Sairaalahenkilökunnan elvytystaidoissa on huomattavasti petrattavaa, ilmenee TAYS:n elvytyksiä selvittäneestä tutkimuksesta.

Sairaalahenkilökunnan elvytystaidoissa on huomattavasti petrattavaa. Tämä yllättävä tieto paljastui tutkijaryhmälle, joka selvitti Tampereen yliopistollisen sairaalan elvytyksiä vuosina 2005–2008.

− Joka kolmannessa tapauksessa peruselvytystä ei annettu lainkaan. Ja tämä on todellisuutta suomalaisen yliopistosairaalan vuodeosastoilla, apulaisylilääkäri Sanna Hoppu TAYS:sta toteaa.

Tulokset ovat muutenkin karua luettavaa. Tilanteen havaitsemisesta elvytysryhmän hälyttämiseen meni keskimäärin kolme minuuttia, vaikka Käypä hoito -suositus puhuu kymmenestä sekunnista.

Hopun mielestä nyt onkin tarpeen kysyä vakavasti, mistä puutteet johtuvat.

− Onko elottoman tunnistaminen tai peruselvytys liian vaikea asia osattavaksi sairaalassa? Vai onko puutteita koulutuksessa tai asenteissa?

Sanna Hoppu arvelee, että yksi syy on pelko kasvojen menettämisestä. Elvytysryhmän kutsumista turhaan pidetään häpeänä, joten soittoa viivytetään viimeiseen asti.

− Olemmekin nyt yrittäneet tiedottaa, että elvytysryhmä kannattaa mieluummin hälyttää vaikka vähän kevyemminkin perustein. Sitä vartenhan MET-toiminta on olemassa.

Simulaattori kertoo kokeneidenkin virheet

TAYS:ssa on ollut viime vuoden alusta lähtien käytössä uusi simulaattori vaativien elvytysten harjoitteluun. Opiskelijoiden lisäksi myös sairaalan henkilökunnalla on mahdollisuus simulaattoriharjoituksiin.

− Totuus on se, ettei elvyttämistä voi osata ilman säännöllistä harjoittelua. Kun tilanne tulee eteen pitkän tauon jälkeen, homma menee auttamatta kiville, Sanna Hoppu toteaa.

TAYS:n simulaattori kirjaa lahjomattoman tarkasti esimerkiksi painelusyvyyden ja kaikki keskeytykset. Harjoitukset ovat paljastaneet kokeneidenkin lääkäreiden otteissa suuria puutteita.

− Painelu on pintapuolista, ja defibrillaatio keskeyttää sen pitkäksi ajaksi. Moni myös jää ”nojailemaan” rintakehään, Hoppu kertoo.

Hän muistuttaa huonolaatuisen elvytyksen seurauksista. Potilaalla ei ole mitään mahdollisuuksia neurologiseksi selviytyjäksi, vaikka sydän vielä saataisiin käyntiin. Edessä on toivoton ja turha tehohoito.

Hopun mukaan on vielä paljon tehtävää siinä, että lääkärit mieltäisivät simulaatioiden hyödyt.

− Nuken kanssa pelaaminen voi tuntua alentavalta. Mutta ei näitä asioita potilaillakaan pitäisi harjoitella. Maallikot sitä paitsi luottavat siihen, että kyllä jokainen lääkäri nyt peruselvytyksen taitaa.

Hoppu kehottaakin pitämään aiheen mielessä omia täydennyskoulutuspäiviä valitessa.

− Kaikki me olemme kiireisiä, ja vaikkapa tietotekniikkakoulutuksen taitoja kieltämättä tarvitsee joka päivä. Mutta kannattaa silti katsoa peiliin ja kysyä itseltä rehellisesti, osaanko oikeasti elvyttää.

Mari Vehmanen
Kuva: Panthermedia