Väitöstutkimus selvittää kotimaisen kampylobakteerin riskitekijöiden merkitystä ja bakteerikantojen ominaisuuksia ja suosittaa antibioottien käytön rajoittamista kampylobakteeriripulin hoidossa.

Kampylobakteeri on yleisin bakteeriripulin aiheuttaja kehittyneissä maissa. Daniela Schönberg-Norio selvitti väitöstutkimuksessaan kotimaisen kampylobakteeriripulin riskitekijöitä, bakteerin serotyyppien alueellista jakautumista, antibioottien vaikutusta kampylobakteeriin ja komplikaatioiden esiintyvyyttä kampylobakteeriripulin jälkeen.

Suomessa kampylobakteerin riskitekijöitä löytyi kolme: raa’an tai huonosti kypsennetyn lihan syöminen, rengaskaivoveden juominen ja luonnonvesissä uiminen. Eri kampylobakteerilähteille ja bakteeriserotyypeille altistuminen riippui potilaiden iästä ja asuinpaikasta: alle viisivuotiaat saivat sen muita useammin luonnonvesissä uimisesta. Taajama-alueilla tavattiin eri serotyyppiä kuin maaseudulla.

Tutkimus osoitti myös että antibiootit – erytromysiini ja siprofloksasiini – tehosivat hyvin kotimaisiin kampylobakteerikantoihin. Ulkomaisista kannoista osalla oli alentunut herkkyys usealle eri antibiootille.

Komplikaatiot kampylobakteeriripulin jälkeen ovat tavallisia. 39 prosentilla tutkituista oli tuki- ja liikuntaelinoireita, kuten nivelkipuja. Neljä prosenttia sai reaktiivisen artriitin ja yhdeksän prosenttia akilles-tendiniitin tai kantapääkipua. Aikainen antibioottihoidon aloittaminen lyhensi hieman ripulin kestoa, muttei vähentänyt komplikaatioiden esiintyvyyttä.

Tutkimuksessa arvioidaan, että antibiooteilla ei ole merkittävää vaikutusta kampylobakteeriripulin paranemiseen eikä varsinkaan komplikaatioiden ehkäisemiseen, joten antibioottien käyttöä kampylobakteeriripuleissa tulisi rajoittaa.

LL Daniela Schönberg-Norion kliinisen mikrobiologian väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa 28.5.2009.