Kuopion yliopistollisen keskussairaalan leikkaussaleissa olisi tungosta, jos kahteen saliin sijoittuneet seitsemän kameramiestä eivät olisi leikkaussalirutiinien ammattilaisia. Meneillään on paitsi kaksi leikkausta, myös suora lähetys, joka tosin on KYS:ssa arkea.

Ohjaaja Seppo Hyvönen antaa äänipöydästään ohjeita kameramiehille. Kuva välittyy sairaalan auditorioon, jossa leikkausta seuraa joukko lääkäreitä ja opiskelijoita. Operaattorit selostavat leikkausta ja katsojat voivat esittää heille kysymyksiä suorassa lähetyksessä.

Audiotoriossa leikkauksen näkee paljon tarkemmin kuin leikkaussalissa, sillä endoskooppikamera on miltei kirurgin veitsen terällä.

- Leikkauksissa on paljon irrotteluja, jota ei kannata näyttää. Rutiinien ajaksi lähetys siirtyy seuraamaan toista leikkausta. Lähetys menee auditorion lisäksi nauhalle. Se voitaisiin lähettää myös minne tahansa muualle, Hyvönen kertoo.

Kertyneestä materiaalista editoidaan sopivia ohjelmia mm. kandikoulutuksia varten.

Seuraavan kerran seitsemän kameraa viedään leikkaussaleihin kahden leikkauksen yhteislähetystä varten syyskuussa. Silloin veitsiin tarttuvat kansainväliset olkapääkirurgit. Italialainen ortopedikaksikko,

Guiseppe Porcellini

ja

Paolo Paladini

, leikkaa sijoiltaan menneen olkapään samaan aikaan, kun ortopedit

Harri Heliö

ja

Petri Venesmaa

korjaavat kiertäjäkalvosimen repeämän.

Talletuksia on, pankkiiri puuttuu

Korkeatasoisen videokuvan välittäminen leikkauksista aloitettiin KYS:ssä vuonna 1995. Sitä ennenkin leikkauslamppuun kiinnitetyn kameran kuvaa saattoi seurata auditoriossa, mutta lähetyksen laatu oli äänimaailmoineen Hyvösen mukaan kamala.

- Mutta idea leikkausten videoinnista oli loistava.

Tänään, kun KYS:ssä on kokonainen audiovisuaalinen osasto, Hyvönen toivoo opetusvideoiden päätyvän kansainväliseen kuvapankkiin. Kuvapankki on savolaiseen tapaan perustamista vaille valmis. Niin kauan kuin hallinnoija uupuu, opetusvideot joudutaan tilaamaan kunkin klinikan esimieheltä.

- Kuvapankista klinikka, yksittäinen lääkäri tai kandi voisi ladata koneelleen videon ja katsella leikkausta.

Kuvapankki säästäisi myös päällekkäiseltä kuvaamiselta ja materiaalituotannolta.

- Nykyään jokaisessa terveyskeskuksessa on kamera ja opetusaineistoa tehdään paljon. Kansainvälisen kuvapankin kautta päällekkäistyö vähenisi ja materiaalin päivitys järkiperäistyisi.

Tulossa olevan olkapääkirurgiakurssin tapaisia suoria, monikameratekniikkaa hyödyntäviä ohjelmia lähetetään auditorioon tai ulkomaille muutama vuodessa. Klinikkaesitelmien kuvaaminen sen sijaan on arkea. Audiovisuaalinen yksikkö tuottaa keskimäärin 10 minuuttia opetusvideota työpäivässä. Ohjelmilla oli sairaaloissa ja terveyskeskuksissa viime vuonna lähes 900 katselukertaa.

Maailma jäsentyy kuvanauhana

Ohjaaja Seppo Hyvönen on koulutukseltaan leikkaussairaanhoitaja. Hän tuntee entuudestaan useimpien leikkausten kulun ja hallitsee sen lisäksi monikameratekniikan. Tavallisesti Hyvönen kuvaa itse tai ohjaa lähetystä, jossa endoskopiakamera näyttää yksityiskohdat. Isolla kameralla otetaan yleiskuvaa leikkaussalista.

Koulutuksensa ansiosta Hyvönen osaa liikkua leikkaussalissa itse ja liikuttaa nappikuulokkeen välityksellä 13 kameramiestä. Hyvönen on kouluttanut kuvaajiksi KYS:n ammattilaisia, joilla on pohjalla oma into still- tai videokuvaamiseen. Kameramiehet ovat eri klinikoista: hoitajia, kätilöitä, hammaslääkäri.

Lääkärikoulutuksen opintomateriaalin lisäksi KYS:ssa tuotetaan Yleisradiolle Veitsen terällä -sarjaa, jota tehdään potilaille potilaiden ehdoilla jo kolmatta vuotta.

- Heitä kuvataan ennen leikkausta, leikkauksessa ja toipumisen aikana. Savolaiset potilaat ovat suhtautuneet ohjelmantekoon innostuneesti. He voivat kertoa kameran edessä niin henkilökohtaisia asioita, että toimittaja joutuu poimimaan intiimeimmät asiat suojellakseen kertojaa.

- Sarja soveltuu erinomaisesti myös leikkauspotilaiden ohjaukseen. Nyt valmiina on 30 eri leikkausohjelmaa. Ne näytetään Yle Teemalla, jonka jälkeen ne jäävät nettiin katseltaviksi viikoksi. KYS:n intranetistä sarjan voi katsoa omilla tunnuksillaan myöhemminkin.

Televisiossa voi vaikuttaa

Apulaisylilääkäri

Maija-Riitta Ordén

tekee keisarileikkausta äidille, jonka edellinenkin vauva on syntynyt sektiolla.

- Vanha arpi poistetaan, hän selostaa tällä kertaa Veitsen terällä -sarjan katsojia varten.

Seppo Hyvönen kuvaa leikkaussalin tunnelmaa ja äitiä, jota leikataan selkäpuudutuksessa. Kuvaaja

Petri Sallisen

endoskooppikamera tallettaa Ordénin veitsen liikkeet katsojalle sentin päästä veitsenterästä.

Toimittaja

Hannamari Luukkanen

seuraa käsikirjoitusta ja tapahtumien kulkua ja järjestelee mielessään kuvia valmiiksi televisio-ohjelmaksi, jossa näytetään kuopiolaisperheen suunniteltu keisarileikkaus. Jälkikäteen äitikin pääsee näkemään televisiosta tarkasti, miten vauva syntyi.

Veitsen terällä -sarjan samoin kuin opetusohjelmien teossa ollaan tarkkoina.

- Jokaisen umpisuolen kuvaamiseen kysytään potilaan kirjallinen suostumus, vaikka kenellekään ei ikinä selviäisi, kenen suolenpätkä videolla seikkailee.

Kun sairaalan johtaja

Jorma Penttinen

kysyi Maija-Riitta Ordénilta mahdollisuutta keisarileikkauksen televisioimiseen, Ordénista aihe tuntui heti omalta. Hänellä oli sanoma valmiina.

- Halusin tuoda esille alatiesynnytyksen hyviä puolia. Minusta tuntui tärkeältä kertoa, että äitien on annettu valita synnytystavakseen keisarileikkaus varsin vähäisin lääketieteellisin perustein, Ordén sanoo.

Kova työ, mutta onnistunut ohjelma

Televisio-ohjelman tekeminen oli Ordénille uutta.

- Tunsin itseni todella jäykäksi, kun istuin puoli tuntia haastateltavana ja kerroin kameralle potilaan vaiheita sairaalassa. Lamput kuumensivat ja hiki valui.

Lopputulos oli kuitenkin oleellisesti mukavampi kuin Ordén oli kuvitellut. Hänen äänensä kuului kuvien taustalla ja henkilökuva vain toisinaan välähti kuvaruudussa.

- Ohjelmasta tuli viihdyttävä ja tiivis verrattuna kerätyn materiaalin määrään.

Ordén arvioi, ettei tähän kannata ryhtyä, jos pelkää työtä. Kuvauksia tehtiin ennen operaatiota ja jälkikäteen. Samat kättelyt otettiin editointia varten useamman kerran.

- Siinä ajassa olisi katsonut pari kolme potilasta. Nyt sain vankan tuntuman toimitustyöhön.

Lääkärin vastuulla oli etsiä sopivat potilaat ohjelmiin. Muutoin Maija-Riitta Ordén sanoi valmistautuneensa ainoastaan tarkistamalla muutaman prosenttiluvun.

- Yliopistosairaalassa olemme tottuneet puhumaan ääneen kaiken, mitä teemme. Siksi leikkauksessa selostaminen ei ollut mikään ongelma. Leikkaus vie aina myös mennessään niin, ettei kamerajännitystä leikatessa tunne. Paljon hankalampaa oli istua haastateltavana.

Kamera kouluttaa esiintyjiä

Johtajaylilääkäri Jorma Penttinen arvostaa haastetta, jonka lääkärit ottavat vastaan ryhtyessään televisio-ohjelman tekijätiimiin. Veitsen terällä -sarjassa annetaan ajantasaista tietoa hoidon nykyisistä mahdollisuuksista.

- Kyllähän hyvin tehdyt ohjelmat tukevat myös KYS:n imagoa, Penttinen toteaa.

Myös klinikkameetinkien pitäjät joutuvat kouluttautumaan tavallisen luennoinnin lisäksi esitysten tekemiseen ja esiintymiseen.

- Videoitavat klinikkaesitelmät tukevat erikoislääkäreiden jatkokoulusta.

Penttinen huomauttaa videokoulutuksen säästävän matkakuluja, mutta ennen kaikkea myös matkoihin menevää aikaa.