleensä potilaat ohjautuvat depressiohoitajille lääkärin lähetteellä. Lääkäri on saattanut jo aloittaa masennuslääkityksen, mutta depressiohoitajat kantavat osavastuun myös lääkehoidosta, annoksen titraamisesta tai hoidon asteittaisesta lopettamisesta.

- Vaikka työ on antoisaa, se on myös rankkaa, koska hoitajalla on ehkä akuuttihoitoa suurempi vastuu potilaasta. Potilaan rinnalla kuljetaan pitkään, ja joskus potilas saattaa ottaa uudelleen yhteyttä vuoden, parin kuluttua hoitojaksosta. Masennuksen uusiutumisriski on iso, joten kontakti tutuiksi tulleisiin ammattilaisiin on jo sinällään rauhoittava asia.

Myös hallintorajat ylittävä konsultointi on tärkeää.

- Potilaan omalääkäreitä olisi hyvä voida konsultoida muissakin kuin lääkeasioissa, sillä fyysiset sairaudet kulkevat masennuksen kanssa käsi kädessä, Tiina Silvennoinen toivoo.