Mitä tapahtuu, jos yhä useammat lääkärit alkavat tehdä osa-aikatyötä? Onko Björn Wahlroos kuitenkin oikeassa: pitäisikö vapaa-aika panna verolle, provosoi varadekaani Eija Kalso HUS:n ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan seminaarissa.

Terveyskeskuksiin on jo pitkään ollut vaikea rekrytoida lääkäreitä. Mitä tapahtuu, jos yhä useampi lääkäri ryhtyy tekemään osa-aikatyötä, pohti varadekaani, professori Eija Kalso HUS:n ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan seminaarissa.

Osa-aikatyötä teki viime vuonna 17 prosenttia kaikista lääkäreistä. Yksityisillä lääkäriasemilla ja vastaanotoilla osa-aikatyötä teki kolmannes lääkäreistä, terveyskeskuksissa viidennes ja sairaaloissa 15 prosenttia lääkäreistä. Syyt taustalla ovat moninaiset.

– Voisi päätellä, että naisilla on usein taustalla työn ja perheen yhteensovittaminen, sillä 30 prosenttia 35–44-vuotiaista naislääkäreistä tekee osa-aikatyötä, Kalso sanoo.

Osa-aikatyö on naisilla selvästi yleisempää kuin miehillä muissakin ikäryhmissä.

Toisaalta monet lääkärit jakavat työpäivänsä julkisen ja yksityisen sektorin kesken. Toiset siirtyvät osa-aikatyöhön jaksaakseen eläkeikään asti tai muuten kovissa työpaineissa.

– Osa-aikatyö on usein tärkeää jaksamisen kannalta. Erittäin tärkeää olisi kuitenkin miettiä, miten työelämä saadaan sellaiseksi, että ehdottomasti suurin osa lääkäreistä jaksaisi tehdä kokopäivätyötä läpi uransa, Eija Kalso sanoo.

– Mielenkiintoista kuitenkin on, että kasvava joukko nuoria lääkäreitä tekee vuokrafirmoissa töitä alle puoli vuotta ja on lopun vuotta vapaalla. He pystyvät siinä ajassa ansaitsemaan niin paljon, ettei loppuvuonna tarvitse tehdä töitä. Minusta tämä tarkoittaa sitä, että syrjäiset kunnat joutuvat ostamaan kalliilla työtä vuokrafirmoilta ja vapaan maksavat syrjäseutujen veronmaksajat.

Miten käy ammattitaidon?

Jos osa-aikatyö yleistyisi merkittävästi, lääkäreitä tarvittaisiin nykyistä paljon enemmän. Jos kaikki lääkärit tosiaan tekisivät puolta päivää, pitäisi koulutukseen ottaa vuosittain ainakin 1 200 uutta opiskelijaa nykyisen 600:n sijasta. Tällöin yhden vuosikerran hinta olisikin 120 miljoonaa euroa nykyisen noin 60 miljoonan sijasta, Eija Kalso laskee.

Koulutuksen huomattava lisäys aiheuttaisi hänen mukaansa suuria ongelmia.

– Mistä opettajat, mistä tilat, vai alettaisiinko kouluttaa ”keveämmin”?

Ennen kuin lääkäreitä ehdittäisiin kouluttaa tarpeeksi, palvelujen tuottajat jäisivät vaille riittävää henkilökuntaa ja potilaat ilman lääkäripalveluja. Potilaille se merkitsisi joko jäämistä vaille hoitoa tai ankaraa priorisointia.

Eija Kalsoa askarruttaa myös osa-aikatyön vaikutus ammattitaitoon. Kokenut lääkäri voi ikääntyessään vähentää työntekoa ammattitaidon kärsimättä, mutta kehittyykö ammattitaito tarpeeksi vankaksi, jos lääkäri työskentelee osa-aikaisesti paljon jo nuorena.

Tai kuinka sitoutuneita työhönsä ovat ihmiset, jotka työskentelevät vain osa-aikaisesti?

Varttuneemmat lääkärit muistavat ainakin 1990-luvun alkupuolen laman vaikutuksen lääkärien työllisyyteen. Nuoremmat sen sijaan ovat eläneet vain nousukautta, eivätkä ehkä ajattele lamaa ja sen vaikutusta lääkärien työllisyyteen, Kalso arvelee.

Entä liittyykö yhteiskunnan maksamaan koulutukseen velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan? Lääkärin koulutus on Kalson mukaan kymmenen kertaa kalliimpi kuin esimerkiksi juristin koulutus.

Onko Björn Wahlroos kuitenkin oikeassa: pitäisikö vapaa-aika panna verolle, Eija Kalso heittää.

Suvi Sariola
Kuva: Pixmac